Tosca syöksyi hänen ja Felixin yhteiseen makuuhuoneeseen. Felix seurasi perässä. "Tosca, se oli hairahdus, yksi hairahdus", Felix selitti, "minä en tajunnut, mitä tein, enkä tiennyt, että Lyndsay tulisi raskaaksi!" Tosca kääntyi katsomaan Felixiä. "Kehtaatkin vielä sanoa sen naisen nimen täällä", hän sanoi ja hänen äänestään tihkui silkkaa vihaa. "Tosca, kulta", Felix asetteli sanojaan varovaisesti, "jos minä en mainitse Lyn- eikun sen naisen nimeä, jos unohdetaan koko juttu, jos aloitettaisiin alusta..." "Älä siinä lepertele", Tosca vastasi huutaen, "minä sanon tämän sinulle vain kerran! Tästä ei tule enää yhtään mitään!" Felix järkyttyi. "Tarkoitatko.." hän sopersi.
"Tarkoitan!" Tosca huusi vastaukseksi. "Kerää tavarasi, hyvästele poikasi ja ala painua täältä pois", hän käski Felixisiä vihan kyynelten valuessa hänen poskilleen. "Ole hyvä ja mene", hän sanoi ääni murtuen, "mutta anna sormuksesi takaisin ennen sitä."
Felixkään ei kyennyt peittämään kyyneliään, vaan annettuaan sormuksensa Toscalle, hän purskahti itkuun.
Koottuaan tavaransa ja rauhoiteltuaan itseään Felix astui viimeisen kerran ulos Rodriquesien talon ovesta tietäen, että takaisin hän ei pääsisi enää koskaan.
Yläkerrassa Tosca rauhoitteli Robia, joka oli vanhempiensa riidan seurauksena herännyt ja huusi nyt lohduttomasti. Sam ilmestyi lohduttamaan äitiään ja Robia.
Elämää yritettiin jatkaa eron jälkeen niin normaalisti kuin mahdollista, eikä tapahtumasta puhuttu sen kummemmin. Alissasta ja Roopesta oli nyt apua enemmän kuin koskaan aiemmin.
Leo ei ainakaan vaikuttanut kovin järkyttyneeltä tapahtuneesta, mutta lapsista ei voi koskaan tietää.
Mutta rauhallista, normaalia elämää ei kestänyt kauaa. Roope poistui Rodriquesien keskuudesta pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Alissa ei voinut uskoa, että Roope menehtyi niin nuorena. Miehellä olisi ollut elinpäiviä vielä runsaasti.
Lapset olivat murtuneita isoisänsä kuoleman takia.
"Meneekö pappa nyt taivaaseen?" Leo kysyi Samilta, kun Roopesta oli jäljellä vain hauta. Sam nyökkäsi hiljaisena.
Sam haki lohdutusta kurjaan elämäänsä Amber-tytön luota. Amberin luona olot olivat niin erilaiset kuin kotona, että Sam piristyi hiukan.
Kaiken lisäksi tyttö osasi soittaa viulua kauniimmin kuin kukaan muu Katajalehdossa.
Sam päätti hukuttaa surunsa tanssimalla viulumusiikin tahtiin. Jonne Kotala liittyi seuraan.
Amber tiesi, mikä piristi Samia.
Hän osasi lohduttaa poikaa.
Ilman Amberia Sam ei varmaankaan olisi päässyt yli Toscan ja Felixin erosta tai Roopen kuolemasta yhtä hyvin.
Hän sai tytöltä ensisuudelmansakin.
Iltaisin Sam tuijotteli tähtiä kaukoputkella. Hän tahtoi tietää, oliko Roope oikeasti mennyt taivaaseen.
Elämä ei tuntunut helpolta, mutta Toscan perhe oli tiivis.
Pian oli pikkuisen Robin syntymäpäivät. Vaikka Rob oli elänyt vasta vähän aikaa, oli hän kokenut enemmän kuin monet muut simit. Onneksi hän oli vielä niin pieni, ettei varmaan muistaisi tapahtumia isona.
Synttärit olivat onneksi onnelliset, ja Robista kasvoi tomera taapero.
Tosca muutti Robin kampausta. Pojan luonne oli hyvä: 10-2-1-9-10.
Alissa jatkoi Robin synttäreiden juhlintaa korjaamalla roskanpuristimen.
Robista pidettiin hyvää huolta.
Sam piti huolta myös Leosta.
Ja Leo piti yhteyttä sukulaisiin. Rhonda on Rafaelin tytär.
Myös Tosca piti huolta muista, äiti kun oli, mutta onneksi hän huolehti myös itsestään. Hän purki eron ja kuoleman tuoman tuskan maalauksiin.
Maalaaminen jäi kuitenkin vähiin, koska Rob kaipasi opettamista. Puheharjoitukset olivat aika tuskaa.
Alissa opetti Robia kävelemään.
Leokin hoiti oman osuutensa. Hän lausui lastenlorua pikkuveljensä kanssa.
Sam huolehti puolestaan pottailuopetuksesta. Kun kaikki tekivät oman osuutensa, ei Robista ollut liikaa vaivaa kenellekään.
Eräänä päivänä Leo toi uuden ystävänsä kotiin. Tyttö oli nimeltään Lynda, ja hänessä oli yllättävän tuttuja piirteitä.
Leo ei tietenkään tajunnut, kuka Lynda oli, mutta Toscan sydämeen sattui, kun hän näki Felixin tyttären leikkivän puoliveljensä kanssa. Vaikka hän ei mistään ollut saanut tietää, mikä Felixin ja Lyndsayn tyttären nimi oli ja missä tyttö äitinsä kanssa ylipäätään asui, Tosca oli varma, että Lynda oli se lapsi, joka oli rikkonut Rodriquesien perheen.
Tosca itse oli vieläkin murtunut Felixin takia. Hän uskoutui Remukka-siivoojalle, joka oli todella luotettava mies.
Samin luotetulla eli Amberilla oli jotakin kerrottavaa Samille.
"Sam", Amber sanoi ja tarttui poikaa käsistä, "juttu on nyt niin, että minulla on synttärit, ja sehän tarkoittaa suhteemme loppua." Sam nyökkäsi surullisena. "Niin, mä tiedän", hän vastasi, "ja koska mäkin lähden kohta yliopistoon, ei tästä mitään tulisi." Molemmat hymyilivät surullisesti.
Niinpä Amber puhalsi kynttilät ja kasvoi kauniiksi nuoreksi naiseksi.
Vaatteiden vaihdon jälkeen Amber halasi Samia viimeisen kerran. "Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti", Sam sanoi hiljaa.
Samana päivänä Alissankin oli aika siirtyä taivaan porteille. Hän oli elänyt onnellisen ja pitkän elämän, ja sen kunniaksi häntä hyvästelemään tuli hulatyttöjäkin.
Illalla oli myös Leon ja Robin synttärit, jotka eivät jostain syystä olleet kovin onnelliset.
Leosta kasvoi salskea nuori mies, joka löysi jostakin hymyn kasvoilleen. Tavoitteeksi taisi tulla mammona, mutta en ole ihan varma.
Robista tuli suloinen poika. Hänkin jaksoi vielä hymyillä.
Mutta synttärikakkujen ääressä kyyneleet saivat veljeksistä vallan.
Myös suvun perustajatar Christine oli ilmaantunut takaisin maailmaan. Hän oli vihainen siitä, millaista elämää hänen jälkeläisensä joutuivat elämään. (Rakensin tuollaisen huoneen uuden grillikatoksen yläpuolelle, jotta saisin kaikki haudat säilytettyä, mutta jotta haamut eivät häiritsisi simien elämää.)
Tosca oli päättänyt hankkia poikaystävän päästäkseen yli kaikesta pahasta, mikä oli häntä kohdannut. Jalo Dahlman, opiskelijapoika, sai kunnian olla Toscan ihastuksen kohde. He olivat tavanneet Toscan yliopistoaikana ja pitäneet yhteyttä sähköpostin välityksellä.
Toscasta Jalo oli oikein kiva poika, mutta ikäeroa heillä oli runsaasti.
Jalo oli kuulemma kiinnostunut vanhemmista naisista, ja olikin imarreltu Toscan flirtistä.
Eipä aikaakaan, kun Tosca sai ensimmäisen suudelmansa eron jälkeen.
Myös Leo oli löytänyt ystävän. Adam Avery oli hyvää seuraa.
"Joo, oon ihan samaa mieltä!" Leo kiljaisi, kun oli puhetta söpöistä tytöistä: blondit viehättivät kumpaakin.
Sam päätti lähteä yliopistolle. Hän sai vain yhden stipendin. Se oli koulumenestyksestä.
Leo seurasi Samia taskussaan veljensä tapaan koulumenestyksestä ansaittu stipendi.
Tosca jatkoi poikiensa mentyä Jalon liehittelyä.
Molemmista kutittaminen oli kivaa.
Illalla Jalo pääsi sisään taloon. Aterian jälkeen Tosca ja Jalo päätyivät muhinoimaan. Rob oli painunut vähin äänin omaan huoneeseensa.
Hän oli aivan järkyttynyt. Hän oli elänyt koko ikänsä isättömänä ja se, että joku mies suuteli hänen äitiään tuntui luonnottomalta, pahalta.
Mutta mitäpä Tosca tiesi poikansa tuskasta. Hän oli ollut miehettä jo kauan, ja ei nyt ajatellut muuta kuin himoaan.
Ja miksi Jalo olisi vastustellut?
Sinä yönä Tosca sai taas tuntea olevansa rakastettu.
Mutta aamulla häntä kadutti. "Jalo, minulla oli kivaa", Tosca aloitti, "mutta ei tämä toimi. Olen puolet vanhempi kuin sinä, minulla on kolme poikaa.." Jalo nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Ja mä en rakasta sua", hän ilmoitti ykskantaan, "en mä ajatellutkaan tän toimivan, me oltiin molemmat vain hetken huvin tarpeessa."
Toscan ollessa töissä Rob selitti lastenhoitajalleen äitinsä uudesta ystävästä.
Toscan tultua takaisin kotiin Rob ryntäsi halaamaan äitiään.
Seuraavana aamuna Tosca huomasi, että Jalosta jäisi muistoksi muutakin kuin Toscan ensimmäinen yhden yön juttu: Tosca oli raskaana.
Tosca huomasi myös jotakin muuta: Felix oli ilmestynyt pihaan.
Felix oli tullut tapaamaan Robia, koska oli saanut tietää pojan kasvaneen lapseksi. Hetken aikaa Tosca oli ilahtunut, hän olisi tahtonut juosta halaamaan Felixiä, mutta sitten hän tajusi, että se ei ollut mahdollista.
Halaamisen sijaan Tosca päätti raivota Felixille. "Mitä sinä täällä teet?" hän huusi miehelle, niin että Robkin pelästyi. "Rob on minun poika, minä saan tavata häntä kun tahdon!" Felix vastasi.
"Ja mitä minä näenkään! Sinähän olet raskaana!" Felix sai syyn raivota Toscalle takaisin, "Etpä olekaan aikaillut yhtään!" Tosca tuhahti. "Sinä hankit lapsia eri naisen kanssa liittomme aikana", Tosca sanoi arvokkaasti, "mutta minä hankin lapsia vasta liittomme loputtua." Felix ja Tosca riitelivät koko illan.
Riitelyn jälkeen Tosca katosi kyynelissä sisään taloon ja Felix sai mahdollisuuden halata Robia. "Minä rakastan sinua", Felix kuiskasi hyvästiksi.
Toscan maha sen kuin jatkoi kasvuaan. Hän oli ilmoittanut Jalolle tulevasta vauvasta sähköpostin välityksellä, mutta mies oli sanonut, että ei tahtoisi olla missään tekemisissä lapsen tai Toscan kanssa.
Yllättävän pian oli Robin synttärit.
Pojasta tuli komea. Hän sai perhetavoitteen ja toivoo, että kuusi hänen tulevista lapsistaan menisi naimisiin.
Seuraavana päivänä Toscan synnyts alkoi.
Perheeseen syntyi taas yksi poika.
Mutta synnytys jatkui: kaksoset!
Toscan viides lapsi oli tyttö. Poika sai nimekseen Ron ja tyttöä kutsutaan Idaksi.
"Vaaleat kulmakarvat kuten mummollaan", Tosca totesi tutkiskellessaan Idaa.
"Punaiset kulmat?" hän ihmetteli katsellessaan Ronia. Jalolla ei ollut punaisia hiuksia, eikä Toscallakaan.
Kaksosten synttäreitä vietetiin perheen kesken.
Ronista kasvoi hurmaava punapää. Hänen luonteensa on 10-2-9-3-5.
Idasta tuli suloinen vaaleaverikkö. Neitosen luonne: 9-2-6-3-9.
Kaksoset olivat reippaita ja uteliaita lapsia.
Tosca oli piristynyt kaksosista niin kovin, että päätti hemmotella heitä mahtimaidolla, jonka avulla puheopetus sujui sutjakkaasti - ainakin silloin kun Idaa se kiinnosti.
Ronista uuden opettelu oli mielenkiintoista.
Kävelyä oli kiva harjoitella yöllä.
Päivällä lapset leikkivät ja opettelivat taitoja sen avulla.
Ida ja Ron olivat todella suloisia.
He tykkäsivät leikkiä nukkekodilla.
Molemmat lapset olivat oppineet jo seisomaan kunnolla.
Kävelyssä oli silti vielä hiomista.
Samoin puhumisessa. Nopeasti Ida ja Ron kuitenkin oppivat tarvittavat taidot.
Pottailu oli kuitenkin Idalle vähän hankalaa, ja sillä aikaa kun tyttö opetteli sitä, leikki Ron palikoilla.
Yhtäkkiä Tosca vanheni. Onneksi hän oli saanut opetettua Idalle ja Robille kaiken oleellisen.
Tosca tahtoi olla muodikas mummeli.
Toscan vanheneminen ei muuttanut elämää sen kummemmin. Hän osasi yhä lausua lastenloruja ja Rob osasi yhä tehdä läksyjä häiriintymättä muista.
Toscan ei tarvitsisi edes kyyristellä kauheasti, koska kaksosten oli aika kasvaa lapsiksi.
Ida ja Ron olivat ihmeissään siitä, miten paljon he olivat venähtäneet.
Ron olisi halunnut halata siskoaan synttäreiden kunniaksi, mutta Ida oli eri mieltä.
Mutta ei Ron siitä masentunut. Hän päättikin mennä kaivamaan kaapista kivat vaatteet.
Myös Idalle löydettiin kauniit vaatteet. Hän juhlisti uutta mekkoaan saippuakuplilla.
Ida oli selvästi herkkä runosielu. Ron taas oli vähän räväkämpi tapaus.
Sellaista tällä kertaa, juonenkäänteitä taaskin enemmän kuin kaikissa muissa osissa yhteensä. Kommentteja saa laittaa.
Kommentit