Isabellan suloisuus ylitti kaikkien odotukset. Tytön syvin haave kuitenkin mursi kuvan kauniista, hauraasta ja viattomasta neidosta: Bella tahtoi terrorisoida koko naapurustoa ja Simlandiaa rikollisnerona. Davidin haaveet olivat hieman maltillisemmat. Hän haaveili hallitsevansa maailmaa median avulla mediamogulina.
Arthur ja Alli haaveilivat vain toisistaan ja yhteisestä ajasta. Alli oli rento nainen eikä häntä haitannut juoksennella ympäriinsä pelkissä alusvaatteissa. Öilliset tanssit parvekkeella olivat romanttisia.
Arthur oli huomannut, että talon edusta kuhisi kaikenlaisia ötököitä torakoista lähtien. Mies tarttui rohkeasti myrkkypulloon ja sumutti öttiäiset hengiltä.
Aamulla, heti auringon noustua pilviselle taivaalle, Alli ja Arthur saivat toisensa.
Häitä todistamassa olivat vain hirsikartanon asukit.
Vaikka vieraita oli vain vähän, tilaisuus oli todella romanttinen.
"Voitte suudella sulhasta", Arthur hassutteli alttarilla ja sai Allilta hymyllä kuorrutetun suudelman.
Ja kuten arvata saattaa, pariskunta kirmasi heti naimisiinmenon jälkeen yläkertaan lakanoita pöllyttämään.
Isabella päätti lähteä yliopistolle heti tilaisuuden jälkeen. Hän ei vaihtanut edes vaatteita, vaan marssi kauniissa juhlaleningissään taksiin, joka vei hänet kampukselle.
David seurasi sisartaan.
"Kun olet ruskistanut kalan kevyesti ja maustanut sen, asetat ruoan uunin keskitasolle ja kypsennät sitä 15 minuuttia", Kenzie neuvoi Kyöstiä ruoanlaitossa, "Tällä kertaa et voi mokata."
"Hmmh", Kenzie totesi, "Näköjään onnistuit mokaamaan kaikista neuvoista huolimatta". Kyösti mutisi jotakin turhasta tarkkuudesta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään ääneen.
Alli ja Arthur eivät pelänneet esitellä rakkauttaan edes ruokapöydässä.
Tähtisädetikkujen lumo oli vastustamaton.
MacKenzie oli kuullut, että pihatöitä oli hauskempi tehdä juhlavaatteissa. "Pah!" Kenzie puhisi, "Tämä on vain kahta kamalampaa!"
Allille oli iskenyt ikävä pahanolontunne, joka johdatti hänet usein vessanpöntön äärelle.
Allin vatsa kenkutteli ikävän paljon. Hänellä oli kyllä vahva aavistus, mistä kaikki johtui. Hän oli mitä luultavimmin raskaana, mutta ehkä Kyöstin palaneilla ruoillakin oli osuutta asiaan.
Kenzie oli löytänyt taloudenhoitaja Katri Lassilasta uuden ystävän.
Allin aavistelut saivat vahvistuksen, kun vauva ilmoitteli tulostaan työpäivän jälkeen.
Arthur innostui tulokkaasta kovasti. "Ajatteles, pikkuinen, kun sinä synnyt, on sukumme kantaäidin Christinen tavoite saavutettu. Hän on vihdoin saanut näyttää vanhemmilleen, että hän kykenee luomaan kukoistavan ja elinvoimaisen suvun ilman rahaakin", hän selitti Allin vatsakummulle.
Raskauden aikana Allilla oli aikaa harjoitella uusia asioita. Viulunsoitto oli lähellä hänen sydäntään, ja hänellä oli selvästi lahjoja. "Soita minulle, Alli", pyyteli Arthur usein.
Kenzien iäkkään ulkokuoren alla asusteli yhä lapsenmielinen tyttö, jolle sanomalehdet tarkoittivat uutisten lisäksi myös paperilennokkia.
Allin ulkokuoren sisällä taas kasvoi uutta elämää, joka usein muistutteli tulostaan.
Arthur oli päättänyt jatkaa kirjailijanuraansa. Mieshän oli kirjoittanut teinivuosinaan dekkarin, joka oli jymymenestys. Nyt hän kuitenkin vaihtoi genreä ja kirjoitti romantiikkaromaania Ruusutarhan tytöt, jonka kuumat lemmenkohtaukset saivat oikolukijana toimineen Allin posket punehtumaan.
"Muistahan, että lapsi tarvitsee unen ja ruoan lisäksi paljon läheisyyttä", Kenzie neuvoi Allia.
Eräänä talvisena aamuna Rodriquesien olohuoneeseen asteli sinisilmäinen pingviini.
Kenzie teki tuttavuutta mustavalkoisen linnun kanssa ja ihmetteli, miten veijari oli päässyt sisään.
Pingviini kiitti hellyydestä pissaamalla lattialle ja kiipeämällä varsin taitavasti tikkaita pitkin yläkertaan. Sitten se viipotti ulos.
Keittiössä siivoillut Alli vajosi miltei polvilleen äkillisesti iskeneestä tuskasta. Synnytys oli käynnistynyt, ja kymmenes sukupolvi oli syntymäisillään!
Allin tuskankiljahdukset saivat Kenzien ryntäämään paikalle. "Muista hengitys!" Kenzie ohjasti.
"Onpas siinä kaunis lapsi!" Kenzie hihkaisi ja Alli nauroi onnesta antaessaan tulokkaan isoäidin käsivarsille.
"Onpas siinäkin kaunis lapsi!" Kenzie hihkaisi uudestaan, kun vastasyntyneelle syntyi sisarus. Alli oli saanut kaksoset.
Pikkuiset olivat tyttöjä molemmat, ja Allin ja Kenzien mielestä he olivat suloisimmat olennot koko maailmassa. Kaksosista ensimmäisenä syntynyt sai nimekseen Lacey.
Laceyn muutamaa minuuttia nuorempi sisar nimettiin Lucyksi. Arthur ihastui tyttäriinsä ikihyviksi.
Tyttöjen vauva-aika kului äärimmäisen nopeasti. MacKenzie ja Kyösti auttoivat kaksosia kasvussa.
Lacey oli perinyt kasvonpiirteensä äidiltään. Mustat hiukset periytyivät kaukaa, neljän sukupolven takaa Leolta asti.
Lucy muistutti enemmän Arthuria kuin Allia. Kaksosista ei välttämättä olisi heti tajunnut, että he olivat niin läheistä sukua.
Laceyn luonne oli tasainen (4-7-6-7-6) ja tyttö oli uudessa hiustyylissään suloinen kuin suklaanappi.
Lucyn luonne oli vaihtelevampi (4-1-10-7-3).
Lucy sai tehdä heti tuttavuutta valkoisen potan kanssa. Kenzie varmisti, että tyttö tiesi, miten potan kanssa tuli käyttäytyä.
Yläkerrassa Lacey pääsi pihapottailemaan Arthurin avustuksella.
Sitten olikin aika ottaa ensimmäiset askelet.
Keittiössä Lucykin harjoitteli kävelemistä.
Kaksosille opetettiin kaikki heti. Laceyta uuden oppiminen alkoi jo rasittaa, ja puheharjoitukset menivät kiukutteluksi. Onneksi Arthur oli kärsivällinen sim.
Opettelun vastapainoksi oli tietenkin pidettävä hauskaakin. Lucyn lempilelu oli kiikkukaakki.
Kiikkuilun jälkeen Arthur juotti Lucylle mahtimaitoa ja sai opetettua tyttärensä puhumaan hurjan nopeasti.
"In your face, naapurin mummo!" Arthur intoili, "Sanoit, ettei minusta koskaan tulisi opetusministeriä, mutta tässä sitä nyt ollaan! Minä määrään koulutuksesta tässä maassa!"
Herra Opetusministerin lapset aiheuttivat kaikissa ihastuneita huokauksia.
Arthur osti Lucylle ja Laceylle nukkekodin, mutta tytöt eivät päässeet koskemaankaan uuteen leluunsa, sillä Kenzien oli pakko päästä leikkimään.
Kun tytöt puhkesivat itkuun Kenzie vihdoin tajusi, että nukkekoti ei ollut tarkoitettu hänelle. Kenzie häipyi vähin äänin ja tytöt pääsivät leikkimään.
Kaksoset kasvoivat hurjan nopeasti. "Kohta mä olen isompi kuin tuoli", Lucy mietti hetkeä ennen kasvuaan.
Lucysta kasvoi vähintäänkin tätinsä Isabellan veroinen kaunotar.
Lacey oli innoissaan kasvamisestaan.
Lacey ei jäänyt siskoaan huonommaksi ulkonäön suhteen, vaikka oliki aivan eri näköinen kuin Lucy.
Allin mielestä tähdet olivat kauneinta maailmankaikkeudessa.
Lucy ja Lacey juhlistivat synttäreitään ryntäämällä heti pihalle leikkimään.
Aamulla Kenzietä tultiin hakemaan tuonpuoleiseen. "Eihän minun aikani ole vielä lopussa!" Kenzie vastusti, "Tuollahan on vielä hiekkaa vaikka kuinka paljon.. Ainakin kolme murua on vielä valumatta!"
Viikatemiestä vastaan ei kuitenkaan voinut taistella ja Kenzie katosi Rodriquesien elämästä. Lucy järkyttyi syvästi isoäitinsä kuolemasta.
Paras tapa selvitä läheisen poismenosta oli jatkaa elämää. Lucy sai apua läksyihin äidiltään.
Seinän toisella puolella Arthur auttoi Laceyta läksyjen kanssa.
Sitten Viikatemies tuli toiselle vierailulle.
Arthur ja Alli seurasivat, kuinka Kyösti käveli seinän läpi pois tästä maailmasta.
Arthur ja Alli lohduttivat toisiaan suudelmilla.
Elämä jatkui normaaliin tapaansa. Tytöt menestyivät koulussa hyvin, ja Arthur oli hurjan ylpeä Lucysta ja Laceysta.
Lacey oli tutustunut naapurustossa liikuskelevaan Paljettiin. Lucysta oli paljon hauskempaa hyppiä hyppynarulla kuin leikkiä kissojen kanssa.
Lacey ja Lucy olivat läheisiä eroavaisuuksistaan huolimatta.
Tyttöjen oli aika kasvaa. Arthur seurasi, kun Lucy ja Lacey puhalsivat kynttilänsä.
Lucysta kasvoi ihan isänsä tytär. Ainoa piirre, jonka hän oli perinyt Allilta, olivat kulmakarvat.
Lacey taas oli aivan äitinsä kopio tummia hiuksia lukuunottamatta.
Laceyn tavoitteeksi arpoutui perhe.
Lucy tavoitteli elämässään nautintoja.
"Isi hei", Lucy sanoi Arthurille, "Me ollaan tässä vähän mietitty.." Arthur katsoi tyttöjään hämmentyneesti. "Niin. Kun sähän olet suvun perijä, niin me haluttaisiin tietää, että kummasta meistä tulee perijätär?" Lacey kysyi. Arthur hymyili ja sanoi: "Ei kummastakaan. Teillä ei ole enää mitään velvoitteita jatkaa sukuamme tässä samassa talossa. Teidän ei ole pakko pitää sukunimeämme. Te voitte muuttaa vaikka Zimbabween, jos siltä tuntuu! Meidän sukumme tavoite on nyt täytetty, tytöt. Te olette kymmenes sukupolvi, ja kantaäitimme Christinen meille osoittama tehtävä on nyt ohi", Arthur selitti. Lucy ja Lacey katsoivat toisiaan pöllämystyneinä, mutta onnellisena: ei enää mitään sukuvelvoitteita eikä perijäkiistoja (joilta tässä suvussa on vältytty)!
Loppu. [Muistakaa katsoa sukupuu, josta näkee koko suvun Christinestä Lucyyn ja Laceyhyn!]
Se oli sitten siinä. Kiitos kaikille tarinaa seuranneille ja erityiskiitos niille, jotka ovat ilahduttaneet kommenteilla. :) Hyvää kesää ja hauskoja hetkiä Simsin parissa!
Niin, ja kommentoidahan saa tätä viimeistäkin osaa. :)
Kommentit