Vihdoin jatkoa, kun taas ollaan kotimaisemissa.

Elämä kampuksella sujui entiseen malliin. Rodriquesit urheilivat, opiskelivat, pussailivat, söivät ja nukahtelivat lattioille aivan kuten ennenkin.

Keväällä opiskelijoiden talon ohi kulki toinen toistaan kauniimpia neitosia. Tämän neidon nimeä en muista, mutta kutsukaamme häntä Annaksi.

Ron oli iskenyt silmänsä Annaan, joten hän tarjosi uutta hiustyyliä tytölle. Anna suostui mielellään ja hänen sievät piirteensä näkyivät paremmin.

Ron oli ehdottomasti sitä mieltä, että tyttöjen sydämet valloitettiin juoruilemalla.

Anna ei ollut ihan samaa mieltä, mutta piti Ronia söpönä. Ron oli hiukan liian innokas ja yritti heti ensisuudelmaa, joka tietenkin epäonnistui.

Ron olisi tahtonut edetä melkoisen nopeasti, mutta Anna oli varovaisempi.

Lopulta flirttailu kuitenkin alkoi sujua.

Anna viihtyi Rodriqueseilla sen illan. Rob oli innokas tutustumaan tyttöön.

Hän kehui Annaa kauniiksi. Imartelu auttoi hurjasti uuden ystävyssuhteen kehitystä.

Ron tahtoi saada vähän yksityisyyttä Annan kanssa, joten vei tytön vessaan. Varovainen kuhertelu sujui epäromanttisessa paikassakin.

Ron sai ensisuudelmansa Annalta vessassa - suloista.

Aamulla tunnelma oli sähköinen, kun Leo sai kunnon sähköiskun korjatessaan roskanpuristinta.Vaikka Leo näyttikin kauhealta turman jälkeen, ei onneksi sattunut pahemmin. Rob oli kuitenkin järkyttynyt tapahtuneesta.

Kevät toi perhoset, joista Ida ja Rosemaria olivat oikein innoissaan. Kumpaakin kiinnosti luonto ja heistä oli mukavaa seurata ötököiden touhua läheltä.

Kaikki ötökät eivät kuitenkaan olleet hauskoja. Ampiaiset hätyyttelivät Rosemariaa...

... ja torakat kävivät opiskelijoiden lompakolle, koska oli pakko kutsua kallis tuholaistorjuja paikalle.

Ida oli tutustunut netissä Konsta-nimiseen opiskelijapoikaan. Konsta muistutti Idan mielestä sammakkoa, mutta oli niin mahtava persoona, että Ida ihastui mieheen ja kutsui tämän kylään.

Nettiromanssi muuttui oikeaksi romanssiksi heti ensikohtaamisella. Idan ensipusu sammakko-Konstan kanssa ei ollut hullumpi.

Idalla ja Konstalla oli paljon puhuttavaa keskenään. Konsta ei kyllästynyt kehumaan Idaa kauniiksi.

Ida oli hurmaantunut miehen sanoista ja päätti itse hurmata Konstan.

Ruusu valloitti Konstan sydämen.

Leo piti huolta suhteistaan veljiinsä ja lahjoitteli turhanpäiväisiä tavaroita Robille.

Suhdetta Rosemariaan Leo ylläpiti ihan toisella tavalla. Lemmenlilluttimessa tunnelma oli joskus erittäin kuuma.

Kun Leo ja Rosemaria olivat porealtaassa, ei muilla ollut sinne asiaa.

Idalla ei energiaa riittänyt oikeastaan mihinkään. Hän oli jostain syystä koko ajan uninen.

Leo oli kihlannut Rosemarian. Hän oli varma siitä, että he olivat luodut toisilleen.

Opiskelijat sisustivat olohuoneensa uudelleen Ikean kalusteilla.

Samalla Rosemaria muutti omaa tyyliään. Hän oli kyllästynyt söpön tyttömäiseen lookiin.

Rob sen sijaan oli kyllästynyt olemaan yksin. Anna oli hänestä oikein mukava tyttö, ja hän päätti yrittää, josko heidän välilleen kehittyisi jotakin - vaikka Rob tiesikin, että Ron tykkäsi Annasta.

Rob kuitenkin päätteli, että jos hän ei kerro Ronille aikeistaan, ei mitään pahaa tapahdu. Anna hurmaantui Robistakin, eikä oikein tiennyt mitä tehdä.

Hän päätti antaa tunteiden viedä ja päätyi halamaan Robia, joka iloitsi menestyksestään Annan kanssa.

Illalla Anna keskusteli Idan ja Rosemarian kanssa suhteistaan Roniin ja Robiin. "Minä en osaa päättää, kumman otan!" Anna tuskaili. "Sinun on pakko valita toinen", Rosemaria sanoi, "et voi pitää kahta." Ida nyökytteli, vaikka ei ollutkaan kovin innoissaan tilanteeseen kummankin miehen ollessaan hänen veljiään. "Jäädytä suhde toiseen", hän tyytyi sanomaan.

Anna oli päättänyt jättää Robin, koska oli tutustunut Roniin ensiksi ja Rob oli ikään kuin hänen salarakkaansa. Rob oli juuri saapunut pihalle, joten Anna asteli hänen luokseen. "Rob, kuule.." hän aloitti, mutta Rob tarttui kiinni hänen kyljistään...

... ja suuteli Annaa suoraan huulille.

Pahaksi onneksi Ron oli nähnyt kaiken.

Anna sai muutaman läpsäytyksen poskilleen ja kuuli paljon haukkumasanoja Ronin osoittaessa pettymystään ja vihaansa.

"Miten saatoit?" Ron itki Annan edessä. Annan tunteet Ronia kohtaan olivat kadonneet läpsäytysten myötä ja hän päätti nyt vihata kumpaakin Rodriquesin pojista.

Ida oli todistanut tapahtumaa ja vei Robin sisälle. "Oletko hullu? Sinä olit se salarakastyyppi, sinä pilasit nyt kaiken!" hän raivosi. "Äläkä luulekaan, että Ron antaa tän olla!"

Ron paineli sisälle ja etsi Robin. Hän tönäisi puoliveljeään. "Millä oikeudella suutelit mun naistani?" hän kysyi.

Ron ei antanut Robille aikaa vastata, vaan hyökkäsi veljensä kimppuun.

Leo joutui katselemaan veljiensa tappelua. Salaa hän mietti, että Rob ansaitsi löylytyksen.

Ron voitti tappelun helposti - hän oli paljon paremmassa kunnossa kuin laiska Rob.

Leoa koko tappelu kummastutti.

"Sinä se olet idiootti", Ida läksytti Ronia, "ei tälläisiä juttuja tappeluilla ratkaista." Hän ehdotti rehellistä anteeksipyyntöä Ronille.

Loppujen lopuksi Rob oli se, joka anteeksi pyysi. "Olen pahoillani", hän sanoi Ronille vessassa (kaikki tärkeä tapahtuu aina vessassa!), "olin oikea juntti, kun liehittelin tyttöäsi."

Ron ymmärsi Robia ja antoi anteeksi. Veljesten suhde ei kuitenkaan ollut enää yhtä tiivis kuin ennen.

Seuraavana aamuna Rob nukkuikin pitkään, koska ei kehdannut nähdä talon muiden asukkaiden paheksuvia ilmeitä. Sam oli elänyt omissa pilvilinnoissaan ja ei ollut tajunnut, mitä oli tapahtunut. Leo yritti houkutella Rosemariaa leffaan. "Siinä on avaruusrobotteja ja kaikkea!" hän mainosti.

Ron ja Sam opiskelivat. Kaikilla keskiarvo oli yhä viisi.

Rosemaria ilahtui kovin sateesta ja meni hyppimään lammikoihin.

Sam tapaili Nelliä silloin, kun oli aikaa. Heidän suhteensa oli hyvällä mallilla. Rob yritti katsoa mallia, jotta osaisi käyttäytyä tyttöjen kanssa. Takapuolen puristelu ei kyllä ole ehkä sopivin keino osoittaa kiintymystään.

Ida ja Rosemaria harrastivat lenkkeilyä.

Vihdoin ja viimein oli opiskelut suoritettu. Kaikki olivat suoriutuneet huippuarvosanoin.

"Jaaha. Nyt se on sitten aika erota", Ida sanoi hymyillen Leolle, joka nyökkäsi surullisesti. "Tavataan sitten joskus, häissä ja semmoisissa", hän yritti keksiä jotain sanottavaa. "No, kerro terkkuja äitille", Ida sanoi, "ja onnea perijänpaikasta."

Sitten Ida asteli taksiin, joka kuljettaisi hänet kotinaapurustoon.

Seuraavana lähti Sam.

Sitten Ron...

.. ja lopuksi Rosemaria sekä...

 

... Leo, joka oli siis perijä ja veisi Rosemarian mukanaa kotitaloonsa.

Rob jäi vielä kampukselle odottelemaan Leon lapsia, jotka joskus olisivat tarpeeksi vanhoja opiskelijoiksi.

Paluu Katajalehtoon sujui hyvin, ja kotitalonsa edustalla (vaikka se olikin erilainen kuin silloin kun Leo oli ollut pieni) Leo suuteli kihlattuaan pitkin kättä.

Pienten tyylikorjausten jälkeen pariskunta päätti aloittaa oikean elämän, johon ei enää kuulunut opiskelua.

Leosta oli mukavaa nähdä äitinsä taas pitkän tauon jälkeen.

Toscasta taas oli hauskaa tavata Rosemaria. "Vauh, sinä taidat olla sellainen mimmi, joka pitää päänsä!" Tosca tokaisi. Hän piti Rosemariasta kovasti.

Rosemaria ja Leo eivät viitsineet aikailla, vaan päättivät mennä naimisiin heti seuraavana aamuna. Juhliin oli kutsuttu sukulaisia ja ystäviä.

Häät sujuivat normaalilla kaavalla ja itse seremonia onnistui hienosti, vaikka vieraat saapuivatkin aivan vääriin aikoihin. Naimisiin meneminen nälätti kauheasti Leoa.

Rosemaria oli kaunis morsian huulilävistyksineen kaikkineen.

Sitä mieltä olivat vieraatkin.

Kakkua syödessä puhuttiin loppuarvosanoista ja koulusta yleensäkin.

Rosemaria ja Leo eivät malttaneet pysyä erossa toisistaan. Vanhusvieraat katsoivat hymähdellen tuoreen avioparin touhuja.

Vieraiden lähdettyä kotiinsa tunnelma tulistui entisestään. Pihakoivu bugitti kivasti.

Rosemaria ja Leo tahtoivat saada pienokaisen.

Lastenhankinta oli hauskaa puuhaa.

Lasten takia tahdottiin rakentaa uusi talokin - edellinen oli hankala kaikkine portaineen. Uusi talo oli punatiiltä ja hyvin perinteisen näköinen.

Yläkerrassa oli makuuhuoneet, vessa ja aulatila, jossa oli mahdollista harrastaa käsitöitä ja leikkiä pienoisjunaradalla.

Alakerrassa oli vierashuone, keittiö/ruokailutila ja olohuone sekä vessa. Uutta tässä talossa oli myös autotalli.

Autotallissa oli autonrämä, josta Rosemaria ja Leo päättivät kunnostaa unelmiensa kaaran.

Vaikka Tosca ei yleisesti ottaen ollut normaali mummeli, tykkäsi hänkin tehdä käsitöitä.

Leo oli korjaillut autoaan jo hyvän tovin, ja pian se olisi valmis.

Myös Tosca osallistui tuunaushommiin.

Toisinaan auton rakenne sai Toscan ymmälleen.

Lopulta oli aika maalata auto. Rosemaria valitsi väriksi vaaleansinisen.

Autosta tuli juuri sellainen, kuin kaikki olivat toivoneetkin.

Koska Rosemaria ei ollut tullut raskaaksi hääyönä, päätti nuoripari koeajaa auton hieman eri tavalla kuin normaalisti.

Haamut olivat uudessa talossa aktiivisia, vaikka ne olikin lukittu pienen piharakennuksen ullakolle.

Tosca oli iloinen siitä, että Leo oli taas kotona, mutta silti hän tunsi olonsa jotenkin tyhjäksi. Pienoisjunaradalla leikkiminenkään ei piristänyt häntä.

Leoa se kyllä piristi. Mies oli ollut vähän alamaissa, kun Rosemaria ei yrityksistä huolimatta tullut raskaaksi.

Melkein joka ilta Rosemaria ja Leo pöllyttivät lakanoita toivoen raskautta.

Nuorenparin petipuuhista Tosca tajusi, mitä hän kaipasi ja miksi oli alamaissa. Häneltä puuttui rakkautta. Siksi hän kutsui kylään Asko-työkaverinsa. Hän toivoi, että heidän välilleen kehittyisi jotakin. Leo oli tulossa töistä. Hän oli arkkitehtuuriuralla, Rosemaria työskenteli toimittajana.

Seuraavana iltana tapahtui pieni ihme: Rosemarian maha pyöristyi. Hän oli vihdoin raskaana!

Leo puheli vaimonsa vatsalle innoissaan. Hänen unelmansa oli toteutumassa.

Alissa päätti säikäyttää Leon, joka oli niin onnellinen, että vain nauroi.

Sitten Gabriel säikäytti Leon, joka tällä kertaa oikeasti säikähti.

Leo pääsi ruokapöydän luo, kun tunsi jonkin kouraisevan vatsaansa. Kaksi säikäytystä olivat tyhjentäneet hänen vatsansa - hän oli kuolemassa nälkään.

Leo lyyhistyi pöydän alle. "Apua! Apua!" hän kähisi hiljaisella äänellä, ennen kuin heitti henkensä.

Gabriel ilmestyi pöydän luo. "Mitä minä tein?" kuului Gabrielin aavemaisella äänellä esitetty kysymys.

Rosemaria oli kuitenkin kuullut miehensä hiljaisen avunpyynnön ja juoksi äkkiä keittiöön, johon myös viikatemies oli juuri astunnut. Rosemaria ei ollut uskoa silmiään.

Tietämättä mitä teki Rosemaria heittäytyi viikatemiehen eteen. "Hyvä herra, ole kiltti ja anna Leon mennä", hän aneli viikatemieheltä, "en tahdo kasvattaa tätä lasta yksin, se tarvitsee isän!"

Yllättäen viikatemies heitti viikatteensa menemään.

"Odota, minä tarkistan yhden jutun", viikatemies sanoi kumealla, pelottavalla äänellään ja Rosemaria nyökkäsi nyyhkäisten samalla.

"Selvä on", viikatemies sanoi hetken kuluttua, "jos arvaat, kummassa kädessä miehesi elämä on, saat pitää hänet." Rosemaria huokaisi, mutta suostui leikkiin, jossa panoksena oli Leon elämä.

Nopeasti Rosemaria tökkäsi viikatemiehen luisevaa kättä ja sanoi: "Tuossa se on." Viikatemies murahti, ja Rosemaria pelkäsi pahinta. "Oikein", viikatemies sanoi pettyneesti. "Oikein!" Rosemaria kiljaisi.

Sitten viikatemies herätti Leon henkiin ja katosi kuin tuhka tuuleen.

Hetken hämmästyneen tuijottelun jälkeen Leo syöksyi Rosemarian luo ja suuteli tätä pitkään ja intohimoisesti. "Kiitos", hän kuiskasi hiljaa. "Ole hyvä", Rosemaria vastasi, "ja nyt nuo pahuksen haamut saavat lähteä!" Hautakivet siirrettiin Rosemarian reppuun.

Pian Leon pelastumisen jälkeen vauva ilmoitteli tulostaan.

Myös ulosottomies kävi vierailulla.

Tosca terästäytyi Askon suhteen Leon käytyä kuoleman porteilla. Hän tajusi oman elämänsä rajallisuuden, ja päätti elää viimeiset päivänsä täysillä. Onneksi Askolla ei ollut mitään Toscan rakkautta vastaan.

Yhtäkkiä Rosemaria alkoi synnyttämään. Synnytys ei ollut mitenkään hauskaa.

Onneksi se oli pian ohi. Rosemaria esitteli Toscalle uutta tulokasta, joka nimettiin Cinnamoniksi; kyseessä oli siis tyttö. Tosca ihastui täysin ensimmäiseen lapsenlapseensa, ja Toscaakin enemmän lasta rakasti Rosemaria.

Rosemarian ilo Cinnamonista oli jäädä lyhyeksi. Pienoisjunarata syttyi kesken leikkien tuleen ja samalla syttyivät Rosemarian pitkät kutritkin.

"Apua! Auta Leo!" Rosemaria kiljui. Leo meni äkkiä soittamaan palokunnan paikalle.

Sitten Leo antoi paniikin tulla. Onneksi palomies oli jo paikalla. Rosemarialle alkoi tulla nälkä käristyvän lihan hajusta.

Onneksi Leo oli toiminut nopeasti ja pelastanut Rosemarian kuolemalta. Rosemaria meni heti Leoa kiitettyään Cinnamonin luo ja helli vauvaa kuin ei ikinä enää niin voisi tehdä.

Sitten olikin jo pikku-Cinnan aika kasvaa. Tosca pääsi kasvattamaan hänet.

Jostain syystä Cinnalla oli blondit hiukset ja ruskeat kulmakarvat, mutta muuten hän oli aika suloinen.

Pienten muutosten jälkeen Cinnasta tuli todella söpö.

Synttäripäivänään Cinna sai vain lepäillä. Leo vei esikoisensa nukkumaan.

Toscallakin oli vapaailta, jonka hän tahtoi viettää Askon kanssa.

Ilta näytti etenevän romanttisissa merkeissä.

Lemmenhetkien jälkeen Tosca ja Asko muhinoivat joka puolella taloa.

He juhlistivat tuoretta kihlausta.

Seuraavan aamun Cinna sai aloittaa nallukan kanssa.

Sitten juuri kihlautunut Tosca opetti pojantyttärelleen kävelyn alkeita.

Sillä välin Leo ja Rosemaria päättivät hankkia lisää lapsia.

Leo opetti Cinnamonille puhumisen taitoa.

Toinen raskaus näkyi jo Rosemarian vatsasta.

Leo oli kiinnostunut masuasukista. "Huh, ettei itse tarvitse tuollaista taakkaa kantaa", hän huokaisi.

Tosca opetti Cinnamonin pottailemaankin, koska Rosemaria oli raskauden väsyttämä ja Leo töissä.

Cinnan oli aika jättää taaperoikä taakseen. Asko ja Tosca todistivat tapahtumaa.

Cinnasta tuli hauskannäköinen tyttö.

Oikealla kampauksella ja vaatteilla Cinnasta tuli erittäin hurmaava.

Rosemarian maha oli jo jättimäinen. Vedessä sitä oli helpompi kestää.

 

Leo ja Rosemaria olivat onnellisia siitä, että Cinnamon oli niin suloinen. Tyttö oli enemmän kuin he olivat osanneet toivoa.

Cinnamon oli myös vähän liian hurjapäinen. Vanhemmat pelkäsivät, että tytölle sattuisi jotain.

Cinnamon ei melkein malttanut odottaa uuden vauvan syntymistä. Hän kaipasi jo leikkikaveria.

Tosca oli tiensä päässä, ja viikatemies saapuikin noutamaan häntä. Onneksi Tosca oli onnellinen ja täyttänyt toiveitaan ennen kuolemaa; hänen lähtönsä oli näyttävä ja iloinen.

Perhe sai muistokseen kultaisen uurnan.

Se ei kuitenkaan lohduttanut Leoa.

Hänellä ei ollut kuitenkaan aikaa surra kauaa, sillä toinen synnytys oli alkanut.

Hetken päästä Rosemaria piteli sylissään uutta tulokasta.

Mutta synnytys ei suinkaan ollut ohi.

 

Kaksoset olivat tyttö ja poika. Koska esikoinen oli nimetty Cinnamoniksi eli kaneliksi, saivat pikkuiset nimekseen Sugar ja Thyme eli sokeri ja timjami. Rosemaria alkoi kasvattaa omaa, erilaista yrttitarhaansa (vaikka sokeri ei mikään yrtti tai mauste olekaan).

"Onneksi olkoon, olet nyt kahden vauvan isosisko", Leo onnitteli Cinnaa, joka otti uutisen ilolla vastaan.

Harmi vain, ettei Cinna voinut leikkiä Thymen ja Sugarin kanssa; he olivat liian pieniä.

Onneksi Rosemaria (jonka voi muuten kääntää englanniksi Rosemaryksi, joka on rosmariini: hänkin on siis yrtti :D) ja Leo eivät jättäneet Cinnaa huomiotta. Äiti opasti läksyissä ja isä lämmitti sänkyä.

Leo oli tunnollinen isä ja laittoi mielellään pikkuiset nukkumaan.

Kaksoset olivat ihan yhtä toivottuja kuin Cinnakin oli ollut. Vanhemmat näyttivät sen lapsilleen joka ikinen päivä.

Cinnamonin elämä oli muuten auvoisaa, mutta hän näki painajaisia tädistään Idasta, vaikka ei koskaan ollut tavannut naista.

Kaksosten oli aika kasvaa. Cinnamon oli innoissaan: vihdoin hän saisi leikkikavereita.

Sugar oli ujo, mutta suloinen taapero.

Thyme kasvoi vähän myöhemmin. Hän pelkäsi kakkuja, joten oli ongelmia saada hänet puhaltamaan kynttilät.

Kaikista peloista huolimatta Thyme lopulta kasvoi kivaksi taaperoksi.

"Voi ihme miten kivoja noi on", Cinnamon päivitteli sisarustensa kasvua.

Kaksoset leikkivät mielellään nallella, joka oli ollut Cinnamoninkin leikkikaluna.

Rosemaria ja Leo olivat olleet innoissaan kaksosistaan, mutta eivät olleet tajunneet, että heidän vahtimiseensa ja opettamiseensa menisi kaksinkertainen aika. Cinnamoniakaan ei sopinut jättää huomiotta. Vanhemmilla oli siis kädet täynnä töitä.

Pihalle oli taas ilmestynyt taikalamppu.

Siihen ei kuitenkaan ehditty kiinnittää huomiota, koska Sugaria ja Thymeä piti opettaa pottailemaan, kävelemään ja puhumaan.

"Hyvä hyvä", Leo kannusti Sugaria, "juuri noin: askel kerrallaan ilman kiirettä."

Leo opetti Thymen potalle.

Rosemarian alaa oli puheopetus. Hän ei tahtonut, että Thyme kokisi opetuksen vaikeana, joten hän vain jutteli niitä näitä.

Leo auttoi myös Thymeä ensiaskelissa.

Eräänä iltana Leo vihdoin huomasi taikalampun. "Mistäs tuo on tänne tullut?" hän ihmetteli.

Silloin lampun henki ilmestyi paikalle. "Minä toteutan kolme toivettasi!" henki lupasi. "Eeh.. Kiva?" Leo tuumasi ja poistui paikalta, koska ei tiennyt, mitä oikein toivoa.

Rosemaria maanitteli Sugaria kertomaan päivän tapahtumista, mutta Sugaria ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Mahtimaidon avulla kaksoset saatiin oppimaan kaikki tarpeellinen. Cinnamon opetti Sugarille vielä lisäksi lastenlorun.

Cinnamonilla meni hyvin koulussa. "Äiti, mä sain kympin totarin!" hän hihkui äidilleen.

Rosemaria tiesi, että hän ei olisi saanut kymppiä ruoanlaitosta: hän poltti ruoat pohjaan miltei joka päivä.

Leo oli ylennyt urallaan hurjasti, ja oli miltei huipulla. "Kohta pääsen suunnittelemaan kokonaisen kaupungin!" hän uhosi pihamaalla.

Rosemaria oli alkanut tutkia tähtiä vapaa-aikanaan. Se oli mielenkiintoista hommaa.

Cinnamon oli tutustunut lampun henkeen. Hänestä ukkeli oli hassu.

Aikaa oli kulunut taas sen verran, että oli lasten aika kasvaa. Cinnamon sai vanhimpana kunnian aloittaa kynttilöiden puhaltamisen.

Rosemaria kannusti Cinnaa. Hän oli juuri auttanut Sugaria puhaltamaan kynttilät.

Cinnamonista kasvoi kaunis nuori nainen.

Eikä Sugar jäänyt siskoaan huonommaksi.

Thyme kasvoi taas viimeisenä: kakkupelko ei ollut kadonnut.

"Seuraaville synttäreille ei kakkua!" Thyme sanoi heti kasvettuaan.

Yleensä aina simien kasvuun kuuluu tyylinmuutos, niin myös tälläkin kertaa. Vanhemmat olivat ylpeitä hurmaavista lapsistaan.

Synttäreiden jälkeen alkoi arki. Sugar nukkui sohvalla, koska ei pitänyt omasta sängystään. Leo oli löytänyt Rosemarian päiväkirjan ja luki sitä kauhulla.

Nyt kun Cinnamon oli teini-ikäinen, hän sai ottaa vastuuta pikkusisaruksistaan. Cinnamon vahti kaksosia läksyjä tehdessään.

Että sellaista. :) Luonteet ja Cinnan tavoitteen saatte tietää seuraavassa osassa, nyt unohdin ottaa ne ylös. Pahoittelen paikoittaista sekavuutta, toistoa ja ehkä joissakin paikoissa sekaisin menneitä kuvia. :P Jatkoa tulee varmaan juuri ennen koulun alkua, mutta en tiedä vielä. Kommentoida saa, jos siltä tuntuu. :)