Jatkoa nopeammin kuin viimeksi. :D Sukupuukin on päivitetty.

Pienen simin elämä oli raskasta. Piti herätä aamulla kesken unien.

Ja minkä vuoksi? Pottailuopetuksen! Leo ei ollut mielissään, mutta minkäs teit: kun olet vain muutaman vuoden vanha, ei ole paljoa sananvaltaa.

Leo ei kuitenkaan voinut valittaa huomionpuutteesta. Joku oli aina hellimässä häntä.

Ja saihan sitä välillä leikkiäkin. Leikkimisestä Leo piti.

Syksy oli saapunut Katajalehtoon. Vaikka lehdet putoilivat puista, ilma oli lämmin. Tosca haravoi pihaa uimapuvussa ja Leo auttoi taitojensa mukaan.

Valitettavasti Leosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Alissa nappasi pojan sisälle ja opetti tälle puhumista. Leo olikin nopea oppimaan ja osasi pian jo sanoa mummo.

Sam oli jäänyt vähemmälle huomiolle Leon kasvettua taaperoksi, mutta syntymäpäivänään herra oli huomion keskipiste.

Felix ja Alissa olivat innoissaan.

Samista kasvoi ihan komea poika. Hän oli selvästi perinyt äidiltään korkealla sijaitsevan nenän.

Syötyään muutaman palan kakkua Sam toteutti lapsuuden haaveensa. Hän oli aina tahtonut kokeilla kuntopyörää.

Kuntopyöräily ei kuitenkaan ollut niin hauskaa kuin Sam luuli. "Äiti, miksi ihmeessä kuntopyörä ei liiku eteenpäin?" Sam tuskaili. "Ihan järjetöntä polkea paikallaan!"

Toscasta ja Felixistä tuntui, että olisi hyvä aika pitää vähän lomaa. He jättivät Samin ja Leon isovanhempien huomaan ja lähtivät itse vuoristoon. Tosca oli ostanut pikkuisen mökin Kolmijärveltä.

"Täällä on niin kaunista!" Tosca henkäisi astuessaan ulos taksista. Vuoristossa kasvoi mahtavia kuusipuita ja siellä täällä oli suloisia pikkulampia. "Niin ja ilma on tosi raikasta", Felix lisäsi nuuskien ilmaa.

Sitten Felix suuteli raivokkaasti Toscaa. "Tämä loma on sitä mitä me ollaan kaivattu", hän sanoi.

Tosca ja Felix päättivät aloittaa kolmen päivän lomansa saunomalla elämänsä ensimmäistä kertaa. Saunassa meno yltyi aika kuumaksi ja hikiseksi.

Mökin pihalla oli myös kuuma lähde, johon he päätyivät löhöämään.

"Tämä se vasta on elämää", Felix huokasi onnellisensa. Tosca myötäili.

Rentoutumisen jälkeen oli kalastuksen vuoro. Tosca ei ollut kalastanut pitkään aikaan, tuskin koskaan ja Felix yritti neuvoa Toscalle kaikenlaisia kikkoja. "Ai siis puolipilvisellä säällä kala nappaa parhaiten?" Tosca toisti ohjeita.

"Katos! Ahven!" Tosca kiljaisi innostuneena, kun nappasi ensimmäisen kalansa.

"Katos! Jättiahven!" Felix hihkaisi heti Toscan jälkeen.

Kaloista tehtiin maittava ja vähän palanut ateria.

"Meille, tälle ihanalle rauhalle ja kalastukselle", Felix kohotti maljan.

Lomailu sujui mukavissa merkeissä tikkaa heitellen.

Illalla Felix vei Toscan syömään hienoon ravintolaan, jossa hän tarjosi ruoan lisäksi selkähierontaa.

Tälläinen turha kuva, mutta Tosca on niin nätti. :)

"Kiitos tästä, ilta on ollut ihan mahtava", Tosca sanoi. "Eikun kiitos itsellesi kun hommasit meille matkan", Felixkin kiitteli.

Mökillä ilta huipentui suudelmiin. "Minulla on ollut tosi kivaa", Tosca sanoi hymyillen, "mutta muksuja alkaa olla ikävä. Leokin on niin pieni!"

Felix oli samaa mieltä ja tilasi taksin, jolla he kurvasivat kotiin vähän suunniteltua aiemmin.

Heti kotiin päästyään Tosca nappasi Leon syliinsä ja rutisti häntä oikein kovasti. Felix aloitti arjen loman jälkeen kompuroimalla portaissa.

Sam oli vanhempiensa poissaolon aikana muuttanut tyyliään. Teinipojasta kuoriutui oikea komistus.

Pikku-Leo ei ollut enää kauaa pieni, sillä pojan synttärit olivat ihan kulman takana.

Leosta tuli pirteä lapsi, joka oli niinkin energinen, ettei ikinä kävellyt, vaan aina juoksi paikasta toiseen.

Leo käytti energiaansa myös taitotemppuihin. Sam katseli ehkkä hiukkasen kateellisena veljensä temmellystä; hän oli itse vähän kömpelömpi tapaus.

Leo oli perinyt isänsä silmät, mutta äitinsä ihon ja hiustenvärin. Sam oli perinyt melkein kaiken isältään.

Vanhuksilla meni lujaa. He olivat harmaiden hiusten myötä löytäneet toisistaan uusia puolia, joista nauttivat nyt täysin siemauksin.

Eräänä iltapäivänä kesken laskujen maksamisen Toscan maha pyöristyi. Kolmas vauva oli tuloillaan.

Mahan myötä kasvoi myös Toscan kärttyisyys. Kaksi edellistä raskautta olivat olleet helppoja, mutta nyt Toscalla oli koko ajan paha mieli. Hän saarnasi Samille kaikenlaisista pikkujutuista...

... laittoi äitinsä korjaamaan talon kaikki rikkinäiset laitteet...

.. ja riiteli koko ajan Felixin kanssa.

Monena aamuna Felix heräsi pihalta, vaikka yöt olivatkin kylmiä.

Vaimon kylmän kohtelun takia Felix alkoi viihtyä mieluummin muualla kuin kotona. Hän myös kaipasi lohtua nuorilta naisilta, joita hän oli alkanut iskeä oikein urakalla. Hän ei kestänyt Toscaa, vaikka rakastikin häntä kovasti, ja yksi yö vieraan naisen kainalossa oli mukavaa vaihtelua. Sitä enempää hän ei tahtonut: vain muutamia harmittomia syrjähyppyjä arjen piristykseksi. Nuoret naiset olivat muutenkin viehättäviä, ja Felixillä oli aina ollut ongelmia pitäytyä yhden naisen miehenä. Sitä paitsi tutkijoiden mukaan se on aivan luonnollista, Felix perusteli itselleen, miehen tehtävähän on saattaa alulle mahdollisimman monta lasta. Felixin entisen tyttöystävän Keiran kauniiksi naiseksi kasvanut tytär Andromeda oli sopivaa saalista Felixille.

Eikä Andromeda tiennyt mitään Felixin naimisissa olemisesta, eikä Felix tietenkään kertonut seurustelleensa Keiran kanssa.

Andromeda-rukka oli aivan Felixin pauloissa. Hän luuli, että Felixistä olisi hänelle mieheksi, mutta Felixillä oli vain yksi tavoite. Kun hän sen saavuttaisi, ei Andromeda kuulisi miehestä enää mitään.

Ja vielä samana iltana Felix nukahti Andromedan viereen. Aamulla tyttö heräsi kuitenkin yksin.

Felix unohti Andromedan nopeasti, kun naapurustoon muutti kaunis blondi toiselta puolelta Simlandiaa. Neito totteli nimeä Lyndsay.

Felix laittoi kaikki hurmaustaitonsa peliin saadakseen Lyndsayn ihastumaan häneen.

Lyndsay oli aivan yhtä tietämätön Felixin aikeista kuin Andromedakin oli ollut. Siksi neito ei vastustellut, vaan antoi Felixin lirkutella.

Lyndsay oli kuin sulaa vahaa Felixin käsissä. Felix tiesi, että tyttö oli aivan humaltunut hänestä. Hän hymyili tyytyväisenä. Minussa on selvästi sitä jotain, hän myhäili.

Pian Felix ja Lyndsay jo muhinoivat.

Illan päätteeksi lakanoita oli pöllytetty useampaankin otteeseen. "Tiedätkö mitä.." Lyndsay kuiskasi Felixin vetäessä tytön kainaloonsa. "Mmh?" Felix mumisi. "Se oli mun eka kerta.." Lyndsay vastasi hiljaa. Felix nielaisi järkyttyneenä. Ei voi olla totta, Felix ajatteli, nythän tästä soppa tuli. Hän tiesi, että oli pahoittanut Andromedan mielen katoamalla ikuisesti yöhön, mutta Andromedalla oli muitakin suhteita, joten se ei tuntunut niin pahalta. Mutta Lyndsaylle tämä oli isompi juttu, ja Felix tajusi tytön murtuvan täysin, jos hän lähtisi.

Silti Felix lähti, kun Lyndsay oli nukahtanut. "Sori, Lyndsay, mutta minä rakastan oikeasti vain Toscaa", hän kuiskasi kävellessään ulos ovesta.

Felix oli jo unohtanut Lyndsayn, Andromedan ja syrjähyppynsä, kun hän sai kirjeen, jossa käskettiin mennä tapaamaan Lyndsayta. Tämän kerran, Felix ajatteli ja raskain askelin tallusteli Lyndsayn asunnolle. Häntä vastassa oli aina yhtä hurmaava Lyndsay, jonka maha oli huolestuttavasti pyöritynyt.

"Katso, mitä sä sika olet mulle tehnyt!" Lyndsay huusi heti, kun Felix astui näköetäisyydelle. "Mä olen vielä niin nuori ja nyt mun elämäni on sidottu tähän lapseen!" hänen äänensä murtui. "Ei se ole minun vika", Felix huusi vastaan, "itse sinä minut sänkyysi sait!" Lyndsay näytti tyrmistyneeltä. "Mä luulin kohdanneeni elämäni rakkauden, mutta sitten sä vain lähdit pois", hän kiljui kyynelissä, "ja sitten mä sain tietää, että sä olet kaiken lisäksi naimisissa!" Felix näytti vihaiselta. "No niin olen, ja minulla on ihanin perhe maailmassa. Sinä olit vain kokeilu, vaihtelua", hän karjui. Lyndsayn suu loksahti auki. "Sika!" hän huusi, "Sika! Sä olet törkein sim kenet mä olen ikinä tavannut!" Felix aukoi vihaisesti suutaan, mutta ei sanonut mitään hetkeen. "No nyt minä lähden", hän sanoi sitten, "enkä minä tule koskaan takaisin." Lyndsay tuhahti. "Hyvä", hän puuskahti, "mutta älä luule, että tämä jää tähän!" Felix asteli vihaisena ja hieman peloissaan kohti kotia. Mitä tapahtuisi, jos Tosca saisi tietää?

Felix päätti olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun saapui Lyndsayn luota. Hän pulahti uima-altaaseen, huuhtoi synkät ajatuksensa veteen ja päätti sitten osoittaa rakkautensa Toscalle. Hän hellitteli Toscan vatsaa ja oli onnellinen tulevasta lapsesta.

"Tosca", Felix sanoi hiljaa illalla, kun he olivat kahdestaan makuuhuoneessa. Tosca oli taas vähän kärttyinen, mutta Felixin äänensävyssä oli jotakin sellaista, joka rauhoitti häntä. "No?" hän kysyi. "Rakastatko sinä mua vaikka mitä tapahtuisi?" Felix kysyi huolestuneen näköisenä. Tosca hymyili vähän. "Tietysti", hän sanoi. Felix näytti huojentuneelta ja suuteli sitten Toscaa pitkään ja hartaasti.

Aamulla Felixillä oli kuitenkin paha olo Lyndsayn ja etenkin Toscan puolesta. Hän tahtoi karistaa ajatukset päästään ja päätyi siivoamaan vessaa.

Leo oli löytänyt itselleen harrastuksen. Uiminen oli hänestä tosi kivaa, eikä haitannut yhtään, vaikka olikin talvi. Muistin vihdoin ja viimein katsoa Leon luonteenkin: 7-6-9-9-3.

Alissa oli samanlainen hurjapää kuin Leokin. Vaikka Alissa olikin vanha, kaikenlaiset hienot hypyt onnistuivat hyvin.

Joskus mentiin uima-altaan seinämien sisällekin, mutta Alissa oli teräsmummo ja vain nauroi.

Roope oli ottanut tehtäväkseen opettaa Samille (luonne: 8-4-8-8-7, tavoite perhe ja elämäntoive 3 lapsista valmistuu yliopistosta) vähän kovuutta aikuisuutta varten.

Sam koki kuitenkin mieluummin olevansa pehmis kuin kovis ja auttoi Leoa läksyissä.

Toscan raskaus eteni kovaa vauhtia.

Mahan myötä kasvoi nälkä. Tosca löytyikin usein jääkaapilta.

"Jos tämä lapsi olisi tyttö, se valloittaisi koko maailman", Tosca haaveili, "ja vain taivas olisi rajana!" Roopesta se kuullosti hienolta.

Silloin kun Tosca ei ollut syömässä tai nukkumassa, hän rakenteli lumiukkoja. "Rocky, tämän lumiukon tehtävä on suojella sun hautaasi", Tosca jutteli muovatessaan lumesta hahmoa Rockyn haudalle. "Mä teen siitä niin pelottavan, ettei kukaan uskalla häiritä rauhaasi."

Lumiukosta ei tullut kovin mukavan näköinen. Tosca onnistui suunnitelmissaan.

Rocky ei ilmeisesti ollut kovin ilahtunut lumiukosta, sillä se aloitti kummittelurupeaman. Uhrina oli Leo.

Roopekin sai kummittelusta osansa, mutta hän oli jo niin tottunut Rockyyn, ettei välittänyt.

Leo-parka sen sijaan oli tosi säikky.

Hänelle tuli univaikeuksia Rockyn takia.

Myös Alissalla oli vaikeuksia unen kanssa: häntä väsytti vähän liikaa. "Et kattois telkkaria niin myöhään", Leo moitti.

Toscan synnytys alkoi ja taas kerran huusholli oli täynnä huutoa.

Onneksi huudon, kivun ja säryn palkkioksi sai aina mitä suloisemman lapsen. Kaikki olivat innoissaan.

Tämäkin lapsi oli poika, ja sai nimekseen Rob.

"Mä rakastan sinua", Felix sanoi Toscalle ja hyväili tämän kättä. "Minäkin sinua", Tosca vastasi, "ja rakastaisin vielä enemmän, jos tarjoaisit minulle tyttären." Felix hymyili. "Mennäänkö koettamaan?" hän kysyi viekas ilme kasvoillaan. "Syödään nämä loppuun ja sitten", Tosca lupasi.

Sam huolehti Robista sillä aikaa kun muut tekivät omia asioitaan.

Felix oli jo kirmannut yläkertaan odottamaan Toscaa, kun puhelin soi. "Haloo?" Tosca vastasi nostettuaan luurin korvalle. "Hei", puhelimesta kuului heikko naisen ääni, "Oletko sä Tosca?" Tosca oli hämmentynyt. "Joo?" hän vastasi kysyvästi, "miten niin?" Puhelimesta kuului huokaus. "Tätä on tosi vaikea sanoa", nainen sanoi hiljaa, "mutta onnittele Felixiä. Hän on pienen vastasyntyneen tytön isä." Sitten puhelu katkesi. Tosca jäi tuijottamaan tyhjyyttä suu auki.

Sitten hänelle valkeni totuus. Tosca juoksi yläkertaan niin nopeasti kuin pystyi. "Sinä!" hän karjahti Felixille, "Sinä olet kuulemma tyttölapsen isä!" Felix henkäisi järkytyksestä ja vetäytyi kauemmas Toscasta, joka näytti kiehuvan raivosta. "Enmä-mä-sse-ol-i-vahinko" Felix änkytti puollustuksekseen. "Vahinko, just joo", Tosca raivosi, "Sinä olet pettänyt minua, sinulla on toinenkin perhe!" Felix ei tiennyt mitä sanoa.

Sellaisiin tunnelmiin päättyy tämä osa. Kommentteja otetaan vastaan oikein mieluusti.