Edellisessä osassa tekstit pomppi välillä, toivottavasti tässä ei pompi. :)

Keira, Gabriel ja Daniel eivät olleet mitään kovin siistejä simejä. Kaikki lojui aina lattialla kaakaokupeista lähtien. Kukaan ei ikinä malttanut siivotakaan. Siispä opiskelijat turvautuivat sisäkön palveluihin.

Loppukokeiden hyvin suorittaminen tiesi rahaa, ja sillä rahalla sisarukset uudistivat vessansa.

Tälläisessä huoneessa kaikki kolme nukkuivat. Opiskelijakämppä ei todellakaan ollut mikään suuri.

Vaikka kämppä oli pieni ja sotkuinen, jokaisen nuoren Rodriquesin ystävät ja rakastetut viihtyivät siellä.

Talvi Academia Simulumin seuduilla oli pitkä ja kylmä. Gabriel kuitenkin nautti siitä täysin siemauksin. Lumiukkojen rakentelu oli hänestä tosi hauskaa.

"Tule jo sisään sieltä! Sähän olet ihan kylmissäsi!" Keira käski pikkuveljensä sisälle. "Mitää? Enhän mä ole vielä edes har.." Gabriel aloitti kiukuissaan, kunnes huomasi käsiensä värin.

 
Kun Gabriel oli menossa sisälle, joku outo alaston mies tuli ahdistelemaan häntä. "Yyyhh", Gabriel kiljahti säikähtäessään miestä.

Sisällä Keira oli jo aloittanut tekemään esseetä. Hänelle oli tärkeää saada viitonen loppukokeesta. Kaikkien keskiarvo oli tasan viisi.

  Toki Keiralle jäi aikaa muuhunkin kuin vain koulunkäyntiin. Lumisota oli hänestä hauskaa.

Lumisodasta piti myös eräs cheerleader-Reeta. Hän oli Keiran paras ystävä.

Pojat lueskelivat sisällä tenttiin Keiran telmiessä lumessa. Danielin tyttöystävä Signe sen sijaan käytti hyväkseen Rodriquesejen ruokavarastoja.

Keira päätti sitaista hiuksensa kiinni samalla tavalla kuin Signe oli sitaissut. Hänestä tyyli oli oikein suloinen.

Vihdoinkin lumet sulivat ja kevät koitti. Keira päätti kasvattaa tomaatteja ihan sen kunniaksi, että he kaikki olivat läpäisseet toisen opiskeluvuotensa kunnialla.

Keira vaali tomaattejaan kuin arvokkainta omaisuuttaan. Hän kasteli niitä säännöllisesti haaveissaan suuri sato.

  Sinä aikana, kun hän ei ollut luennoilla, opiskellut muuten tai möyrinyt kasvimaalla, Keira luki tomaatinhoito-ohjeita.

Jäi Keiralla aikaa rakkaudellekin. Hän ja Felix olivat todella läheisiä nykyään.

Poreamme oli hyvä paikka kuherrella ja muhinoida. Lisäksi kevät oli rakkauden aikaa...

  Pian poreammeesta kuului vain läiskettä ja lotinaa, kun nuoripari testasi taitojaan rakkaudessa.

Hyvin meni muillakin. Daniel oli todellakin rakastunut Signeensä ja ilmeisesti Signekin rakasti Danielia, kun ei suuttunut siitä kun herra hyppäsi hänen syliinsä.

Alina ja Gabriel tapailivat melkein joka päivä. Päivä päivältä parin suudelmiin tuli lisää intohimoa.

Lopulta tämäkin pari löytyi poreammeen lämpimistä vesistä syleilemästä toisiaan.

Gabriel tahtoi tarjota Alinalle ruokaa kuhertelutuokion jälkeen. Hän oli kaavaillut kahdenkeskeistä ateriaa, mutta Daniel tuppautui mukaan. "Kuule Alina", Gabriel aloitti veljensä läsnäolosta huolimatta, "mulla ois sulle jotain."

Gabriel kaivoi taskustaan mustan rasian ja ojensi epävarmasti Alinan eteen. "Siis mitä? Et kai sä vaan aio.." Daniel tajusi, mitä Gabriel oli tekemässä. Alina katseli ihmeissään rasiaa ja otti sen käteensä.

"Iiih!" Alina kiljaisi, "kositsä mua?" Gabriel nyökkäsi varovasti. "Totta kai mä suostun sun vaimoksesi!" Alina kiljaisi taas. "Gabriel! Mitä sä oikein ajattelet?" Daniel kuiskasi tyrmistyneenä veljelleen, "ethän sä voi vielä kihloihin mennä!"

Mutta Gabriel ei kuunnellut. Hän katsoi lumoutuneena Alinaa, joka oli pujottanut sormuksen sormeensa ja nyt onnellisena tutkiskeli sitä. "Se on ihana", tyttö huokaisi ja Gabriel hymyili tyytyväisenä. Pian Alina lähti kotiinsa ylpeilemään sormuksellaan ja pojat kävivät nukkumaan.

Aamulla ensimmäisenä hereillä oli Keira, jolla oli huoli tomaattiensa terveydestä. Hän oli hankkinut myös omenapuun.

Keira vietti koko päivän viljelmillään ottaen aurinkoa.

Vasta illan hämärryttyä Daniel sai houkuteltua siskonsa pois omenapuun alta. "Gabriel se otti ja meni kihloihin", Daniel puhui muina miehinä shakkia pelatessaan. "Mitä?" Keira huudahti ja Daniel selitti kaiken. "Säkin tietäisit tämän, jos et olisi koko ajan viljelmilläs kyykkimässä", hän tuhahti lopuksi.

Keiran oli kuitenkin mahdoton olla kauan aikaa poissa kasviensa kimpusta. Hän tahtoi parhaan mahdollisen sadon sekä omenoista että tomaateista.

Yllättävän pian oli sadonkorjuun aika. Omenoista tuli täydellisiä ja tomaateista maukkaita. Keira oli ihan tyytyväinen suoritukseensa.

  Aika kampuksella kului nopeasti, ja ennen kuin kukaan huomasikaan, oli Keiran, Gabrielin ja Danielin opiskeluaikojen viimeisen aamiaisen aika.

Illalla loppukokeiden jälkeen he nostivat maljan suoritukselleen. Kaikki olivat läpäisseet viimeisen loppukokeen ja kaikki saivat kokonaisarvosanaksi viitosen. "Kippis!" he sanoivat yhteen ääneen ja joivat heti maljansa tyhjäksi.

Gabriel soitti shamppanjalasillisen jälkeen taksin, jotta voisi palata kotinaapurustoonsa.

Sitten Keira soitti myöskin taksin.

"Hei! Mihin te katositte?" Daniel jäi viimeiseksi kampukselle. "No, palatkaa te kotiin vaan! Mä jään tänne odottamaan seuraavaa sukupolvea!" hän huusi pimeyteen.

Vaan kumpi palaisi kotiinsa, Keira vai Gabriel?

Kotiin palasi Gabriel. Hän on siis perijä. Ensitöikseen hän halasi isäänsä, joka oli onnellinen valinnasta. Hänelle olisi kyllä kelvannut kaikki vaihtoehdot.

Sitten Gabriel kiirehti keittiöön syömään. Taksimatkailussa tuli nälkä.

Ruoan jälkeen hän kutsui Alinan kylään ja pyysi tyttöä muuttamaan luokseen. Alina tietysti suostui. Hän ilmaisi suostumuksensa suutelemalla kihlattunsa sormia. :D

Alina toi talouteen 10 000 simoleonia. Hänen luonteensa oli hyvä: 6-3-6-4-6 ja hänellä oli perhetavoite. Hän tahtoi terästitaaninaiseksi.

Christine ja Reko eivät paljoa välittäneet uudesta asukista talossa. Heistä oli paljon hauskempaa nähdä oma poika talossa ja vaikkapa leikkiä tyynysotaa hänen kanssaan. Rosmariini halusi sen sijaan tutustua Alinaan oikein mielellään.

Illalla nukkumaan mennessään Alina ei oikein tiennyt, oliko ollut järkevää muuttaa Rodriqueseille. Toisaalta hän rakasti Gabrielia, mutta Christine ja Reko olivat hänen mielestään hieman omituisia. Enää hän ei kyllä voisi muuttaa poiskaan, sillä seuraavana päivänä olisi häät.

Häät olivat romanttiset talvihäät uuden kasvihuoneen nurkalla. Christine oli Alinan rahoilla rakentanut sen.

Gabrielin ja Alinan vihkitilaisuutta oli seuraamassa vain Christine, Rosmariini, Daniel ja Keira. Danielilla oli oikein upea juhlapuku päällään. Rosmariinia puku inhotti ja se suunnitteli hyökkäävänsä Danielin saappaiden kimppuun.

Vihkimisen jälkeen oli kakun leikkaamisen aika. Gabriel ei näemmä tiennyt, että olisi ollut hienompaa, jos hän olisi syöttänyt kakkua morsiolleen haarukalla.

"Syö, kulta, syö!" Gabriel huusi riemuissaan tunkiessaan kakkua Alinan suuhun.

Lopulta kaikki istuivat pöydän ääreen kakkua mutustamaan.

"Daniel, oliko sun ihan pakko tulla joulupukin asussa?" Alina kysyi hieman vaivaantuneena Danielilta. "No, ei kaapissa ollut muutakaan", Daniel tokaisi vastaukseksi.

"Kiitos kun tulit häihin", Gabriel kiitti Keiraa halaamalla osallistumisesta hänelle tärkeään tapahtumaan.

Häät onnistuivat loistavasti ja niiden jälkeen uunituore aviopari lähti limusiiniajelulle.

Limusiiniajelun jälkeen Alina ja Gabriel sulkeutuivat omaan makuuhuoneeseensa. "Sä olet kyllä maailman ihanin nainen", Gabriel sanoi ja sai Alinan punastumaan. Sitten juhlavaatteet lensivätkin pois päältä ja pari vietti hurjan hääyön.

"Noh, Alina, tuntuu siltä että olet tullut jäädäksesi", Christine puheli illallisella, johon vain nuo kaksi naista osallistuivat, "joten tervetuloa sukuun!" Christine hymyili lämpimästi ja hyväksyvästi suvun uusimmalle tulokkaalle.

Uh. Tästäpä tuli töksähtelevä osa. :S Kommentteja saa silti laittaa. :)