22: Raskautta ilmassa

Anteeksi pitkästä tauosta. Nykyään aikaa vain on aika vähän, enkä ole ehtinyt pelata saatika sitten kirjoittaa. Nyt kuitenkin uuden osan (jonka sainkin valmiiksi jo tällä viikolla, vaikka kommenteissa sanoinkin toista) pariin. :)

Thymestä oli varsin mukavaa, että Jaana oli raskaana. Salaa yksinään hän hieroskeli omaa vatsaansa ja kuvitteli, että odotti itsekin lasta. "Eihän se mahdotonta ole", hän mietiskeli, "onhan Roopekin synnyttänyt."

Rosemaria oli alkanut viettää aikaa pienellä kalalammella, joka pihalla oli. Hänestä se oli hyvin zen-henkinen.

Lammen lähellä Rosemaria tunsi olonsa hyvin rentoutuneeksi ja taitavaksi. Joogakin sujui pihalla paremmin kuin sisällä.

"Äiti, miksen minä saa syödä seitsemää annosta porsaankyljyksiä?" Thyme ihmetteli, kun Rosemaria oli kieltänyt häntä ottamasta lisää ruokaa kolmannen annoksen jälkeen. "Jaanakin saa syödä", Thyme vetosi äitiinsä. "Jos sinäkin olisit raskaana, niin sen kuin söisit", Rosemaria ilmoitti, "mutta muuten sinä vain lihoisit."

"Enkö saisi palasen?" Thyme aneli Jaanalta, kun Rosemaria oli lähtenyt. "Et", vastasi Jaana, "sinun pitäisi jo tietää, että kun äiti sanoo ei, se tarkoittaa ei."

Leokin oli samoilla linjoilla Rosemarian ja Jaanan kanssa. "Jos söisit niin paljon kuin Jaana, menettäisit komean veistoksellisen lihaksikkuutesi", Leo valisti poikaansa. Sillä välin Jaana oli tajunnut synnytyksen alkavan. "Älkää nyt puhuko linjoistanne, vaan tulkaa auttamaan!" Jaana voihki.

Leo oli jo niin tottunut synnytyksiin, että ei viitsinyt vaivautua. Thymeä asia kosketti läheisemmin, sillä kyseessä oli esikoisen syntymä. Miesparka vain ei osannut muuta kuin panikoida tilanteessa.

Poikalapsi syntyi kaikesta panikoinnista huolimatta terveenä. Leo ja Rosemaria sekä joku vieras kokki tulivat ihailemaan vastasyntynyttä, johon Rosemarian nuorekas ulkomuoto oli tehnyt heti vaikutuksen.

Pikkuinen sai nimekseen Rowan, pihlaja, sillä Thyme tahtoi jatkaa kasviteemaa puiden muodossa.

Rowan pääsi heti isän syliin. Rosemariasta oli suloista nähdä, kuinka hellästi Thyme toimi vauvan kanssa.

Kun Rowan oli mennyt nukkumaan, puhkesi hurja ukkosmyrsky. Thyme oli tiirailemassa tähtiä, kun salama iski bambuun ja sytytti sen tuleen. Leokin ryntäsi pihalle ihmettelemään tapahtunutta.

Sillä välin Rosemaria tutustui Rowaniin lähemmin ja vaihtoi pienokaisen vaippoja, koska tuoreet vanhemmat olivat jotenkin innottomia asian suhteen.

"Oi, sinä lapseni äiti, olet yhä kaikkein kaunein", Thyme runoili Jaanalle ja suuteli naisen kättä suurieleisesti. Leo oli mielissään siitä, että vessaromantiikka kukki.

Vessaromantiikka johti lapsenhankkimispuuhiin.

Leosta Rowan oli supersuloinen lapsi, jopa suloisempi kuin hänen omat lapsensa olivat olleet. Leon mielipiteeseen saattoi vaikuttaa se, ettei hänen tarvinnut huolehtia lapsen ruokkimisesta, vaan saattoi aina antaa itkevän vauvan Jaanalle tai Thymelle.

Thyme ja Jaana olivat erittäin kiintyneitä esikoiseensa, ja olivat koko ajan lepertelemässä hänelle. Thymekin melkein myöhästyi töistä, kun hän tahtoi viettää aikaansa Rowanin kanssa.

Rowan kasvoi nopeasti, ja pian olikin hänen aikansa jättää vauva-ajan ihanuus taakseen ja siirtyä taaperon elämään. Rosemaria sai kunnian avustaa Rowania kasvussa.

Rowanista kasvoi siisti mutta mariseva taapero. Luonne oli siis 7-6-9-9-1. En ole varma, olenko maininnut Jaanan luonnetta, joten kerron sen nyt: 5-5-3-8-4, erittäin tasainen siis.

Rowan lähti heti konttailemaan ympäri taloa. Hän tahtoi tutustua asunnon jokaiseen nurkkaan nyt kun hänellä vihdoin oli siihen mahdollisuus.

Samana iltana, kun Rowan kasvoi, kasvoi myös Jaanan maha. Pikku puuntaimi saisi pian toisen samanmoisen kaverikseen.

Rowanin vaatteet ja hiustyyli muutettiin ja pojasta kuoriutui entistä suloisempi tapaus.

Kaikkien mielestä oli erityisen tärkeää, että Rowan oppisi käymään potalla. Kukaan ei tahtonut vaihtaa likavaippoja.

Kaikki myös tahtoivat Rowanin oppivan tarvittavat asiat nopeasti, joten Rosemaria valmisti mahtimaitoa.

Sitten olikin puheopetuksen aika. "Lowan ei tykkää huulikolusta", Rowan totesi isoäidilleen oppitunnin jälkeen. Rosemaria oli toki iloinen, että Rowan oli oppinut puhetaidon, mutta loukkaantui vähän pikkuisen sanoista.

Kävelyharjoitukset sujuivat rattoisissa merkeissä Leon kanssa, vaikka herran selkä vähän kiukuttelikin.

Sillä välin kun Rowanille opetettiin elämäntaitoja, harjoittelivat Jaana ja Thyme suutelua.

Leo tykkäsi leikkiä Rowanin kanssa.

Rodriqueseille oli kertynyt maallista mammonaa niin runsaasti, että he päättivät ruveta leikkimään oikein kunnon rikkaita. Talouteen palkattiin hovimestari.

Rowan ei uudesta työntekijästä piitannut, vaan piirteli kaikenlaisia kuvia. "Tättä on puu ja auto ja aulinko ja nalle ja.." hän selitti piirtäessään.

Jaanan maha alkoi olla jo melkoisen suuri. Leoa alkoi jo ärsyttää se, miten paljon Jaana vei tilaa. "Menisi nyt tiehensä tuo suurimahainen naikkonen", Leo mutisi, "minun täytyy saada eläinkirjani valmiiksi." Leo oli vähän aikaa sitten huomannut kuinka puuttellista oli simien tietous Simlandian eläinkunnasta ja kirjoitti nyt teosta Leon eläinoppia 1: Nisäkkäät, linnut ja kalat. Suunnitteilla oli myös toinen osa, jonka nimeksi tulisi Leon eläinoppia 2: Matelijat, sammakkoeläimet ja ameebat.

Eipä aikaakaan kun Leo oli saanut teoksensa valmiiksi. Ensimmäinen kappale kirjan painetusta versiosta tuotiin tietenkin Rodriqueseille. Jaana alkoi heti sivistämään Rowania. "Karhut - nallet sinun kielelläsi, Rowan - ovat metsiemme suurimpia petoeläimiä", Jaana luki.

Rowanille oli hankittu Kiikkukaakki-keinuhevonen, jonka Jaana Leon kirjan oppien mukaisesti luokitteli ennemminkin laamaksi.

Rowanille ei ollut mitään väliä oliko keinulelu hevonen vai laama. Vain vauhdin hurmalla oli merkitystä.

Thyme oli purkittanut tulikärpäsiä. "Ne ovat niin kauniita", hän sopersi lumoutuneena katsellessaan ötököiden pörräilyä.

Hovimestari oli loistotyöntekijä. Hän teki niin puutarhurin kuin siivoojan hommat, ja kaiken lisäksi valmisti ruokaa ja hoivasi Rowania, jonka mielestä punapääherra oli mahtava tyyppi.

Jaana oli jäänyt koukkuun konsolipeleihin. Hän pelasi MySimsiä päivät pitkät. (Oltiin luokan kanssa Ahvenanmaalla, ja siellä yhdessä hotellissa oli tismalleen tuollainen sohva. :D Se oli oikein mukava.)

Asko Lampukka tuli nykyään joka päivä Rosemarian kutsumana kylään. "Asko, minä pyydän, että et aina vain pelaisi biljardia", Jaana aneli kädet ristissä, "Pelaisit joskus kanssani MySimsiä!"

Thyme oli toisinaan töiden jälkeen niin väsynyt, että jäi nukkumaan alakertaan. Rowan ihmetteli isän kuorsausta. Thyme oli niin tyytyväinen hovimestarin työhön, että uneksi antavansa hänelle hurjasti tippiä.