Jatkoa pitkästä aikaa. :) Kiitoksia kaikista kommenteista, joita olette laittaneet ja niihin liittyen pikkuinen toivomus: olisi todella kivaa, jos kommentoisitte aina uusimman osan perään. Minä harvemmin jaksan vastata kysymyksiin, joita on jossain ensimmäisen osan kommenteissa. Ja sitten vielä suuret kiitokset jokaiselle, joka on joskus erehtynyt tarinaani lukemaan: Rodriquesien sivu on avattu jo yli 10 000 kertaa! (Uskallankohan minä edes kirjoittaa tänne mitään enää...) :D No, pidempiä pulisematta pitkään osaan.

Alina ajatteli, että Tobeytä oli parasta alkaa opettaa heti. Niinpä Tobey aloitti pitkällisen ja hänen mielestään epämiellyttävän puhekoulun, jonka tiukkana opettajana toimi Alina.

Alissa opetti rakkaalle tyttärenpojalleen pottailun jaloa taitoa, mutta se ei oikein ollut Tobeyn mieleen.

Olikin todella onni, että Alina alkoi heti viettää laatuaikaa lapsenlapsensa kanssa, sillä hänen aikansa tuli liian pian. Eräänä iltana keittiöön ilmestyi Viikatemies ja Alinalla ei ollut enää mahdollisuutta elämään.

Alissa ja Tobey todistivat Alinan kuolemaa. Alissa ei saattanut uskoa tapahtunutta todeksi: eihän hänen äitinsä voinut kuolla niin nuorena.

Mutta niin kuitenkin kävi. Jäljelle jäi vain tuhkauurna..

.. joka muuttui hautakiveksi ulkona.

Onneksi Tobeylle ei jäänyt traumoja tapahtuneesta. Leikit sujuivat kuten ennenkin.

Tobey leikki koko ajan. Häntä ei kauheasti kiinnostanut käveleminen, mutta nukkekoti - siinä oli sitä jotakin, joka sai Tobeyn hurmioon.

Kaikki Tobeyn mielestä typerät asiatkin oli kuitenkin opeteltava. Onneksi Alissa ei ollut yhtä tiukka opettaja kuin Alina oli ollut.

Sitten olikin Tobeyn synttäreiden aika. Poika ei itse vielä osannut puhaltaa kynttilöitä, joten Alissa auttoi. Gabriel katseli vieressä. Hän on muuten aika hassu jopa simiksi, kun ei yhtään haikaile kuolleen vaimonsa perään.

Tobeystä tuli mielenkiintoisen näköinen lapsonen.

Alissa oli kuitenkin ylpeä äiti ja jonglöörasi poikansa synttäreiden kunniaksi. Hän jonglöörasi myös tulevan Kauko-Idän matkan kunniaksi. Hän ja Roope olivat päättäneet lähteä matkalle ihan kahdestaan, koska häämatka oli jäänyt väliin.

Seuraavana aamuna taksi saapui ja vei Alissan ja Roopen lentokentälle, josta lähtisi lento Takemizu-kylään. Gabriel ja Tobey jäivät pitämään kotia pystyssä. Roope toivoi saavansa lomalla extramäärän suukkoja.

Alissa ja Roope olivat aivan haltioissaan saavuttuaan perille Takemizu-kylään. Paikka oli aivan erilainen kuin heidän kotinaapurustonsa.

Alissa ja Roope olivat varanneet hotellihuoneen hotellista keskeltä Takemizu-kylän keskustaa. (En muista hotellin nimeä - liian pitkä aika siitä kun pelasin ja kaikki kirjoittamani muistilaput ovat kadonneet :C )

Pitkä lentomatka oli uuvuttanut molemmat, joten he päättivät ottaa ensimmäisen illan ihan rauhassa omassa hotellihuoneessaan käyttäen hyväksi huonepalvelua.

Alissa ja Roope herkuttelivat uunijäätelöllä. Loma alkoi vähän ankeasti vesisateessa, mutta eipähän se haitannut paria, joka vihdoin sai olla ihan kahdestaan.

Aamuvarhaisella satoi yhä vettä, mutta Alissa ja Roope päättivät mennä hotellin pihalle teelle. Muutkin lomalaiset olivat heränneet jo aikaiseen (johtuisikohan kamalasta ukkosmyrskystä?) ja liittyivät parin seuraan.

"Täällä on ihanan rauhallista", Alissa totesi juotuaan seitsemännen kupposensa vahvaa vihreää teetä.

Loma oli toki myös muutakin kuin teen juomista: se oli aikaa romantiikalle.

Sadetta tuntui kestävän koko päivän ja Roope sekä Alissa viettivätkin suurimman osan ajastaan hotellihuoneessa. "Hei, nyt se on loppunut!" Roope hihkui innoissaan kun huomasi, että taivaalta pilkisti aurinko.

Alissa innostui sateettomasta hetkestä niin paljon, että varasi matkaoppaalta retken paikalliseen kohteeseen. Sade kuitenkin jatkui miltei heti, kun Alissa oli astunut pihalle. (Tuo opas on niin komea, mutta häneen ei voi tutustua. Pitikin olla tälläinen tuuri.)

Retkeä ei silti kannattanut peruuttaa ja pian bussi tulikin hakemaan pariskunnan. "Huhhuh, ihan kuin kouluun menisi", Alissa mutisi astuessaan linja-autoon. Retki oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kouluretki ja molemmat saivat logiikkapisteetkin (muistaisinpa mistä syystä).

Illan hämärtyessä Alissa ja Roope päättivät lähteä katsastamaan Takemizu-kylän yöelämää.

Heidän harmikseen Takemizu-kylässä ei ollut ainuttakaan yökerhoa tai karaokebaaria, joten he päätyivät puistoon. Siellä oli mielenkiintoisen näköinen kaivo, jonne sai heittää kolikon ja toivoa jotakin.

"Onpas nätti punainen hehku", Alissa tuumi heitettyään kolikon, "mutta mitähän se meinaa?" Se Alissa sai selville aivan hetken päästä...

.. kun jostakin ilmestyi jättiläismäinen ja erittäin vihainen ampiasparvi. Alissa juoksi kauhuissaan ympäri puistoa, kunnes pääsi turvaan vessaan.

Kesti kauan ennen kuin Roope sai houkuteltua Alissan pois piilosta. Alissalle oli kehittynyt pelko toivomuskaivoa kohtaan ja Roope aikoi vierottaa vaimonsa pelosta heittämällä itse kolikon sinne. Roopella se sujuikin paremmin: hänelle luvattiin menestystä uralla. Alissa silti pelkäsi kaivoa ja päätti vain tuijotella suurta lampea.

Puistossa oli myös mahjong-peli, jota oli tietysti pakko koettaa, sillä ei Katajalehdossa olisi mahdollisuutta pelata.

Mahjongin kaltainen aivojenkäyttöä vaativa peli oli erittäin raskasta ja uuvuttavaa tottumattomille simeille. Siksipä olikin hyvä pitää tankkaustauko ja maistaa paikallisia herkkuja.

Yllättäen Roope ja Alissa huomasivat viettäneensä koko yön puistossa. He suuntasivat seuraavaksi matkamuistomyymälään, josta he ostivat muovikrääsän lisäksi myös uudet vaatteet.

Alissa vaihtoi heti uudet kuteet päälleen ja kävi leikkauttamassa hiuksensakin. Sen jälkeen pariskunta suuntasi hotellille - molemmat olivat aivan rättiväsyneitä.

Muutaman tunnin unien jälkeen molemmilla oli taas energiaa kulutettavaksi.

Raskaan liikunnan jälkeen juustokakku maittoi molemmille.

Iltapäivällä Alissa ja Roope löysivät itsensä taas teeltä, tällä kertaa tosin jonkun vanhan ukkelin luota. Roope oli löytänyt päivällä kartan erään kiven alta ja hän sekä Alissa olivat päättäneet mennä sinne mihin se johdatti. Näemmä se johti yksinäisen vanhan papan luo.

Roopesta reissu vanhuksen luo oli mukava. Hän pääsi kalastamaan ja saikin muutaman jättiläismäisen ahvenen.

Salaperäinen vanhus kertoi Alissalle ja Roopelle mielenkiintoisen tarun Takemizu-kylän muinaisista ajoista. Molemmat kuuntelivat hiljaa ja keskittyneesti. Vanhus osasi kertoa tarinan hyvin elävästi.

Vanhus opetti heille myös tai chitä.

Rodriquesit viihtyivät vanhuksen luona yömyöhään. Roope sai toteutettua pitkäaikaisen haaveensa, kun hän sai kunnian haravoida vanhuksen kivipuutarhan.

Se ilta olikin heidän lomansa viimeinen. Alissa ainakin oli nauttinut lomasta täysin rinnoin, eikä Roopekaan voinut sanoa vihanneensa paikkaa. Pariskunta päätti käyttää joka ikisen sekunnin lomastaan hyväksi ja päättivät muhinoida ihan kunnolla nyt, kun he vielä saivat olla kahdestaan.

Alissa ehti vielä kokea perinteisen kylvyn kuumassa lähteessä ennen paluuta arkeen.

Aamulla he sitten kirjautuivat ulos hotellista (auts, loma olikin kallis juttu.. No eipä tarvitse lomailla enää hetkeen :D)

Pian pihaan kurvasikin lentokenttätaksi ja he jättivät hyvästit Takemizu-kylälle, jossa alkoi taas sataa.

Kotiinpaluu oli riemukas. "Tobey-kulta, äiti on koton-AAAH?!?!"

Alissa oli järkyttynyt. Tobeyn ja Gabrielin pitäkää koti pystyssä -tehtävä oli epäonnistunut, sillä kotia ei enää ollut: sen tilalla oli kokonaan uusi talo, jonka pihalla oli... koirankoppi?

Koirankoppi todellakin. Gabriel ja Tobey olivat hankkineet komean saksanpaimenkoirauroksen kun Roope ja Alissa olivat olleet lomalla. Koiran nimi oli Rocky (ystäväni koiran muistoksi).

Uusi talo ja Rocky-koira osottautuivat Alissan ja Roopenkin mielestä pian oikein mukaviksi ja käytännöllisiksi, sillä talossa oli mukava asua ja Rocky piti vieraat pois lukemasta heidän pihalle unohtuneita sanomalehtiään vaikka se olikin aina omassa aitauksessaan. Vihaisen koiran haukku pelottaa melkein ketä vaan. Tässä on talon pohjapiirrustus.

Uusi keittiö oli pienempi kuin vanha, mutta aivan yhtä viihtyisä.

Kokkauskin sujui siellä kätevästi.

Tobey ei ollut muuttunut yhtään taaperovuosiensa jälkeen. Jälleen kerran nukkekoti kiinnosti häntä enemmän kuin oppimispuuhat.

Se ei kuitenkaan käynyt Alissalle, joka vahti tarkasti, että Tobey suoriutui kotiläksyistään. Gabriel oli hengessä mukana.

Alissa päätti tutustua lähemmin Rockyyn. Koira oli iloinen ja leikkisä - juuri sopiva Rodriqueseille.

Seuraavana aamuna selvisi, että matkalta oli tuotu jotakin muutakin tuliaiseksi kuin vain muovisia pagodeja - Alissa oli raskaana.

"Aika vaikea uskoa, että tuolla olis lapsia", Tobey mietti taputellessaan äitinsä kumpua, "Oletko sä ihan varma, ettet sä ole vain lihonut?"

Roope oli ollut illalla tiirailemassa tähtiä upouudella kaukoputkellaan ("Me myytiin ukin kanssa kaikki taide-esineet, jotta saatiin meillekin hieno kaukoputki!" Tobey selitti innoissaan), kun hän näki jotakin outoa. Hän hieraisi silmiään ja kurkisti uudestaan kaukoputkeen. Hän ei nähnyt enää mitään - toisaalta eihän ufoja ole olemassakaan, eihän? Seuraavaksi Roope huomasi olevansa osittain ilmassa ja sitten kokonaan ja hänen suustaan karkasi kauhistunut huuto. Alissa ja Tobey juoksivat nopeasti pihalle ja huomasivat Roope katoavan valtavan suureen avaruusalukseen. Roope oli kaapattu. (Tämä oli ihan ihmeellinen hetki. Laitoin Roopen tiirailemaan tähtiä kaukoputkella ja sanoin siskolleni, että toivottavasti Roope napattais, mut ei niin varmaan käy. Sisko lähti pois huoneesta ja sanoi, että huuda jos jotain tapahtuu. Heti kun hän oli päässyt pois, näkyi ruudulla avaruuskaappaus-video ja minä kiljun ihan hulluna: "Ää sä et usko mitä tapahtuu! Se kaapataan, tuu kattoo, se kaapataan!" :D)

Kaikki olivat erittäin järkyttyneitä tapahtuneesta. "Älä pelkää, Rocky, isi tulee kyllä takaisin, ihan varmasti se tulee", Tobey vakuutteli enemmän itselleen kuin Rockylle, jota itse asiassa ei paljoakaan haitannut Roopen kaappaus.

Tobeylla oli kuitenkin lyhyt muisti ja pian hän olikin unohtanut isänsä katoamisen. Rockystakin oli paljon hauskempaa hakea keppiä kuin kuunnella epätoivoista todistelua.

Rocky nautti suunnattomasti päättömästä juoksentelusta.

Itse asiassa Rocky nautti melkein mistä vain, mihin liittyi simien seura. Se oli hyvin sosiaalinen koira ja suuttui, jos joutui olemaan yksikseen pitkiä aikoja.

Jos Rocky joutui olemaan liian pitkään omassa kopissaan..

.. ja syömään ihan yksin ruokansa ilman erillisiä herkkupaloja...

.. se aloitti pahanteon. Melko usein Roope joutui täyttämään kuoppia, joilla Rocky oli täyttänyt oman aitauksensa.

Kuopista Rockylle tuli mieleen Roope, joka ei ollut silittänyt sitä moneen tuntiin. Nyt sekin alkoi kaipaamaan Roopea ja se ulvoi surkeana yössä.

Silloin tapahtui ihme. Roope palasi takaisin juuri samalla hetkellä, kun Rockyn ulvonta oli houkutellut Alissan ja Tobeyn pihalle. Kaikki olivat ihmeissään.

Loman ja kaappauksen jälkeen arkeen palaaminen oli entistä hankalampaa. Simit olivat hieman sekaisin kaiken sekavuuden jälkeen ja Rockykin pääsi livahtamaan sisälle valloittamaan Alissan ja Roopen sängyn. Alissa oli liian raskaana välittääkseen ja sen päivän Rocky sai nauttia lämpimästä pedistä kylmän kopin sijaan.

Roope tunsi lihoneensa avaruusmatkailun jälkeen. Hän tahtoi mahdollisimman pian ylimääräisistä kiloista eroon.

Sisällä oli menossa tapaaminen edesmenneiden sukulaisten kanssa.

"Ei enää liikakiloja! Olen elämäni kunnossa", Roope iloitsi pihalla.

Se ilo oli kuitenkin lyhytikäinen. Roope huomasi mahansa pömpöttävän taas, mutta tällä kertaa se oli erilaista: hän tajusi olevansa raskaana.

Roope meni melkein shokkiin, sillä hän tunsi kaiken miehisyytensä kadonneen. Hän tahtoi korostaa olevansa kunnon jätkä hakkaamalla jakoavaimella kylpyammetta, siis korjaamalla sitä.

Pian Roope oli jo sinut koko isyys-äitiyden kanssa. Häntä vain huoletti se, että talossa oli nyt kaksi raskaana olevaa simiä. Miten he oikein selviäisivätkään kahden, kolmen tai pahimmassa tapauksessa neljän lapsen kanssa?

Kauaa sitä ei tarvinnut miettiä, sillä Alissan synnytys käynnistyi.

Gabriel oli ymmällään ja kauhuissaan - hän ei liiemmin pitänyt synnytyksestä.

Vielä äimistyneempi hän oli kun hän huomasi ettei Alissa lopettanutkaan yhteen vauvaan, vaan putkautti maailmaan vielä toisenkin.

Mustahiuksiset kaksoset saivat nimekseen Tosca ja Trey. Toinen oli siis tyttö ja toinen poika.

Gabriel oli innoissaan pienokaisista. Hän oli tuntenut itsensä toimettomaksi viime aikoina, mutta nyt hän saisi taas olla hyödyksi.

Apua todellakin tarvittiin kaksosten hoitamisessa, pikkuiset kun olivat melkoisia sinappikoneita.

Mutta kauaa vanhuksen avusta ei ollut hyötyä, sillä Gabrielinkin aika oli tullut. Hän otti asian paljon rauhallisemmin kuin Alina aikoinaan.

Vaikka Alissa ei ollutkaan näyttänyt isälleen tarpeeksi usein kiintymystään häneen, oli Alissa tosissaan rakastanut isukkiaan. Hän oli erittäin surullinen kun hänestä oli tullut orpo.

Onneksi uutta elämää oli tiedossa. Se piristi kaikkia.

Kaksosten vauva-aika alkoi olla ohi ja oli synttäreiden aika.

Roope oli luultavasti jossakin nukkumassa, joten Alissa kasvatti molemmat kaksosista seuraavaan ikävaíheeseen.

Toscasta ja Treystä kasvoi suloisia piiperoita jopa ilman isän läsnäoloa.

Onneksi Roope ei ollut täysin raskautensa väsyttämä ja oli sen verran virkeä, että sai laitettua lapset nukkumaan.

Tobey oli jäänyt vähemmälle huomiolle kaksosten synnyttyä. Onneksi poika oli nokkela ja oli saanut hankittua ystäviä muualta. Else Kiiski oli hänen bestiksensä.

Kaksoset olivat paljon innostuneempia pottailusta kuin Tobey oli ollut. Olisikohan mahtimaidolla ollut osuutta asiaan?

"Sä oot ihan hassu vihreähohtoinen vaaleanpunainen möykky", Tobey sanoi ja yritti pelotella Treytä, joka luuli Tobeyn sanovan: "Sä olet maailman paras ja ihanin pikkuveli".

Treyllä puheenymmärtämiskyky ei ollut parhain, mutta hän omasi huomattavia loogisia kykyjä.

Tosca oli hyvin eläinrakas. Rockykin nautti saamastaan huomiosta. Tosca ja Rocky olivat molemmat aika samanlaisia persoonia, sillä kumpaakaan ei haitannut sade ja molemmille maistui koiranruoka.

Eräänä aamuna Roopenkin masuasukki pyrki maailmaan. Nyt Roope sai tuntea ensimmäisenä miehenä koko Rodriquesin suvusta, että ei se synnytys niin helppo juttu olekaan. Nyt hän tiesi, ettei enää koskaan ärähtelisi Alissalle siitä, että tämä huusi synnyttäessään.

Roope oli sekaisin koko synnyttämistouhusta muutenkin, mutta kun hän tajusi lapsensa olevan vihreä, hän melkein pökertyi. Lapsi oli tyttö ja hänet nimettiin Aidaksi, koska haluttiin jatkaa oopperateemaa (Tosca ja Aida ovat molemmat oopperoita).

Alissa päästi Roopen lepäilemään lapsen maailmaansaamisen jälkeen ja tutustui samalla itse vihreähipiäiseen tytärpuoleensa. Alissaa hieman harmitti se, ettei Aida ollut hänen lapsensa - hänestä tuntui siltä, että Roope olisi pettänyt häntä, mutta eihän mies ollut voinut valita sitä kaapattiinko hänet vai ei.

Pian Alissa kuitenkin oli tottunut vihreään lapsoseen niin paljon, että piti tätä omanaan.

Vaikka Aida saikin melkein kaiken huomion, saivat Tosca ja Treykin osansa siitä. Tosca oppi nopeasti puhumaan mahtimaidon avustuksella.

Aidankin vauvavuosi oli hujauksessa ohitse. Isukki auttoi tyttöä puhaltamaan kynttilät.

Aidasta ei tullut lapsista suloisin, mutta eihän onni potki kaikkia.

Toisaalta ulkonäkö ei todellakaan ole kaikki kaikessa. Aida oli omalla, persoonallisella tavallaan kaunis ja hän sulatti kaikkien sydämet hurmaavalla luonteellaan. (Ne muistilaput katosivat, en muista lapsien luonteita. Seuraavalla kerralla tarkistan ne.)

Kun lapset nukkuivat, oli talossa rauhallista. Hiljaiset hetket Roope käytti hyväkseen ja kirjoitti päiväkirjaansa.

Rocky oli jäänyt vähemmälle huomiolle taaperoiden takia, mutta kyllä sitäkin muistettiin välillä.

Alissa käytti omat rauhalliset hetkensä tai chi -harjoituksiin. Tai chi oli jotain, mitä Rocky ei voinut käsittää.

Kun taaperot olivat hereillä, ei talossa ollut mahdollisuutta hiljaiseen hetkeen.

Aidasta oli hurjan hauskaa opetella puhumaan. Hän olikin ainut lapsista, joka todella nautti perustaitojen harjoittelemisesta.

Ehkä alieneilla oli joitakin oppimista nopeuttavia geenejä tai sitten Aida oli vain viisas lapsi, mutta hänellä ei kauaa nokka tuhissut oppimissuorituksissa.

Jopa pottailu sujui kitinöittä - ennenkuulumatonta Rodriquesien kakaroille.

Viime aikoina paljon omissa oloissaan viihtyneen Tobeyn syntymäpäivä tuli yllättäen. Onneksi taaperot olivat jo nukkumassa ja hän sai vanhemmiltaan synttärisankarille kuuluvan huomion.

Tobeysta kasvoi komea poika. Tavoitetta en muista, seuraavassa osassa kerron sen.

Kun Tobey vielä sai päälleen tyylikkäämmät vaatteet, hän oli valmis murskaamaan neitojen sydämet.

"Et olis voinut kasvaa parempaan aikaan, nyt susta on niin paljon apua noitten taaperoitten kasvattamisessa", Alissa kehui poikaansa.

Ensimmäisenä päivänään teininä Tobey päätti hyökätä taloudenhoitajan kimppuun. Se oli ollut hänen unelmansa jo pikkupoikana - hän ei vain voinut sietää koppavaa miessiivoojaa.

Seuraavana päivänä vietettiin Toscan ja Treyn synttäreitä.

Kaksosista kasvoi toimeliaita lapsia.

Myös Aidan oli aika kasvaa.

Hän kaunistui paljon taaperoajoistaan. (Korvaava alieniho ei toiminut, joten Aidalla oli hetken aikaa tummempi vartalo ja vaaleammat kasvot, kuten kuvasta näkyy.)

Pienellä muodonmuutoksella Aidasta saatiin entistä hurmaavampi. Hän on ensimmäinen ilman koodeja saatu alienlapsi pelissäni ja hänestä tuli noin nätti, vaikkei minulla enää ole edes korvaavia hedelmöitysteknikkoja. :)

Tosca ja Trey eivät ihmetelleet lainkaan puolisiskonsa outoa ihonväriä. He eivät myöskään tienneet, että Alissa ei ollut Aidan äiti. Toisaalta vaikka he olisivatkin tienneet asioiden oikean laidan, se ei varmaankaan olisi haitannut nukkekotileikkejä laisinkaan.

Perheen naiset olivat alkaneet harrastaa tanssia. Keittiö oli oiva paikka joraamiseen.

Aida ja Tosca olivat hyvät ystävät. He kertoivat toisilleen paljon salaisuuksia ja keksivät yhdessä kaikenlaisia jekkuja.

Aida viihtyi Alissan kainalossa.

Tobeykin oli löytänyt jonkun, joka viihtyy hänen kainalossaan. Tai tulisi viihtymään, ei Tobey ollut vielä rohkaistunut punapäistä neitoa tyttöystäväkseen pyytämään. (Kunpa muistaisin hänen nimensä! Typerät laput menevät aina katoamaan... :( Kutsutaan häntä nyt vaikka Liisaksi.)

Liisa oli Tobeyn unelmatyttö: viisas, kaunis ja huumorintajuinen. "Mä tykkään tästä sun huoneesta", Liisa sanoi ja sai Tobeyn ihastuksen syvenemään.

"Mä tykkään susta", Tobey vastasi nopeasti ja se sai Liisan veteläksi. Heistä tulisi vielä hyvä pari!

Liisan ollessa lähdössä Tobey sai hänet jäämään vielä hetkikseksi kauniilla sanoilla ja lupauksella uudesta kampauksesta.

Tobey onnistui kuin onnistuikin tekemään Liisalle nätin kampauksen. Hän myös huomasi tytön olevan likinäköinen, joten hän kaivoi jostakin vanhat lasit lahjaksi Liisalle.

Liisa ei olisi voinut olla onnellisempi muodonmuutoksensa jälkeen ja hän palkitsi Tobeyn suudelmalla. Tobeystakin tuli erittäin onnellinen tuon pienen eleen jälkeen.

Aida loi sillä välin suhteita Rockyyn, joka sekin oli hyvin onnellinen siitä, että sekin sai joskus huomiota. Aida oli nuorempana pelännyt Rockya, mutta nut se vaikuttikin kivalta hauvalta.

Aidasta tuli taitava koirien kanssa. Hän opetti Rockyn antamaan tassua.

Eräänä iltana kesken tanssiharjoitusten Tosca oli vihdoin tajunnut, että Aida ei ollutkaan täysin hänen verisukulaisensa. "Aida, sä olet alien!" hän totesi kirkkaalla äänellä siskolleen, joka vain nauroi. "Tietty mä olen alien, miksi muuten mä olisin vihreä?" Aida tokaisi takaisin. Alissalla ei ollut hajuakaan lasten keskustelusta, hän keskittyi tanssimiseen niin tiukasti.

Lapset menestyivät hienosti koulussa, jokaisella oli kympin todistus. Alissa oli ylpeä siitä, että lapset tajusivat koulutuksen olevan tärkeää. Taustalla näkyvää uutta naaraskoiraa, Keishaa, ei kauheasti kiinnostanut koulumenestys.

Rockyn kaveriksi hankittu Keisha oli herkkä ja taiteellinen luonteeltaan.

Rockylla ja Keishalla osuivat kemiat yhteen niin että räiskähti ja pian he jakoivat koppinsa.

Tuloksena siitä oli upea ilotulitus.

Molemmille oli kuitekin hankittu oma koppi, sillä molemmat kaipasivat myös omaa rauhaa.

Keisha sai nauttia koko ajan taputuksista. Onneksi se oli seurallinen koira.

Tobey oli päättänyt lähteä yliopistoon. Alissa ja Roope vilkuttelivat iloisena toisilleen, kun Tobey teki lähtöä. Simit ovat viisaita olentoja, eikös sen tästä huomaa.

Sitten olikin kaksosten aika saavuttaa teini-iän haasteet. Naapurin Niitty Tanjunenkin oli tullut seuraamaan synttärishowta.

Sekä Toscasta että Treystä kasvoi oikein terveen näköisiä nuoria.

Treyn huulista huomasi, että Rodriquesien pusuhuulikirous oli vihdoin voitettu.

Tosca tahtoi hieman aikuisemman lookin.

Sitten Tosca ja Trey tahtoivat lähteä Tobeyn perässä yliopistoon. Kaikki olivat hyvästelemässä heitä.

Aida jäi ainoaksi lapseksi taloon ja nautti siitä täysin siemauksin. Nyt hän sai olla kaiken huomion jakamaton keskipiste, jos koiria ei laskettu mukaan.

Sellainen osa tällä kertaa. Päivitin myös sukupuun. Kommentoida saa, jos siltä tuntuu. :)