Syyskuun viimeisten päivien iloksi vuorossa on kolmas extra. :)

Katajalehtoon oli rakennettu uusi talo, joka kuului Ronille ja Idalle, jotka yliopiston päätyttyä olivat päättäneet muuttaa yhteiseen asuntoon: kummallakaan ei ollut töitä, joten tuli halvemmaksi asua yhdessä.

Talo oli kyllä aika luksuslukaali kahdelle köyhälle nuorelle opiskelijalle. Siinä oli parveke ja kaikki hienoudet.

Ron ja Ida olivat sopineet, että Ida saisi pienemmän makuuhuoneen.

Tarpeen vaatiessa hänkin kyllä saisi käyttää isomman makuuhuoneen parisänkyä.

Keittiössä oli tilaa pitää vaikka minkälaiset juhlat.

Vessa oli suloisen sininen.

Olohuone oli pieni mutta kodikas.

Ron oli iskenyt silmänsä Venice Belliniin, Miss Beauty -kilpailussa onneaan koettaneseen amerikanitalialaiseen kaunottareen.

He olivat käyneet ulkona jo vähän aikaa, ja Ron oli tulisesti rakastunut. Venice sen sijaan ei ihan tiennyt, mitä tahtoi, ja usein Ron sai kokea torjunnan.

Lopulta Ron sai valloitettua Venicen selkähieronnan keinoin.

Suhde kehittyi nopeasti ja Venice muutti samaan kämppään asumaan. Ida ei onneksi tuntenut itseään kolmanneksi pyöräksi, vaan hengaili mieluusti tuoreen parin kanssa silloin kun ei ollut töissä.

Ron ja Venice eivät enää malttaneet pysyä erossa toisistaan. He olivat jo ehtineet mennä kihloihinkin.

Venicelle ja Ronille oli noussut vauvakuume, jonka taltuttamiseksi lakanat pöllysivät harva se ilta.

Yritykset palkittiin, kun Venicen maha pyöristyi.

Ron ja Venice tahtoivat, että lapsi syntyisi avioliitossa, joten järjestettiin häät.

Vieraina olivat tietenkin Ronin sisarukset Leo, Rob, Sam ja Ida sekä ystävä Rosemaria (joka törkeästi hihhuloi hääpuvussa). Tapahtumaa seuraamaan oli tullut myös Maisa Bäckman, joka ei tainnut tietää missä hääpari oli.

Syyshäät olivat erittäin romanttiset.

Kun Venice oli liitetty Rodriquesien kunniakkaaseen sukuun, oli aika juhlia. Ensin nostettiin malja Ronille.

"Ota kakkua, kulta, ennen kuin kaikki muut hyökkäävät sen kimppuun", Ron syötti kakkua morsiamelleen.

"Kakkua?" kaikki muut tuumasivat yhteen ääneen ja ryntäsivät heti ottamaan oman palansa.

Vaikka häät olivatkin onnistuneet ja ihanat, olivat ne myös todella uuvuttavat ainakin odottavan morsiamen osalta.

Häiden jälkeen Venicen mahasta alkoi näkyä, että raskaus oli loppuvaiheessa.

Ei kulunut kauaakaan, kun Venice kirkui vessassa synnyttävänsä.

Ida ja Ron olivat sen sijaan kuukahtaneet pöydän ääreen.

Venice katseli jokseenkin tympääntyneenä nukkuvia sisaruksia syöttäessään vastasyntynyttä tyttövauvaa, Lilianaa.

Pian tapahtuman jälkeen Ida päätti muuttaa omaan asuntoon. Hän ajatteli, että oli parempi antaa nuoren perheen olla ihan kolmestaan.

Ida muutti kaupungin tuoreimpaan kerrostaloon, ja vuokrasi itselleen mukavan kaksion.

Tavalliseen tyyliinsä kyllästyneenä Ida värjäsi osan hiuksistaan vaaleanpunaisiksi.

Sitten olikin vuorossa uusiin naapureihin tutustuminen. Ihan viereisessä asunnossa asuivat May Rodriques ja hänen avopuolisonsa Adam Avery, jotka sattuivat olemaan vampyyrejä. "Tere!" täräytti Ida tervehdykseksi.

Adam (joka oli melkoisen hyvän näköinen) ja May olivat omituisia vampyyrejä, koska he viihtyivät ulkosalla päivälläkin.

Naapurivisiitin jälkeen Ida suuntasi H&M-kauppaan ostamaan uusia vaatteita.

"Ostaisinko pinkin vai keltaisen?" hän pohti, sillä ei oikein tiennyt minkälaisia vaatteita tahtoi vaatekaappinsa täytteeksi.

"Vau! Tuollaisen mekon minä ostan!" hän päätti ja meni heti etsimään kyseistä mekkoa.

Sitten hänelle tuli nälkä, ja hän käveli upouuteen ravintolaan aterialle.

Ida tilasi päivän erikoisen, ja toivoi sen olevan chili con carnea. Ravintola oli hänen mielestään oikein kodikas, mutta tarjoilijoita hääri ympärillä liikaa.

Ida oli aina halunnut koettaa onneaan ruoanlaittokilpailussa, joten hän suuntasi askelensa Suskin salaiselle keittiölle ja valmisti kunnon kalkkuna-annoksen.

Muut osanottajat alkoivat kerääntyä paikalle. "Minun nektariinitorttuni voittavat sinun kalkkunasi kuusi nolla!" viereinen ukko uhosi.

"Eijh!" Ida parkaisi, kun tuomari maisteli hänen annostaan, "unohdin kokonaan kirvelin!"

Se ei kuitenkaan haitannut, ja Ida vei voiton kotiin.

"Voitinko minä tosiaankin?" Ida ihmetteli.

"Jee!" hän kiljui innoissaan tajuttuaan todella voittaneensa. Nektariinitortuillaan rehvastellut mies oli erittäin pettynyt.

Voittonsa kunniaksi Ida vaihtoi vaatteet ja suuntasi tanssistudio Nelitahtiin.

Hän päätti osallistua myös joraamiskilpaan. Tunnelma ennen kisaa oli rento.

Letkeä ja ystävällinen tunnelma vaihtui kuitenkin nopeasti kilpailuhenkiseksi. Ida ja tanssistudion oma tähti Nelli olivat kumpikin kiinni voitossa. Komisario Rami Luoteesta ei voinut sanoa samaa. Hän täysin rytmitajuton, mutta hauskaa hänellä kuitenkin näytti olevan.

"Whii!" Rami kiljui tanssin pyörteissä.

Ida tanssi ilmeellä, kuten kuuluikin.

Tanssin loppuhuipennuksen piti olla tyrmäävä, ja kaikki pistivät parastaan.

"Sinulla on ihan hassu korva", Ida huomasi kilpailun oltua ohi. Rami ei tajunnut lopettaa tanssiaan.

"Ja voittaja on Ida!" dj kuulutti vihdoin. Ida oli erittäin tyytyväinen menestykseensä.

"Hei tuomari!" Nelli ei ollut tyytyväinen tuomarin päätökseen, "Minun olisi pitänyt voittaa! Katso, miten hienosti jalkani taipuvat."

"Nelli on tosi kateellinen", Ida kuiskutti Ramin korvaan, "hän ei kestä häviöitä."

"Kunpa kaikki sujuisi aina rauhallisesti ilman vihaa ja kateutta", Ida jutteli. Rami oli samaa mieltä.

"Ette kai te seurustele?" Ida kysyi Ramilta ja Minkalta, joka oli koko tanssikilpailun ajan heilunut kilpailijoiden seassa vaikka ei osallistunutkaan kisaan. "Ei todellakaan", Minka totesi Ramin ajatellessa, että Ida oli niin ihana että pahaa teki. Ida oli vastaukseen tyytyväinen; hän oli ehkä vähän ihastunut Ramiin.

Sitten alkoi illan toinen tanssikilpailu, joka oli tällä kertaa yksintanssia.

"Näillä liikkeillä taatusti irtoaa voitto!" Nelli mutisi tanssiessaan.

Rami käytti tilaisuuden hyväkseen ja tanssin varjolla lähenteli Idaa.

"Ärh, nyt se leuhka Nelli voitti", Ida pettyi kun ei voittanutkaan.

Kauaa häviö ei häntä kuitenkaan harmittanut, koska hän alkoi liehitellä Ramia. "Minä olen aina rakastanut virkapukuja", hän flirttaili täysin muistamatta yliopistoaikaista rakastaan, sammakonnäköistä Raunoa.

"Minulla olisi tälläinen ylimääräinen ruusu", Ida sanoi ja ojensi kukkaa Ramia kohti, "ja mietin, tahtoisitko ottaa sen." Rami ei ollut uskoa onneaan: Idan kaltainen kaunis ja vaikutusvaltainen tyttö flirttaili hänelle, vähäiselle poliisimiehellä, jolla oli lyttänä nenä?

Rami oli täysin myyty.

Kun Rami oli lähtenyt aivan huumaantuneena Idasta, Ida siirtyi toisen virkapukuisen miehen luo. "Hei Sulevi", hän kehräsi viehkeästi. "Ai hei, Ida", Sulevi tervehti, "etkös sinä olekin upea tänään!" Ida hymyili: romantiikkatavoitteisena hänen päämääränään oli saada mahdollisimman monta miestä pauloihinsa. Saatuaan sotilas-Sulevin puhelinnumeron Ida lähti kotiin suunnittelemaan, mitä kaikkea kivaa keksisikään Sulevin ja Ramin kanssa tehtäväksi.

Idan kämppä oli naisellinen. Kukkia löyty miltei jokaisesta huoneesta.

Keittiö oli sininen ja avara pienestä koostaan huolimatta.

Olohuoneessa Idalla ei ollut televisiota. Hän ajatteli pärjäävänsä mainiosti ilman näköradiotakin.

Katajalehdon toisella puolella Cinnamon oli tekemässä elämänsä ensimmäistä vuokrasopimusta. Hän oli muuttamassa kolmen pienen vuokraomakotitalon rykelmään, johon myös Sugar ja Coriander olivat muuttaneet.

Cinna sisusti oman keittiönsä maalaistyyliin.

Olohuone oli vähän hankalan muotoinen, mutta senkin Cinnamon sai sisustettua mielensä mukaiseksi.

Talossa oli kaksi makuuhuonetta; yksi ylä- ja toinen alakerrassa. Cinnamonilla oli rahaa vain toisen kalustamiseen, ja hän valitsi alakerran huoneen omaksi makuuhuoneekseen.

Loppurahat Cinna käytti itsensä ehostamiseen: uusi kampaus ja mekko tekivät terää.

Sitten hän meni tutustumaan Sugarin ja Corianderin yhteisasuntoon.

Cory kertoi, että Sugar oli tahtonut talosta modernimman. "Mun oli pakko suostua", Cory selitti Cinnalle, "koska Sugar hoitaa tän talon maksupuolen."

Alakerran makuuhuone oli Sugarin valtakuntaa.

Coriander oli saanut yläkerran kokonaan omaksi tilakseen.

Uuteen kotiin olivat muuttaneet myös Tobey, Veronika ja Pörrö.

Taloon haettiin maanläheisiä sävyjä. Veronika muutti myös tyylinsä taloon sopivaksi.

Keittiö oli jopa liian pelkistetty, mutta Tobey ja Veronika pitivät erittäin yksinkertaisesta tyylistä.

Rauhallisuus oli teemana makuuhuoneessa.

Pörrökin oli otettu huomioon: se sai kokonaan oman huoneen.

Tobey ei ollut muuttunut tippaakaan.

Veronikan hiukset olivat kasvaneet ja ne saivat näyttämään hänet hieman sievemmältä kuin yleensä.

Pörrö oli innokas koira, josta oli kivaa muuttaa uuteen kotiin.

Uusi talo oli tarvittu tulevaa vauvaa varten.

Katajalehdon laitamille oli ilmestynyt pikkuinen mökki, jonka pihalla oli kasvimaa.

Talosta löytyi kaikki tarvittavat tavarat ja sauna, joka oli harvinaisuus katajalehtolaisessa kodissa.

Talossa asui Sam, joka oli päättänyt ryhtyä maanviljelijäksi.

Valitettavasti hänellä ei ollut kovinkaan paljoa rahaa, joten hänen oli pakko käydä töissä viljelyidensä lomassa.

Naapurustossa liikkui mielenkiintoisia naisia, joihin Sam tutustui ihan vain saadakseen ystäviä. Hän seurusteli yhä Nellin kanssa, mutta tiesi, ettei koskaan voisi mennä naimisiin hänen kanssaan, koska ei kuulunut enää perintölinjaan.

Pikkuinen flirtti ei tehonnut mustahiuksiseen naiseen sitten ollenkaan.

Kun pihapiiriin ilmestyi Siiri-koira, Sam unohti kaikki muut naiset heti.

"Sinä olet unelmieni nainen", Sam leperteli Siirille, joka oli selvästi kiintynyt Samiin. Illan päätteeksi Siiristä oli tullut ensimmäinen jäsen Samin perheeseen.

Olen pahoillani lopun töksähtelevyydestä ja sekavuudesta. Kommentteja otan kuitenkin vastaan enemmän kuin mielelläni. :)