Tällä kertaa jatkoa näinkin pian. :) Joku on saattanut huomatakin, että olen laittanut tänne Rodriquesien blogiin kävijälaskurin, ja jo kuuden päivän aikana tämä sivu on avattu liki tuhat kertaa! Olen hyvin hämmästynyt tästä määrästä, mutta myös kiitollinen: on mukavaa, että tarinani kelpaa ihmisille. :) Mutta enempiä löpisemättä osan pariin.

Uudistin Rodriquesien talon, jotta jaksaisin pelailla paremmin. Tälläinen se on ulkoa. Talossa on 3 kerrosta, yksi on kokonaan tuolla katon alla.

Pohjapiirros alakerrasta, jossa on keittiö ja olohuone.

Keittiö on sisustettu vaaleaksi.

Olohuone on jaettu kahteen osaan. Toinen osa on tälläinen peli- ja taidehuone.

Toinen osa on sitten televisionkatselutila.

Toisen kerroksen pohjapiirros.

Tämä makuuhuone on tarkoitettu nuoremmalle pariskunnalle. Laitoin kehdon tuonne, sillä muuten se olisi unohtunut. :D

Vanhemman pariskunnan makuuhuone on tyyliltään rauhallinen.

Lastenhuone on sisustettu sopimaan sekä tytölle että pojalle.

Toisen kerroksen aulatila on jokseenkin avara.

Viimeisenä on ullakkokerros, joka on aika tyhjä.

Tämä kuva ei kyllä tee oikeutta huoneelle, mutta tälläinen on toinen ullakkokerroksen makuuhuoneista.

Ja tälläinen toinen. Ajattelin, että jos perheeseen syntyisi tyttökaksoset, he saisivat ullakon omakseen. :)

Mutta nyt Rodriquesien elämän pariin.

Alissa aloitti elämänsä perijänä keinumalla. "Jeeh, tää on yhtä hauskaa kuin lapsena!" hän kiljui keinuessaan yhä kovempaa. Myös Alinaa lapsetti: hän päätti sotkea kaikki Gabrielin tekemät lehtikasat.

Alissa oli valmistanut porsaankyljyksiä kotiinpaluunsa kunniaksi. "Kiva, että tulit kotiin, Alissa, mutta entäs ne opinnot?" Gabriel kysyi, sillä hän oli toivonut Alissan suorittavan tutkinnon yliopistosta. "Äh, mitä opinnoista? Mihin niitä tarvii, mä pärjään varmaan ihan hyvin ilman yliopistotutkintoakin", Alissa tuumasi iloisesti.

Seuraavana aamuna Alissa oli todella innoissaan: hän oli pyytänyt Roopen käymään ja aikoi kysyä tahtoisiko mies muuttaa Rodriquesien kartanoon asumaan. Hän purki ylimääräistä energiaansa hyppimällä uusilla sohvilla.

Alissa oli kaivannut Roope aivan kamalasti, vaikka heidän viimeisimmästä tapaamisestaan olikin vasta alle 24 tuntia.

"Roope.. Mä olen tässä miettinyt, tahtoisitko sä muuttaa tänne mun luo asumaan?" Alissa kysyi varovasti ja tarttui hellästi rakastaan kädestä. Roope näytti empivän ja Alissa pelkäsi pahinta, mutta sitten Roope nauroi. "Totta kai mä muutan sun luo!" mies ilmoitti.

Sitten Roope kasvoi aikuiseksi. Tapahtuma ei paljoa kiinnostanut Alissaa.

Roope sai päälleen tyylikkäämmät vaatteet ja hienomman kampauksen. Nuori pari näytti kovin onnelliselta.

Gabriel tahtoi kuitenkin pitää pienen puhuttelun Roopelle. "Sinun on parasta kohdella Alissaa hyvin, tai minä heitän sinut pihalle suoraan tuosta ikkunasta", Gabriel jyrisi, koska hän tahtoi, ettei hänen pikku prinsessalleen tapahtuisi mitään pahaa. "Ahaa, ymmärrän", Roope mutisi.

Alissa ja Roope olivat päättäneet mennä naimisiin illalla. Alissaa huolestutti hiukan mahtuisiko hän hääpukuunsa, joten hän teki viime hetken vatsalihasliikkeitä. Vanhukset eivät jaksaneet stressata, vaan puuhailivat normaaleja toimiaan.

"Näin uudet kalusteet ja ihan kamalasti sormenjälkiä... Ja tänään on vielä ne häätkin..." Alina mutisi etsiessään sormenjälkiä.

Lopulta oli itse hääseremonian aika. Paikalle oli kutsuttu Alissan veljet sekä Reeta, mutta jostain syystä myös joku naapuri oli ilmestynyt seuraamaan tapahtumaa. Tilaisuus oli kaunis ja Roope sai sukunimekseen Rodriques.

Hääruoaksi oli marjapiirakkaa, jota Alissa oli itse leiponut pitkin päivää. Pöydässä istui näköjään myös Keira, Alissan täti.

Keiralle tuli jokin kohtaus kesken aterionnin.

Myös Jacob näytti jotenkin omituiselta.

Onneksi hääpari oli niin keskittynyt toisiinsa, ettei huomannut vieraiden omituista käytöstä.

Vieraiden lähdettyä päivänsankarit syleilivät toisiaan onnellisina.

He siirtyivät hiljaa yläkertaan nauttimaan toisistaan ensimmäistä kertaa avioparina.

"Mitähän ryskettä tuolta ylhäältä kuuluu?" Alina ihmetteli. "En minä vaan tiedä", Gabriel vastasi aivan yhtä tietämättömänä kuin Alina, "Mitähän lienee nuo nuoret puuhaavat?"

"Roope?" Alissa kysyi hiljaa ja Roope käännähti vähän tuoretta vaimoaan päin. "Mitä?" hän kysyi hengästyneenä. "Kiitos", Alissa sanoi, "se oli niin mahtavaa."

Ja melkein heti sen jälkeen Alissa ja Roope nukahtivat vierekkäin.

Aamulla Roope oli hyvällä tuulella. Hän päätti hankkia töitä. Herralla on muuten perhetavoite ja hän tahtoo kasvattaa 20 kissan- tai koiranpentua. Roope sai töitä blogin kirjoittajana.

Rodriqueseilla oli aina joku paikka rempallaan. Onneksi Roope oli kätevä ja osasi korjata jopa kylpyammeen.

Alissa ja Roope olivat koko ajan toistensa kainalossa. Heitä harvemmin näki erillään.

Alina ja Gabriel katselivat nuorten touhua hymyillen. He muistelivat samalla oman avioliittonsa alkuaikoja.

"Alissa, sä olet nukkunut epätavallisen paljon viime aikoina", Roope huomautti Alissalle, kun tämä tuli 13 tunnin uniensa jälkeen vihdoin syömään, "onko jokin vialla?" Alissa räpytteli unisena silmiään. "Emmätiiä", hän mumisi, "mua vaan väsyttää." Alina hymyili tietävästi: hän oli vihdoin tajunnut, mitä se ryske oli ollut Alissan ja Roopen hääpäivänä.

"Mä en ole vieläkään tajunnut, miten tätä peliä oikein pelataan", Roope tuskaili shakkia pelatessaan. Alissa nauroi. "Käytä aivojasi, hömelö", hän tirskahteli siirrellessään nappuloitaan kohti viidettä perättäistä voittoaan.

Alissa oli kyllästynyt siistittyyn tyylinsä ja päätti vaihtaa tyylinsä astetta paljastavammaksi.

"Alissa-kulta, minä en nyt ole ihan varma sopiiko nuo vaatteet sinulle.." Gabriel järkyttyi lapsensa asuvalintaa, "Alissa, sinullahan on enemmän paljasta pintaa kuin peitettyä!" Alissa vain hymyili vinosti. "Kuule isukki, on niitä paljastavampiakin asuja olemassa", hän sanoi ja ilmoitti, että ei muuttaisi tyyliään.

Ilma oli muuttunut kirpeämmäksi ihan viime päivinä ja Alissakin oli joutunut laittamaan vähän enemmän vaatetta ylleen. Pakkasten mukana olivat ilmestyneet myös omituiset vatsakivut.

Alissa oli luonut erittäin läheisen suhteen alakerran vessanpyttyyn.

Eräänä aamuna vatsakipuihin ja oksenteluun löytyi syykin. "Alissa! Sun vatsasi on pyöristynyt!" Roope ihmetteli ja hieroskeli Alissan vatsakumpua, "Musta tuntuu että me saadaan vauva!"

Roope innostui kovasti Alissan raskaudesta ja meni pihalle tuulettamaan onneaan.

Roope ei kuitenkaan ollut ainut, jota raskaus kiinnosti. "Ohhoh, onpas se pyöreä.." Gabriel tutkiskeli Alissan mahaa. Hän oli mielissään siitä, että hänestä tulisi pian isoisä.

Alinakin oli onnellinen. Hän jopa nukkui hymyillen (ja silmät auki, näemmä.)

Tuleva äitikin nautti raskaudestaan: hän sai nukkua niin pitkään kuin tahtoi ja syödä niin paljon kuin napa veti.

Ruokaa tosiaan kului runsaasti: Alissa söi melkein koko ajan. "Oletko sä muuten miettinyt jo lapsen nimeä?" Alissa kysyi eräällä kalkkuna-aterialla. Roope pudisteli päätään. "En, mitäs sitä nyt vielä.." hän sanoi. "Ai. No mä olen miettinyt", Alissa oli aivan innoissaan ja pulputti seuraavan tunnin erilaisia nimiehdotuksia Annabellasta Özaniin.

Rodriquesit olivat innoissaan tulevan vauvan lisäksi talvesta. Roope ja Alina viihtyivät pihalla leikkimässä.

Myös suvun perustajatar Christine oli usein pihalla. Hän päätti säikäyttää Alinan.

Ja heti sen jälkeen Elmeri-susi terrorisoi puutarhaa.

Yön aikana lumet sulivat ja Christine raivostui.

Alissa huomasi eräänä aamuna mahansa kasvaneen huomattaviin mittoihin.

Hän päätti vaihtaa vaatteensa: maha näytti hassulta napapaidassa. Gabrielkin oli tyytyväinen, kun Alissan pukeutuminen oli säädyllisempää.

Alissa onnistui sytyttämään Rodriquesien hellan tuleen. Onneksi Katajalehdon palokunta oli tehokas ja suurempia tuhoja ei syntynyt.

"Ajatella, että se pikkuinen syntyy kohta", Roope murisi Alissan korvaan, "nää on ehkä meidän viimeisiä hetkiä ilman lapsia." Hän suuteli Alissaa. Muhinointi oli omituista, kun Alissan maha oli niin suuri.

Todellakin: maha oli valtava.

Rodriquesien talossa oli joka ikisessä vessassa vesivahinkoja.

Alissaa se ärsytti: hän tahtoi toimivat vessat. Koska kukaan muu ei tehnyt asian eteen mitään, oli hänen itse puhdistettava pytyt ja poistettava tukokset.

Illalla tunnelma oli jännittynyt. Alissa oli kertonut hänen mahassaan tuntuvan siltä, että vauva syntyisi kohta. Roope sai taas liikaa energiaa ja hän kulutti sitä sivistyneesti pomppimalla sohvalla. Sitten hän keskusteli Gabrielin kanssa siitä, että olisi tosi mukavaa, jos vauvalle tulisi normaalit huulet - pusuhuulet olivat Rodriquesien lahja ja kirous. Miesten laskupään mukaan Alissan pusuhuulet + Roopen huulettomuus = normaali vauva.

Mutta ehkä se sallittaisiin: Roope oli kohonnut urallaan nopeasti ja saanut edellisenäkin päivänä ylennyksen.

Aamulla Alissan maha tuntui räjähtävän. Hän kiljui niin, että lasit helisivät.

Roope kiiruhti paikalle. "Nytkö se sitten syntyy? En voi uskoa tätä", hän tuskaili Alissan huutaessa.

Roope ja Alina olivat haljeta riemusta, kun vauva oli syntynyt.

Tulokas oli pieni poikavauva. Pikkuinen nimettiin Tobeyksi.

"Voi ei! Tobey-parka peri minun silmäni ja hiukseni!" Roope oli murtunut tajutessaan poikansa perineen kaiken häneltä.

Alissaa ei kuitenkaan harmittanut se, että Tobey muistutti isäänsä niin paljon. Hänestä oli mukavaa, että Rodriquesien sukuun oli syntynyt ensimmäinen lapsi, jolla ei ollut vaaleita hiuksia.

Eläminen vauvan kanssa vaati totuttelua. Enää ei voinut tehdä mitä tahtoi, vaan kaikki piti tehdä Tobeyn rytmin mukaan.

Roopeakaan ei enää harmittanut poikansa ulkonäkö. Hän oli asiaa pohtiessaan tullut siihen tulokseen, että Tobey oli lapsista suloisin vaikka ilman hiuksia ja silmiä.

Rodriquesit eivät oikein osanneet käyttää hellaa ja taas kerran talossa syttyi tulipalo. Alissa kiirehti viemään poikansa turvaan.

"Minä lasken sinut tänne lumihankeen, niin sinun ei ole enää kuuma." Alissa ei ollut vältäämättä kaikkein viisain sim, mutta hänelle lapsen turvallisuus oli tärkeintä.

Valitettavasti Tobeylle tuli pikkuisen paha olo lumihangessa olosta. Vauva rääkyi koko ajan ja tuoreita vanhempia alkoi ärsyttää. "Shh, pikkuinen, isäsi yrittää katsoa matsia.." Alissa rauhoitteli Tobeyta.

Roope oli edennyt urallaan mainiosti ja hänellä oli jo hienot työvaatteetkin.

Vihdoin Tobeyn vauva-aika alkoi olla ohitse.

Tobeysta tuli söpö taapero. Pikkuisen luonne: 6-8-6-4-6.

Alissa teki pojalleen pienen muodonmuutoksen ja päätti sitten lukea pojalleen tarinan.

Tobeylle tehtiin muodomuutos ja pojasta kuoriutui entistä söpömpi tapaus. Näytti myös siltä, että tämän pojan huulet olisivat normaalit: ei pusuhuulia enää! :)

Siinäpä se. Kommenttia saa laittaa, jos tahtoo. :)