Thyme auttoi mielellään MacKenzien ja Hayesin kasvatuksessa. Hänestä oli mukavaa nähdä pikkuisten oppivan ja kehittyvän koko ajan.

Jaanakin tykkäsi touhuta taaperoiden kanssa. Hän tahtoi lasten saavan parhaan mahdollisen kasvatuksen, vaikka Hayes ei puheopetuksesta erityisemmin välittänytkään.

Toisinaan taloon eksyi kuokkavieraita. Jostakin syystä haisunäätä oli onnistunut murtautumaan taloon sisään.

Willow piti pottailutaitoa ensisijaisen tärkeänä, sillä hän ei todellakaan tahtonut olla vaihtelemassa vaippoja joka toinen tunti.

Kuutti ei uskonut omiin opetustaitoihinsa tarpeeksi, joten hän turvautui mahtimaidon apuun.

Kenzietä hymyilytti hurjasti, kun äiti opetti hänelle teputtelun taitoa. Pikkuisesta oli hurjaa seistä kahdella jalalla: perspektiivi laajeni huimasti, kun katseli korkeammalta.

Hayes oli oikea hurjapää eikä pelännyt yhtään, kun Kuutti heitteli häntä ties miten korkealle. Poika luotti isäänsä varauksetta.

Jordan oli omituinen vauva, eikä pelkästään ihonvärinsä vuoksi. Poika ei oikeastaan koskaan hymyillyt tai itkenyt, vaan hänellä oli täydellisen tyyni pokerinaama.

Kaiken lastenhoidon ohessa vanhemmilla riitti aikaa myös toisilleen.

"Oletpas sinä jo potra poika", Willow tuumasi nostellessaan Jordania, "kohta minulta loppuu voimat kesken!"

Hayes oli ylpeä itsestään: hän oli vihdoin ja viimein päässyt alakertaan leikkimään äidin tarkasti vaalimalla nukkekodilla. Pojasta oli varsin nautinnollista pureskella talon asukkien jalkoja.

"Miksei ole jo minun synttärini? Minäkin tahdon puhaltaa kynttilät", Kuutti kiukutteli Jordanin synttäreillä. Kaksoset seurasivat ihmetyksen vallassa kauniita liekkejä ja ihmettelivät hössötystä veljen ympärillä.

 

Jordanista kasvoi mielenkiintoinen poika. Luonnekaan ei ole tavallisimmasta päästä: 10-3-10-3-0.

Taaperoiässä vauvakauden ilmeettömyys vaihtui kunnon naamanvääntelyyn. Uudet hiukset taisivat kutittaa pikkumiehen poskia.

Willow ryhtyi heti opettamaan Jordania puhumaan. "Onko tämä polvi?" Jordan kysyi ensimmäisinä sanoinaan.

"Aina ne lapset vain sotkee eivätkä koskaan siivoa", Kuutti mutisi siirrellessään leluja takaisin lelukoppaan.

Jaanan uusi harrastus oli naapureiden kyttääminen. "Mikä niitä oikein vaivaa?" Jaana jupisi, "kello on kolme yöllä ja naapureita ei näy..."

Alissa oli aivan samaa maata Jaanan kanssa. "Typerät naapurit", hän mutisi aavemaisen kaikuvalla äänellään, "tekisivät nyt jotain hauskaa, niin minäkin piristyisin!"

Alissa päätti mennä säikyttelemään Thymeä, joka oli ihan uupunut vahdittuaan koko päivän taaperopoppoota. Thymestä ei ollut ollenkaan hauskaa, kun yhtäkkiä tuntui kuin jaloille olisi kaadettu saavillineen jäävettä.

Yläkerrassa oli käynnissä yölliset pottailuharjoitukset. Ihan vielä ei Jordan saanut täysiä tyylipisteitä suorituksestaan.

Alissa ei suostunut jättämään Thymeä rauhaan. Hänen mielestään oli hurjan hauskaa, kun Thyme haukkoi henkeään kauhuissaan.

"Hyvänen aika! Minullahan ei tunnu pulssia!" Thyme huomasi.

Sitten hän vajosi kuolleena lattialle. Alissa nielaisi kauhuissaan: hän oli juuri tappanut oman lapsenlapsenlapsensa!

Ei kestänyt sekuntiakaan, kun viikatemies ilmestyi Thymen ruumiin vierelle.

Miltei yhtä nopeasti paikalle ennättivät Willow ja Jaana, jotka eivät voineet uskoa todeksi Thymen kuolemaa.

Jaana oli niin sekaisin, että väänteli käsiään outoihin asentoihin.

Vielä oudommin käsiään väänteli Kuutti.

Viikatemiestä melkein hävetti tehdä työtään, kun näki, miten Thymen omaiset reagoivat tapahtuneeseen.

Suru oli helppo upottaa arkeen. Lasten kanssa ajatukset pysyivät kurissa ja pienten simien nauru oli parasta lääkettä.

"Ihan kauheita nuo kummitukset", Willow selitti Kuutille, "minua ihan pelottaa! En enää uskalla liikkua omassa kodissanikaan."

Kuutti veti Willow'n kainaloonsa. "Sinä olet ihan turvassa, pajuseni", Kuutti vakuutti, "Minun sylistäni eivät kummitukset sinua vie."

Jaana viihtyi Demelzan seurassa. Leskirouvalla ja papukaijaneidolla riitti puhuttavaa.

"Kukkuluuruu!" Alissa ilmestyi Demelzan häkistä. "Häivy siitä säikyttelemästä!" Jaana kirkaisi. Alissa oli näemmä päässyt omatunnontuskistaan ja pelästytti simejä entiseen malliin.

Alissa suorastaan vainosi Jaanaa. Hän piiloutui mitä kummallisempiin paikkoihin saadakseen Jaanan säikähtämään.

Kuutti oli saanut ylennyksen muistokirjoitusten laatijaksi. Ylennyksen takia työkavereita tuppautui käymään harva se päivä.

Jordan nautti kävelyharjoituksista isänsä kanssa. Vihreä hehku puki poikaa kauniisti.

Willow oli hermoromahduksen partaalla. Kolme taaperoikäistä lasta ja isän äskettäinen poismeno rasittivat nuorta äitiä enemmän kuin hän oli koskaan kuvitellutkaan. Maailma tuntui kaatuvan niskaan.

Tilannetta ei yhtään helpottanut tieto siitä, että lapsia oli tulossa lisääkin. "Ei voi olla totta!" Willow parahti tajuttuaan, että aamupahoinvoinnit olivat olleet merkkejä raskaudesta.

Kaksosten synttärit olivat käsillä. Willow'ta ei hymyilyttänyt, vaikka hän kuinka yritti nähdä valoa synkän arjen keskellä.

Iloiselta ei näyttänyt Jordankaan, joka nyrpisteli nenäänsä kaikelle mahdolliselle.

MacKenzien kurotellessa kynttilöitä kohti Willow'n oli pakko hymyillä, sillä tyttö oli niin suloinen.

Hayesista tunnisti heti, että kyseessä oli Rodriquesin suvun jäsen.

MacKenzie muistutti kovasti veljeään: suloisuus ja tasaiset peruspiirteet yhdistivät kaksosten ulkonäköjä.

MacKenzien vaatteissa näkyi tytön lempivärit eli turkoosi, vihreä ja violetti.

Hayes tahtoi olla tyylikäs ja rento yhtä aikaa. Poika tiesi, että vaaleanpunainen oli nyt muotia.

Willow oli löytänyt elämäänsä uuden ilon: videopelit. Kun kaksoset olivat koulussa, Kuutti töissä ja Jaana Jordanin kimpussa, Willow valloitti olohuoneen ja alkoi pelata milloin mitäkin räiskintäpeliä.

Joskus Hayes häiritsi äitinsä pelinautintoa hyppimällä hyppynarua suoraan telkkarin edessä.

MacKenzie tykkäsi leikkiä nukkekodilla ja otti joskus Jordaninkin mukaan leikkiin, vaikka veli yleensä vain pureskelikin muoviukkoja.

Demelza oli kohdannut julman lopun ja kuollut nälkään.

Kenzie oli murheen murtama, vaikka ei koskaan ollutkaan Demelzan kanssa mitään puuhannutkaan.

Kenzie piti linnulle koskettavan jäähyväispuheen, jota kukaan ei valitettavasti kuunnellut.

Jaana otti tehtäväkseen häkin siivoamisen. Oli raskasta heittää hyvästit papukaijaystävälle, mutta muutakaan ei voinut.

Willow'n maha jatkoi kasvuaan. Willow toivoi, että lapsi pysyisi vatsassa vielä jonkin aikaa; hän ei ollut vielä valmis hoitamaan vauvaa.

"Siistiä sen olla pitää!" Hayes puhkui kuuratessaan pönttöä.

"Olettekos nähneet isäänne?" Willow tiedusteli Hayesilta ja MacKenzielta, jotka pudistelivat kieltävästi päätään. "Outoa", Willow sanoi, "en ole huomannut hänen lähteneen."

Oikeasti Kuutti oli koko ajan samassa huoneessa. Miesparka oli syystä tai toisesta muuttunut sekä näkymättömäksi että mykäksi. Kuutin olinpaikan huomasi vain ilmassa liikkuvasta sormuksesta.

Ehkä Kuutti piilotteli ulosottosimiltä, joka tuli käymään. Ilkeästi hymyilevä mies vei rikkinäisen kylpyammeen.

Hayes ja MacKenzie olivat parhaita kaveruksia. Heillä oli omat leikkinsä, joista ulkopuolinen ei tajunnut mitään.

Willow voi jo paljon paremmin, mutta joskus hänestä vieläkin tuntui siltä, että ei enää vain jaksanut. Hän saattoi purskahtaa itkuun, kun kukaan ei nähnyt, sitten koota itsensä ja leikkiä, ettei mitään tapahtunutkaan.

Viikatemies oli tullut hakemaan Jaanaa hieman eri tavalla kuin Thymeä. Jaana oli elänyt pitkän ja onnellisen elämän ja oli saanut hulatyttösaattueen. MacKenziesta oli silti kauheaa, että isoäiti kuoli.

Samana iltana oli myös Jordanin synttärit, jotka eivät sattuneesta syystä olleet onnellisimmasta päästä.

Jordan iloitsi kasvustaan, vaikka olikin juuri menettänyt rakkaan läheisen. Hänestä oli turhaa jäädä vatvomaan ikäviä asioita.

Lyhyehkö ja ei kovin tapahtumarikas osa tällä kertaa. Kommentointi ei ole kiellettyä tälläkään kertaa. :) Otan vastaan myös nimiehdotuksia seuraaville sukupolville.