Jatkoa pitkästä aikaa. Olen ollut laiska ja koulun kanssa on ollut kiireitä, joten tässä kesti näin kauan. Ole hyvin pahoillani siitä. Hyvitykseksi tein tästä osasta pitkän. :) Älkää sitten välittäkö siitä, että Rodriquesien ihot ja silmät vaihtelevat. Kokeilin vain erilaisia korvaavia. Lopulta päädyin kuitenkin samoihin vanhoihin, mitä minulla oli alussakin.

Alina ja Gabriel tunsivat itsensä onnellisiksi. Heillä oli kolme ihanaa poikaa ja iso talo, jossa kasvattaa lapset. Rafael taisi järkyttyä vanhempiensa pusutuokiosta ja maalasi karmaisevan kuvan klovneista kostoksi.

"Minne kaikki pannukakut ovat kadonneet? Söitkö sä ne, Jacob? Kakista ulos vain!" Gabrielia harmitti, kun hänen pannukakkunsa olivat mystisesti kadonneet jääkaapista. Hän oli jo kuulustellut kaikkia muita perheensä jäseniä paitsi Jacobia ja kaikki muut olivat kiistäneet syyllisyytensä, joten Gabrielin logiikan mukaan oli vain yksi mahdollisuus: Jacob oli rosvo jo syntyessään. Muut kuin Gabriel kuitenkin huomasivat, että syy ei ollutkaan vauvassa, vaan jossain aivan muualla..

Kaikkien elämä ei ollut niin ihanaa. Diegoa harmitti, kun piti tehdä läksyjä.

 

Jacob oli jostain syystä jäänyt huomiotta ja hänen olemassaolonsa tajuttiin lopulta vasta, kun herran oli aika kasvaa. Tälläinen söpöliini hänestä kasvoi.

Jacobille tehtiin pieni muodonmuutos ennen kuin hänelle juotettiin taitojen oppimista nopeuttavaa mahtimaitoa.

"Hoplaa, nousehan sieltä! Nyt opetellaan kävelemistä", Gabriel tarttui opetustoimeen.

Myöskin Rafael joutui opettajaksi, isoveli kun oli. Oikeastaan opettaminen sopi herralle: hänellä oli tietotavoite ja elämäntoive päästä opetusministeriksi. Jacob oppikin hyvin puhumaan isoveljen ohjastuksella.

"Vihdoinkin saatiin se nukahtamaan!" Diego riemuitsi, kun väsyneenä kiukutellut Jacob oli simahtanut lopultakin unten maille. Hän tanssi isänsä kanssa hurjan tanssin juhlistaakseen tapahtumaa.

Jacobin herättyä jatkuivat kaikenlaisten toimintojen opettelut. Pottailu alkoi jo sujua, mutta onko järkeä pitää housut jalassa samalla?

Vaikka Jacob olikin osoittautunut hankalaksi tapaukseksi nukkumaanmenemisen osalta, tahtoivat Alina ja Gabriel lisää pikkuisia.

Rafael ei ollut ainut isoveli, joka opetti Jacobia. Diego auttoi Jacobia karismapupun käsittelyssä ja samalla paransi veljensä puhetaitoa.

Gabriel oli vihdoin keksinyt keinon nukuttaa Jacob ilman suurempia rähinöitä. "Nyt tää suuri käsi tulee ja vie sinut unten maille kutitusvoimansa avulla!" Gabriel sanoi ja heilutteli kättään. Jacob nauroi ja suostui menemään sänkyynsä, kun häntä siellä kutitettiin. Parin minuutin kutittelun jälkeen poika alkoi olla niin väsynyt, että nukahti oikeastaan itsestään.

"Onko toi finni? Ja toi myös? Näitä on miljoona!" Rafael oli ilmeisesti perinyt Christineltä ulkonäköpaineet.

Alinan ja Gabrielin toive neljännestä muksusta oli toteutumassa. Alinan mahasta alkoi näkyä raskauden merkit. (Minulla ei ole enää raskausvaatehackia, sillä Matkoilla-lisäosaan sopivaa hackia ei ole tehty.)

"Sinä pikkuinen saat kohta kaveriksesi toisen pikkuisen", Alina kertoi ilouutisen Jacobille, joka ei kuunnellut vaan yritti puraista äitiään korvasta.

"Ja Rimi Käikkönen kiihdyttää! Hän ajaa juuri ennen maaliviivaa Malonson ohi ja voittaa koko kilpailun! Jee! Hyvä Rimi!" Diego oli innostunut Formuloista.

"Oh, nytkö jo tämä pomppasi toisen kerran?" Alina oli yllättynyt raskauden kevyestä etenemisestä.

Raskaus oli ollut todella helppo: Alina ei ollut nukahdellut minne sattuu ja hän oli jaksanut hoitaa kotityötkin.

Rafaeli oli ihastunut tummaan yliopistocheerleaderiin Reetaan. Heistä oli tullut ystäviä, mutta Reeta ei tahtonut seurustella Rafaelin kanssa, koska tämä oli 'vain kakara vielä'. Rafael tahtoikin jo mennä yliopistoon, mutta vielä ei ollut sen aika.

Reeta ei tahtonut halata Rafaelia hyvästiksi edes ystävämielessä. Rafael ei kuitenkaan lannistunut: hän oli päättänyt saada Reetan omakseen.

Gabriel oli kuullut, että Katajalehdosta saattoi löytää aarteita. Siksipä mies tarttui lapionvarteen ja alkoi kaivelemaan. Alina ei ollut kovin innoissaan asiasta: piha olisi ruma kuopitettuna.

Vihdoin ja viimein tuli synnytyksen aika. "Miksi tämä sattuu aina niin kamalasti?" Alina kiljui.

Kaiken kiljumisen jälkeen naisen käsillä lepäsi kauan ja hartaasti odotettu tyttölapsi. Pikkuinen nimettiin Alissaksi.

"Katso Gabriel, sillä on sinun silmäsi", Alina näytti Gabrielille heidän ensimmäistä tytärtään. "Niin onkin! Ja huomaatko, sillä on sinun nenäsi", Gabriel puolestaan sanoi. "Mitä? Minusta se on sinun?" Alina kummastui. "No ei kyllä ole, sinulta se on peritty", Gabriel vastusti.

Heidän orastava riitansa pikkuisen Alissan nenästä jäi kesken, sillä nyt oli myös Jacobin synttärit.

Pojasta tuli suloinen yksilö suurine nenineen ja paksuine huulineen, jotka molemmat olivat peruja Gabrielilta - siitä ei ollut epäilystäkään.

Kevät oli saapunut Katajalehtoon ja koko perhe päätti viettää yhteistä aikaa pihalla. Alissakin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään pihalle.

Gabriel jatkoi yhä kaivelujaan ja osui tällä kertaa vahingossa vesiputkeen.

Aika kului nopeasti, kuten Simlandiassa sen oli tapana tehdä. Oli perheen tuoreimman tulokkaan Alissan synttärit.

Alissasta kasvoi yhtä suloinen tapaus kuin isoveljistäänkin. Luonnetta en muista, mihin ne kaikki paperit aina katoavat...

Neitokaiselle tehtiin kuitenkin pieni muodonmuutos. Hänestä tulikin entistä suloisempi.

Alissa oli koko perheen mielestä tosi ihana.

Paitsi kun tyttöä opetettiin potalle. Se oli yhtä tuskaa niin Alissalle kuin opettajana toimineelle henkilöllekin.

Puheopetuskaan ei ollut helppoa. Alissa oli kovapäinen tapaus.

Pian vietettiin taas synttäreitä. Oli Diegon ja Gabrielin vuoro kasvaa.

Ensin kasvoi Gabriel.

Hän taisi menettää tyylitajunsa aikuisvuosiensa myötä.

Diegon kasvu ei sujunut ilman tuskaa: pojan pää osui keittiötasoon.

Tältä pojalta taas katosi ylähuuli lapsuuden myötä.

Molempia synttärisankareita piti hieman kohennella. Diegosta tuli aika kivan näköinen, kun hänen tyyliään vähän muutettiin. Pojan tavoite on mammona ja hän tahtoo tienata 100 000.

Pienellä stailauksella Gabrielistakin tuli komea pappa.

Rafael ja Diego kävivät taas samaa koulua. Heillä oli myös yhteisiä ystäviä, kuten tämä punapäinen neitonen.

Diego ihastui tytön kaksoissiskoon, johon hän oli tutustunut koulussa. Romanssinpoikasesta ei kuitenkaan kehittynyt mitään sen suurempaa.

Vuorossa oli taas syntymäpäivät. Alinan ja Alissan oli kummankin aika kohdata seuraavan ikävaiheen tuomat haasteet. Tapahtumaa oli seuraamaassa perheen lisäksi Alissan työkaveri ja taas yksi punapäinen teinityttö.

Alinalle kasvu ei ollut miellyttävä juttu: hän olisi tahtonut pysyä nuorena koko ikänsä.

Alissasta kasvaminen oli taas hauska juttu. Hänen söpöytensä ei kadonnut mihinkään.

Tälläinen kaunotar hänestä lopulta tuli.

Alinallakin oli edessä kunnon stailaus.

Alina oli tyytyväinen lopputulokseen. Hänestä tuli oikeastaan aika vetävä.

Alina peitteli joka ilta Alissan.

"Äiti! Mä sain kympin todistuksen ekaa kertaa!" Jacob oli innoissaan suorituksestaan. "Öh.. Hyvä juttu. Mitenkäs tämä toimiikaan?" Alinaa kiinnosti enemmän uusi sormenjälkijälijitin.

Myös Alissa sai kympin todistuksen.

Lastensa koulumenestyksestä innostunut Gabriel päätti varata lomamatkan Twikkii-saarelta koko perheelle. (Rafael ja Diego muuten menivät jo yliopistolle, mutta siitä ei ole kuvaa, joten se jäi sanomatta. Kuva puuttuu siksi, että laitoin heidät naapuruston kautta yliopistoon.)

Lähtöpäivän aamuna lapset olivat niin innoissaan, että vain vaivoin malttoivat syödä aamupalaleipänsä.

Sitten saapui lentokentälle vievä taksi. Kaikki nappasivat laukkunsa ja astuivat ajoneuvoon sisälle.

Monen tunnin lennon jälkeen he saapuivat hotellinsa Paanulan bungalowien edustalle. (En ole ihan satavarma tuosta nimestä, joku bungalow-paikka se kuitenkin oli.)

Gabriel kirjautui sisään hotelliin ja kaikki olivat innoissaan lomastaan.

Ensiksi he kävivät viemässä tavaransa hotellihuoneeseen. Lapset varasivat myös sänkynsä ja testasivat niiden pomppukelpoisuutta. "Ihan näitten sänkyjenkin takia kannatti tulla tänne!" Alissa hihkui.

Sitten he suuntasivat rannalle. Gabriel ja Jacob menivät heti veteen. Alina päätti jäädä rannalle ja Alissaakin vähän arvelutti merivesi. "Varokaa sitten merivirtoja, ne voivat olla oikullisia", Alina muistutti.

Rannalla oli paljon tekemistä. Vanhukset katselivat aaltoja ja lapset etsivät näkinkenkiä hiekasta.

"Tää paikka on niin mahtava, että luulis tän olevan eri planeetalla!" Alissa selitti innoissaan iltaruoalla, "Rannalla on tosi kivaa!"

Seuraavana päivänä lomalaiset päättivät kierrellä paikallisia nähtävyyksiä. Gabriel ja Jacob eivät ymmärtäneet, miksi heti ensimmäiseksi Alinan ja Alissan piti päästä kauppaan. "Onhan noita kauppoja kotipuolessakin", Gabriel marmatti kun naisväki shoppaili kolmatta tuntia, "mennään jo muualle, jooko?"

Lopulta Alissa ja Alina päättivät lopettaa shoppailunsa ja koko perhe siirtyi ravintolaan, joka oli suuren merirosvolaivan vieressä.

Eksoottisten herkkujen jälkeen Alissa tahtoi tutkia laivaa. Se oli upea ja suuri.

Alissa oli rohkea ja käveli pitkin lankkua. (Ehh.. Kivasti menee nuo vaatteet.)

Myös muu perhe oli uskaltautunut merirosvojen maailmaan. Gabrielin oli pakko päästä kiipeämään märssykoriin.

Näkymät olivat henkeäsalpaavat.

Jacob päätti tutkia kapteenin hyttiä. Hän löysi lokikirjan ja myös jotain muuta..

.. joka sai hänet melkein hyppäämään lankulta mereen.

Kapteenin kummitus oli ilmestynyt laivan kannelle! Hän oli hyvin pahoillaan siitä, että säikäytti Jacobin. "Anteeksi, poju, ei ollut tarkoitus", kummitus pyyteli anteeksi. Jacob ei pelännyt enää kapteenia, joka osoittautui hauskaksi veikoksi.

Kapteeni jopa opetti Jacobille merirosvolaulun.

Alissa ei huomannut oikean merirosvon olemassaoloa, sillä hän keskittyi niin kovin leikkimerirosvon kanssa taisteluun.

Alinaa merirosvolaiva oli vähän karminut, joten he siirtyivät seuraavaan kohteeseen. He menivät vanhoille raunioille käymään. Lapsista suuri suihkulähde oli kiva.

Oli enää yksi lomapäivä jäljellä. Perhe päätti käyttää sen rannalla köllöttelyyn.

Koko perhe nautti auringosta.

Alissa nautti siitä vähän liikaakin: hän tunsi käristyvänsä.

Ja niin hän käristyikin. Jacobiakin kohtasi sama kohtalo. Gabriel ja Alina sen sijaan saivat kadehdittavan rusketuksen.

Valitettavasti loma paratiisisaarella oli ohi. Kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä ja olihan kotiin oikeastaan mukavakin palata.

Gabriel oli löytänyt loman aikana rantahiekoista aarrearkun, jossa oli oikeasti rahaa. Se pääsi koristamaan Rodriquesien olohuonetta.

Jacob maalasi lomasta innoittuneena hienon maalauksen.

Seuraavana päivänä oli pojan synttärit.

Hänestä kasvoi aika komea, aika lailla isänsä näköinen. Pojan tavoitteeksi tuli nautinto ja hän haaveilee viisistäkymmenistä ensitreffeistä.

Pieni muodonmuutos silloin tällöin tekee hyvää kaikille, niin myös Jacobille.

Läksyt olivat yhtä vaikeita lukiossa kuin ala-asteellakin.

Pikkuinen Sara-koira oli eksynyt Rodriqueseiden pihaan. Gabriel tarjosi kulkukoiralle hetkeksi lämpöä ja turvaa. Sara kuitenkin kirmasi paikalta pois, kun oli saanut tarpeeksi ruokaa.

Alissasta oli kiva mennä taas kouluun loman jälkeen, sillä hän näkisi taas parhaan kaverinsa Alisan. Alisa sai tulla illaksi kyläilemäänkin.

Arki loman jälkeen tuntui rankalta, mutta pian siihen taas tottui. (Hassu valaistus johtuu siitä aarrearkusta, se hohtaa.)

Gabrielista oli kiva haravoida lehtiä pyjama päällä.

Alissan synttärit tulivat pian.

Alissasta kasvoi kaunis neito. Alinakin oli tyytyväinen tyttärensä ulkomuotoon.

Alissa muutti kuitenkin hieman hiustyyliään ja meikkasi itsensä entistäkin nätimmäksi. Hänenkin tavoitteekseen tuli muuten nautinto, elämäntoive on vielä hämärän peitossa.

Siinäpä se. En nyt tiedä, oliko tämä paljoa normaalia pidempi, mutta onpa nyt aika pitkä kuitenkin. :) Kommenttia saa laittaa.