Lapsien yliopisto-opiskelujen alettua Christinelle jäi paljon luppoaikaa. Ajan hän päätti käyttää hyväkseen: talossa oli paljon rikkinäisiä ja likaisia tavaroita.

Christinestä oli oikeastaan hauskaa tehdä kotitöitä. Sitä paitsi kotityöt olivat nyt muotia.

Rosmariinikin nautti siitä, että koti oli hiljainen ja puhdas. Se oli saanut uuden pedinkin, pikkuisen korin.

Christine kävi yhä töissä, sillä hän haaveili vieläkin seikkailu-uran huipusta. Työskentely oli hänestä oikein mukavaa, mutta oli siinä haittapuoliakin: Christine ja Reko olivat harvoin yhtä aikaa kotona.

Rekokin oli huomannut, että yhteistä aikaa Christinen kanssa oli kovin vähän. Niinpä hän kutsui erään työkaverinsa kylään ja kyseli tältä vinkkejä, miten ilahduttaa vaimoa. "No siis leffathan on aina hyvä juttu", työkaveri kertoi. Rekoa ei elokuvat kuitenkaan kiinnostaneet.

Seuraavana päivänä Rekolla oli vapaata. Heti kun Christine oli tullut töistä kotiin, Reko patisti hänet vaihtamaan juhlavaatteet päälleen sanoen, että heillä oli nyt treffit. Christine oli hämmentynyt. Pian taksi kurvasi pihaan ja vanha pariskunta kiipesi sisään. Christinellä ei ollut hajuakaan, mihin he olivat menossa.

Pian matkan määränpää selvisi Christinellekin. He olivat Katajalehdon suosituimman ravintolan, Juniperin, edessä. Reko oli varannut pöydän ja pian he jo istuivat sen ääressä tilauksiaan tekemässä.

Christine oli innoissaan. "Tosi ihanaa kun järjestit tälläisen illallisen", hän sanoi Rekolle. "Niin, minustakin tämä on kivaa", Reko vastasi hymyillen. Pariskunta käyttäytyi koko illan kuin vastarakastuneet lähetellen toisilleen lentosuukkoja ja hyväilemällä toistensa käsiä.

"Maistapa tätä, kulta", Reko sanoi ja antoi makupalan kuorrutetusta hummeristaan Christinelle. "Tosi hyvää", Christine mussutti suu täynnä, "voitasiin tehdä tätä kotonakin joskus."

Reko ja Christine viihtyivät ravintolassa aamun asti. Auringon luodessa ensimmäisiä säteitään Katajalehdon ylle päätti pariskunta hiukan tanssahdella. Eipä ainakaan notkeus ollut kadonnut nuoruudeen myötä.

"Kiitos, minulla oli tosi kivaa", Christine kiitti ja suuteli hellästi Rekoa, "ihan kuin silloin kun oltiin nuoria.."

  Kotona vanhukset päättivät vielä jatkaa treffejään hiukan intiimimmin. Molempien viimeisimmästä kerrasta olikin jo liikaa aikaa - silloin kaksoset olivat vielä olleet ihan pieniä.

Christinen teki mieli alkaa kasvattaa tomaatteja, joten hän teki pienen kasvimaan talon eteen. Reko tuli auttamaan puuhassa.

"Hienosti istutettu", Christine onnitteli miestään istutustyöstä.

Christine ja Reko olivat kunnostaneet taloa viime aikoina. Ulkoapäin se ei ollut kokenut muutosta, mutta sisällä juttu oli toisin.

Olohuone oli jo pitkään tuntunut liian täydeltä, joten sitä piti suurentaa. Koko olohuoneen paikkakin muutettiin - sen tieltä purettiin vessa ja Christinen ja Rekon makuuhuone. Christine sai tietysti päättää kalusteiden järjestyksen. Uutta olohuoneessa oli vain kasvi ja pikkupöytä; Rodriqueseilla ei ollut kauheasti varaa uusiin kalusteisiin.

Keittiössä muutettiin vain kalusteiden järjestystä.

Rekon ja Christinen makuuhuone rakennettiin kokonaan uudelleen. Siitä tuli hieman pienenpi kuin ennen. Christine halusi uudet tapetit huoneeseen ja ne hän myös sai.

Vessa ei ollut mitenkään suuri, mutta se menetteli. Sitten kun taloon muuttaisi lisää porukkaa, olisi pakko rakentaa toinen kylpyhuone.

Lastenhuone oli suurin huone koko talossa. Siellä oli kolme sänkyä ja työpöytää, eikä oikeastaan muuta, paitsi tietysti Rekon maalaamat taulut. Reko oli maalannut kaikki taulut, joita talossa oli.

Rosmariinillekin oli oma huone. Se oli ylpeä siitä, että sitä arvostettiin niin paljon, että se sai oman huoneen.

Reko päätti antaa Christinelle upean ruusukimpun muistoksi treffeistä. Lisäksi se sopisi täydellisesti olohuoneen pikkupöydälle.

Christinen ura oli jumittanut kauan paikallaan, eli ylennyksiä ei ollut tullut. Treffeistä lisää voimaa ja energiaa saaneena Christine päätti kuntoilla, sillä siitä olisi varmasti hyötyä, jos mieli ylentyä.

Sillä välin kun Christine kuntoili joutui Reko huolehtimaan tomaateista. Onneksi se oli helppoa ja mukavaa puuhaa.

Kuntoilurupeaman jälkeen Christinen teki mieli leikkiä Rosmariinin kanssa. Rosmariini, jota tästä lähin kutsutaan Rossuksi, oli onnesta sekaisin saadessaan niin paljon huomiota.

Reko tahtoi opettaa Rossulle hyödyllisiä taitoja. Sellaisia olivat esimerkiksi pöntön käyttö. "Istut pöntölle vaan näin ja siinä se", Reko selosti.

Katajalehto oli saanut yllättäen lumikuorrutteen. Christine hoiteli kinoksista huolimatta tunnollisesti tomaattejaan.

Lumi sai vanhuksetkin leikkimään. Reko ja Christine nauttivat talvipäivästä lumiukkoa rakentaen.

Sillä välin Rossu katseli televisiosta urheilua. Sitä lumi vain inhotti.

Kun Christine oli mennyt sisälle, Reko sai hullun päähänpiston. Hän aikoi rikkoa vaivalla rakennetun lumiukon. Hän suorastaan hyökkäsi ukon kimppuun ja ei aikaakaan, kun pihalla oli vain lumikasa, josta törrötti pari oksaa ja silkkipytty.

Pakkaspäivän päätteeksi uni maittoi molemmille.

Sillä välin yliopistolla oli menossa keskustelu siitä, minkä aineen lehtorit olivat kaikkein kauheimpia. Jokainen ehdotti tietenkin oman pääaineensa lehtoria. Lopulta kaksoset, Keira ja Alina päätyivät siihen tulokseen, että rehtori oli sittenkin kaikkein kauhein.

Alinan ollessa lähdössä päätti Gabriel sanoa tytölle hyvästit. "Nähdään taas huomenna, tähtisilmä", hän sanoi ja Alina punastui. Gabriel hymyili salaa: kannatti lukea niitä romantiikkakirjoja, niistä oppii kunnon iskurepliikit.

Alinalla tosiaan oli kauniit tähtisilmät ja suloiset piirteet muutenkin.

"Gabriel, mikset sä koskaan kuntoile?" Daniel puheli jumpatessaan Alinan lähdön älkeen. "Ei mun tarvii", Gabriel ilmoitti koneen äärestä, "mulla on niin nopea aineenvaihdunta."

Seuraavana aamuna Alina käveli Keiran, Danielin ja Gabrielin kämpän ohi. Gabriel oli viemässä roskia, kun kuuli Alinan huutavan hänelle tervehdyksen.

Gabriel kääntyi ja seuraavaksi hän huomasi halaavansa Alinaa.

"Oonko mä ikinä sanonyt, että sulla on tosi upeet hiukset?" Alina kehui Gabrielin kampausta. Gabriel oli otettu.

Ja sitten, aivan yllättäen, Alina nojautui eteenpäin, tarttui Gabrielia leuasta ja suuteli miestä. (Siis oikeasti, Alina vain suuteli Gabrielia. Hassu juttu.)

Gabriel hätkähti Alinan eleestä, mutta tajusi sitten mistä on kyse. Alina oli ihastunut häneen ja hän Alinaan. "Kun meillä tuntuu olevan jotan kemian tapasta, niin tota voitaisko me niinkuin seurustella?" Gabriel kysyi. "Tietysti, sitä mä just halusinkin", Alina vastasi iloisena.

Gabriel ilahtui Alinan vastauksesta siinä määrin, että kouraisi tytön takapuolta. Niin Gabriel oli halunnut tehdä jo pitkään. Hänestä peppu oli naisen kaunein ruumiinosa.

Onneksi Alinaa Gabrielin nipistelyt eivät haitanneet. "Tanssittaisiinko vähän?" Alina kysyi, "Vaikka sen kunniaksi, et sä sait viitosen ekasta loppukokeesta?"

Tokihan tanssiminen Gabrielille kävi, sillä se antoi hänelle mahdollisuuden hyväillä Alinan takapuolta ihan rauhassa.

Kun Alina vihdoin lähti, Gabriel meni vihellellen laittamaan ruokaa. Keirakin tuli kokkailemaan. "Mikäs noin vihellyttää?" hän kysyi maustaessaan kalaansa. "Alina vaan", Gabriel vastasi onnellisena, "me ollaan yhessä, nääs."

Sänkyjä pedatessaan Keira mietti Gabrielin onnellista tilannetta. Häntä hieman häiritsi, että pikkuveli oli ehättänyt edelle seurusteluasioissa. Hänkin oli kyllä tavannut erään miehen...

.. nimeltä Felix Pilke. Felixillä tuntui olevan aina pilkettä silmäkulmassa, kun hän näki Keiran.

Keira oli uskaltautunut pyytämään Felixin kylään. Felix oli huumorintajuinen veikko, joten Keira kaivoi esiin tyynyt ja aloitti hurjan tyynysodan.

"Hahaa, se oli tosi kivaa!" Keira hihkaisi kun he vihdoin lopettivat tyynysodan. Sitten hän punastui hieman ja jatkoi: "Niin ja säkin olet tosi kiva..." Felix hymyili. "Säkin olet tosi kiva", hän sanoi.

Hetken aikaa ilmassa leijui vaaleanpunaisia sydämiä merkiksi siitä, että ihastusta oli ilmassa.

Sitten Felix moiskautti suuren suudelman Keiran pusuhuulille ja lähti luennolle hymyillen.

Sisällä Gabriel ja Flora Jantunen-niminen maskottilehmä olivat nähneet kaiken, mitä Keiran ja Felixin välillä oli käynyt ja Keiran astuessa sisään he aloittivat hurjan tanssin. "Go Keira, go Keira!" Gabriel loilotti.

Illalla sisarukset istuskelivat ihan rauhassa katselemassa telkkaria ja pelaamassa tietokonetta. "Daniel on nyt sitten ainut, jolla ei ole seurustelukumppania", Keira sanoi ja vilkaisi takanaan tietokonetta pelaavaa Danielia. "Nii-in", Gabriel sanoi, "mutta se on kuulemma löytänyt jo jonkun, johon voisi tutustua lähemmin."

Ja niin Daniel olikin. Tytön nimi oli Signe, ja joka aamu hän käveli opiskelija-Rodriquesien talon ohi ja joka kerran hän loi flirttailevia katseita Danieliin.

Mutta Signe ei ollut ainut, joka oli kiinnostunut Danielista. Tummahipiäinen cheerleader-typykkä tanssi keimailevasti Danielille joka torstai, jolloin oli laskujenmaksupäivä.

Daniel päätti valita Signen, sillä neitonen oli lumonnut hänen sydämensä katseillaan. Daniel päätti yllättää tytön täysin ja supisi hiukan suunnitelmiaan hänelle. Signen silmät suurenivat kun hän kuuli mitä Danielilla oli mielessä. "Totta kai se käy!" hän hihkaisi.

Kyseessä oli pieni parturointi. Daniel oli käynyt kampaamo-opin kursseilla ja tahtoi hurmata Signen taidoillaan. Signe istahti innoissaan tuolille - ilmainen parturointi, mikäs sen mukavampaa.

Daniel ei ollut aivan varma, mitä tekisi Signen hiuksille, ja päätyi sitten laittamaan hiuslisäkkeitä. Sitten hän vielä meikkasi tytön. Hieman vapisten hän nosti peilin Signen silmien eteen. Mitä jos Signe inhoaisi lopputulosta? Hänen onnekseen Signe oli tyytyväinen uuteen tyyliinsä.

Signe palkitsi Danielin suudelmalla. Suudelma oli ehdottomasti romanttisin kaikista suudelmista, joita kampuksella oli koskaan nähty: ensilumi leijaili kauniisti parin päälle.

Sisällä Gabriel oli tukehtua leipäänsä. Joku ällöttävä alaston mies oli tullut ahdistelemaan Gabrielia.

Keira oli kutsunut Felixin opintopiiriin mukaan, sillä opiskelu oman kullan kanssa oli hauskempaa kuin yksin. Daniel lähetti sähköpostia Signelle.

Talvi oli vihdoin tullut kampuksellekin. Gabriel oli niin innoissaan, että pyöräytti pari lumiukkoa.

Gabrielin iloksi lumiukkoja tuli ihastelemaan pingviini. "Sähän olet suloinen", hän sanoi, "muistutat vähän Alinaa."

Illalla Alina tuli käymään Gabrielin pyynnöstä. Hän aikoi muuttaa tyttönsä tyyliä.

Hän onnistui saamaan Alinasta entistä suloisemman tytön. Letit pukivat Alinaa hyvin.

Myöskin Keira innostui muuttamaan Felixin tyyliä. Noista hiuksista olisi ainakin päästävä eroon.

  Keira sai Felixistä todellakin parhaat puolet esiin.

Keiralla, Danielilla ja Gabrielilla oli jokaisella omat tapansa pitää yhteyttä seurustelukumppaneihinsa. Daniel lähetteli sähköpostia, Gabriel soitteli...

.. ja Keira treffaili muuten vain. Felix ja Keira kävivät usein ulkona syömässä.

"Keira, sä olet ihaninta mitä mulle on pitkään aikaan sattunut", Felix runoili ja hyväili Keiran kättä.

"Niin säkin olet mulle", Keira vastasi eikä huomannut kun tarjoilija kompuroi...

.. ja kaatoi ruoat Keiran päälle. "ÄÄÄKK!!" Keira karjui ja yritti peittää itsensä. Tarjoilija pyyteli kamalasti anteeksi. Keira oli tuohtunut ja suuttui vielä enemmän siitä, että ravintola ei edes antanut korvaukseksi alennusta.

"Mulla oli tosi kivaa lukuunottamatta sitä typerää ruokavälikohtausta", Keira sanoi treffien lopuksi. Felix hymyili ja lohdutti Keiraa: "Tähän ravintolaan me ei enää ikinä tulla."

Vuodatuksen kuvagalleria jumittaa ja kuvat tuntuvat latautuvan hitaasti, joten tästä lähtien kuvat on Photobucketissa, nyt kun vihdoinkin tajusin miten kuvat on helpointa laittaa. Tämänkin osan kuvat on Photobucketissa. (Olipas taas tärkeää teitää tämä.. :D) Perijäehdotuksia saa laittaa ja kommentteja muutenkin.