Vähän nopeammin jatkoa tällä kertaa. Osa on koirapainotteinen ja lyhyempi kuin yleensä, mutta tämä onkin oikeastaan vain pohjustusta seuraavalle osalle.

Trey, Tosca ja Tobey aloittivat vaivalloisen yliopistotaipaleensa leveät hymyt naamoillaan ja kunnolla poseeraten, sillä he tahtoivat tehdä hyvän vaikutuksen kaikkiin, joilla ehkä saattaisi olla valtaa perijää päätettäessä.

Trey tavoittelee suosiota ja tahtoo saada 20 lemmikkiystävää. Hänen mahdottomat tulevaisuudensuunnitelmansa korvaa tasainen luonne (6-3-6-4-6). Treyllä on luovuutta ja esiintymistahtoa, joten hänen pääaineensa on teatteritaide.

Tobey oli miehistynyt oikein kunnolla päästessään kampukselle. Hän tavoittelee elämässään romantiikkaa ja tahtoo ammattimaiseksi juhlavieraaksi - kunnianhimoa siis on. Hän opiskelee filosofiaa ja se sopiikin loistavasti hänen runolliselle sielulleen. Luonteeltaan hänkin on erittäin tasainen (6-8-6-4-6).

Naiskauneutta opiskelijakämpässä edustaa Tosca. Hän tahtoo perustaa ison perheen ja saada 6 lastenlastakin. Hän opiskelee pääaineenaan taloustiedettä. Tosca on luonteeltaan siisti ja toimelias marisija (10--3-9-9-1).

Kun edellämainittu kolmikko saapui Rodriquesin suvulle jo useamman sukupolven ajan kuuluneeseen opiskelijakämppään, katsoi edellisen sukupolven edustajista viimeinen, toisinsanoen Jacob, parhaaksi häipyä paikalta mahdollisimman nopeasti. Jacob vaihtoi päälleen hienon puvun ennen kuin tallusteli ulos kämpästä kohti taksia, joka veisi hänet takaisin Katajalehtoon, jossa häntä ei odottanut yhtään mikään. Surullinen on ei-perijöiden osa.

Pojista tuntui, että heillä ei ollut vielä tarpeeksi tietoa asioista, joten he päättivät kerrata ruoanlaittoa ja mekaniikkaa. "Mä en ole ikinä tajunnut, että kirjoissa on näin monta sivua", Tobey tuskaili lukiessaan kylpyammeen korjaustekniikoista. "Siis mitä? Etkö?" Trey kauhisteli vieressä.

Tosca oli hoitanut opiskelut hyvin jo lukiossa ollessaan, joten hän saattoi suoraan tehdä lopputyönsä.

Pian myös Tobey pääsi aloittamaan lopputyön pakertamisen. "Öö.. Missäs se s-näppäin oikein on?" hän mietti ääneen.

Tosca sai nopeasti lopputyönsä valmiiksi ja siirtyi esseiden pariin. Niitä oli hänestä hauska tehdä.

Katajalehdossa Aida tutkaili selittämättömän kaipuun vallassa tähtitaivasta. Se kiehtoi häntä suuresti ja hän tunsi yhteenkuuluvuutta suurten tähtien kanssa.

Seuraavana aamuna Keisha käpertyi maahan ja alkoi kimallella. Se oli synnyttämässä.

Pian se oli jo jalkeilla ja nuoli puhtaaksi omaa pentuaan, pikkuista poikakoiraa, joka nimettiin Pörröksi.

Pörrö oli touhukas ja suloinen.

Sen pienet vihreät silmät vetosivat kaikkiin. Alissa teki varovasti tuttavuutta Pörrön kanssa, sillä hän ei tahtonut satuttaa pikkuista.

Hetkisen päästä hän kuitenkin jo halaili ja nosteli Pörröä yhtään varomatta. Pörrö piti kaikesta saamastaan huomiosta, koska se oli seurallinen koira.

Aida oli haltioissaan pennusta. Hänen mielestään ei ollut olemassa mitään yhtä ihanaa kuin koiranpennut.

Syynä siihen oli pentujen silkinpehmeä turkki, suuret silmät ja niiden ainainen tahto leikkiä.

Aida piti aikuisista koiristakin, sillä niiden kanssa oli helpompi temuta, kun ei tarvinnut varoa niin paljon.

Keisha ei pitänyt siitä, että sen pikkuista retuutettiin koko ajan joka paikkaan. Se olisi tahtonut ärhennellä jokaiselle, joka hänen rakkaaseensa koski, mutta koska se oli kouluttettu olemaan ärisemättä simeille, se purki kiukkunsa Rockyyn.

Kaikesta ärhentelystä huolimatta Rocky ja Keisha päätyivät toisenkin kerran yhdessä koppiin.

Keishan ja Rockyn herkän hetken aikana Pörrö nukkui autuaan tietämättömänä vanhempiensä touhuista.

Eräänä yönä oli satanut niin paljon lunta, että Pörrö hukkui sinne miltei kokonaan. Alissa, Roope ja Aida päättivät päästää normaalisti aina pihalla olleet koirat sisälle, jotta ne eivät jäätyisi tai hukkuisi muuten lumeen.

Siitäkös Pörrö innostui. Sen mielestä parkettilla oli ihana kirmata ympäriinsä, kun se rapisi tassujen alla niin mukavasti. Aidan oli yritettävä hillitä vallatonta pentua, mutta se vaikutti mahdottomalta: Pörrö oli vikkelä otus.

Se viipotti pää viidentenä jalkana joka paikkaan salamannopeasti.

Alissa oli muuttanut hiukan tyyliään. Roopesta tyyli oli mahtava ja hän moiskautti pari isoa suukkoa vaimonsa poskelle sen kunniaksi.

Aidan oli aika kasvaa. Alissa oli innoissaan: viimeinenkin lapsi saavuttaisi vihdoin teini-iän.

"Yksi, kaksi, kolme, neljä.. Monta kynttilää tässä oikein on? Ei mun puhallusvoimat riitä!" Aida tuskaili.

Aida onnistui kuin onnistuikin puhaltamaan jokaisen kynttilän sammuksiin ja kasvupyrähdys pääsi alkamaan.

Pian keittiössä seisoi miltei täysikasvuinen alienneitonen kauniissa vaaleanpunaisessa pyjamassaan.

Aidasta ei tullut hullumman näköinen teinityttö. Tavoitteekseen hän sai mammonan ja hänen toiveensa olisi päästä eläväksi legendaksi. Hänen luonteensa on melkoinen: 10-10-10-1-2.

Hiustyylin muutoksella saa ihmeitä aikaan. Aida kaunistui entisestään.

Alissa oli tehnyt repäisevän päätöksen ja leikkasi hiuksensa lyhyemmiksi. Hän tahtoi tuntea itsensä nuoreksi vielä ne kaksi päivää, jotka hänellä oli ennen synttäreitä.

"Vielä hetken saa hyppiä sohvilla!" Alissa hihkui onnellisena pomppiessaan.

Keisha synnytti taas aivan yllättäen, tällä kertaa keskellä makuuhuoneen lattiaa.

Tälläkin kertaa Keishan masusta putkahti poikahauva.

Uusi tulokas sai nimekseen Turre.

Turre kuljeskeli ympäriinsä kieli ulkona. Se otti hieman rauhallisemmin kuin veljensä.

Sekin nautti silityksista ja paijauksista aivan yhtä paljon kuin Pörrö. Onneksi koiranpennut eivät voi välttyä huomiolta.

Silloin kun Turre ja Pörrö saivat olla kahden kesken, ne pistivät pystyyn hurjat leikit.

Toisinaan toinen uupui ennen aikojaan ja leikit jäivät kesken.

Onneksi talosta löytyi muitakin leikittäjiä.

Pennut olivat aina lukittuina sisälle, joten ne eivät oikein voineet oppia sisäsiisteiksi. Oli Turre kuitenkin sen verran viisas, että osasi vessaan mennä.

Aida oli ottanut tavakseen nukkua päiväunet sohvalla. Keishaa se ei miellyttänyt: siitä oli aivan käsittämätöntä, että simit saivat loikoilla sohvalla, mutta se ei. Se tuijottelikin aina paheksuvasti nukkuvaa Aidaa.

Eräänä aamuna Pörrö päätti kasvaa. Siitä tulikin mielenkiintoisen näköinen koiraherra: täydellinen sekoitus Keishaa ja Rockya.

Tuollaista väritystä ei jokaisella haukulla olekaan.

"Mitä mieltä sä olet Pörrön värityksestä? Pärjäisköhän se näyttelyissä?" Roope mietti ruokapöydässä. Aida ei osannut sanoa juuta eikä jaata.

Heti ruoan jälkeen Roope vanheni.

Hieman myöhemmin myös Alissa pääsi kokemaan rupsahtamisen ilot.

Samoihin aikoihin Rocky ja Keisha katosivat kolmannen kerran koppinsa syövereihin.

Roope kipitti innokkaasti kopin luo hurraamaan. On siinä aikuisella miehellä huvit!

Koppipuuhien jälkeen Keisha ilmestyi sisälle taloon ja Aida päätti opettaa sen antamaan tassua. Keishaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta Aidan ideoista ei niin vain kieltäydytty.

Aamulla huomattiin, että kevät oli vihdoin tullut. "Sä pääset ensimmäistä kertaa ulos", Aida ilmoitti Turrelle.

Noin sekunnin päästä kaikki koirat olivatkin pihalla. Turrea vähän pelotti suuri ulkomaailma, mutta isoveli-Pörrö lievitti sen kauhua hellittelemällä sitä.

Kevät tarkoitti koirien ulkokauden alkamisen lisäksi sitä, että Aida pääsisi yliopistoon. Hän lähtikin sinne pyjama päällä.

Oli jo yö, kun Aida pääsi perille. Hän valitsi pääaineekseen teatteritaiteen, kuten Treykin oli valinnut. Kun kaikki neljännen sukupolven lapset (paitsi näiden neljän serkku Danielle, joka on yhä taapero) olivat yliopistolla, heillä oli varaa uuteen kämppään.

Uudessa kämpässä ei ollut olohuonetta ollenkaan, mutta pitkä käytävä korvasi sen.

Talosta löytyi kaksi suurempaa ja yksi pienempi makuuhuone.

Sinisävyisessä keittiö/ruokailutilassa oli tilaa vaikka millä mitalla.

Aida oli muuttanut hiukan tyyliään ja oli innoissaan, kun sai taas tavata puolisisarensa ja -veljensä.

Että sellaista. :) Kommentteja ja perijäehdotuksia otetaan vastaan.