Jatkoa pitkähkön tauon jälkeen. :D Taukoja on luvassa tulevaisuudessakin: läppärini virtamötikkä (tjaa, enpä tiedä parempaa sanaa) alkaa sanoa itseään irti ja aloitan lukion, joten aina ei ole mahdollista pelata/kirjoittaa jatkoa tarinaan. Mutta nyt kun on vielä kesää jäljellä, eikä minulla ole muuta tekemistä, on aika jatkaa Rodriquesin suvun kunniakasta tarinaa. :D

Keira tahtoi kovasti Kastanjalle kisukaveria, joten Rodriquesien taloon muutti toinenkin karvapallero. Tämä kissa oli viehkeä neitokainen. Keira nimesi kissan Vilthuril Tassuttajaksi.

Kastanja innostui Vilthurilin tulosta suunnattomasti ja päätti heti mennä tekemään tuttavuutta kissaneidin kanssa. Olikohan hyökkäys sittenkään paras keino tutustua uuteen kisuun?

Ehkäpä se oli - Vilthuril innostui heti leikkimään Kastanjan kanssa. Kisuilla oli selvästi yhteys.

Yhteys oli myös talon isompien asukkien välillä. Gabriel, Daniel ja Keira keskustelivat usein syvällisiä keskenään. Aiheina olivat muunmuassa koulu, ruoka, ystävät ja ötökät. "Mun mielestä leppäkertut on aika ihania", Daniel tuumasi. "No jos ne on susta niin ihania, sun kannattaa sitten isona hankkia tyttöystävä jonka nimi on Kerttu Leppä", Gabriel hihitti, "sitten kun se saa virallisia kirjeitä, niissä lukee Leppä, Kerttu!"

Keiralla oli paljon muutakin puuhaa kuin vain jutella veljiensä kanssa. Tärkein niistä puuhista oli epätoivoinen taistelu finnejä vastaan.

"Gabriel, niin miten sä sanoitkaan että pussataan?" Daniel uteli Gabrielilta pussausneuvoja ja yritti pussata Vilthurilia, joka ei ollut kovinkaan innostunut puuhasta. "No silleinstä, että muikistat huulia ja moiskautat ne sitten toisen huulille", Gabriel neuvoi avuliaasti ja muikisti itse huuliaan malliksi.

Kun Vilthuril vihdoin pääsi eroon suutelunhimoisista kaksosista, se karkasi pihakoppiin. Pussailusta se ei kuitenkaan päässyt eroon, sillä nyt oli Kastanjan vuoro.

Kastanjan pusuista Vilthuril onneksi piti.

"Hähhähhää! Hypi hypi Viltsu, et sä tätä kuitenkaan ikinä saa kiinni!" Garbiel kiusasi Vilthurilia kisulelulla. Kastanja ei tahtonut leikkiä Gabrielin kanssa, joten se kävi nukkumaan.

Pian Vilthurilkin kyllästyi leikkimään Gabrielin kanssa, joten poika otti pienet unet ja meni sitten kiusaamaan isäänsä. Rekoa ei haitannut Gabrielin seura - hän oli niitä miehiä, jotka vaalivat isä-poika-hetkiä.

Keiraa vaivasi teini-iän paineet ja suurin niistä oli sinkkuus. Hänen oli aivan pakko saada poikaystävä koska kaikilla muillakin oli. Niinpä hän pirautti ennustajaeukolle ja maksoi rouvalle kokonaiset 4 simoleonia unelmien teinipojasta.

Taivaalta Keiran varpaille mätkähti tämä tyylikäs poju, joka ei ollut ihan sitä mitä Keira odotti. Hänestä poika oli kuitenkin aika söpö suurine nenineen ja suklaanruskeine ihoineen.

"Tiedäthän sinä, että horoskooppimme eivät sovi yhteen", poika selitti, "mutta eihän se estä meitä kokeilemasta suhdetta. Koska Mars on nyt Venusta vastapäätä ja Pohjantähti himmeimmillään, on meillä pienenpieni mahdollisuus selvitä huomiseen rakastuneina." "Ahaa, joo just just, mielenkiintoista", Keira ei tajunnut hönkäsen pöläystä pojan höpötyksestä ja päätti vaihtaa puheenaihetta: "Aiotko sä ottaa yliopistossa pääaineeksesi astrologian?"

Vaikka pojan puheet olivatkin Keiran mielestä aika hömppää, oli hänestä silti kiva kutittaa pojua. "Ei, älä! Merkuriuksen liikkeet aiheuttavat minulle kutitusherkkyyden!" poika kiljui Keiran kutittaessa. Onneksi tilanne päättyi vain nauruun. Pian sen jälkeen poika lähti kotia kohti, sillä 'tänään Kuu nousee aiemmin kuin Otava tulee näkyviin', se oli kuulemma paha merkki.

"Kiitoksia oikein kovasti treffien järjestämisestä", Keira kiitteli ennustajaeukkoa, joka oli norkoillut tontilla treffien ajan.

"Kuka se oli se kamala poika, jonka sä tapasit?" Gabriel uteli Keiralta ruokapöydässä. "En mä tiedä, joku horoskooppihullu. Ei se edes sanonut nimeään", Keira totesi välinpitämättömästi, "Hei Daniel, ei sitä ruokaa tarvi kaikkea kerralla syödä!"

Vilthuril oli talon ehdoton prinsessa ja se sai aina tahtonsa läpi. Koska Vilthuril halusi nukkua Christinen kanssa, sai Reko siirtyä sohvalle uinumaan.

"Oh, Vilthuril, oletpas sä saanut painoa! Ettei vaan olis ne sun lemmenhetket Kassun kanssa kostautuneet!" Keira riemuitsi, sillä tiesi, että Vilthuril oli raskaana.

Eipä aikaakaan, kun Vilthuril käpertyi pieneksi keräksi ja alkoi hohdella omituisesti. Synnytys oli alkanut. Ilmeisesti se ei ollut yhtä tuskallinen kuin simien synnytykset.

Vilthuril sai kolme ihanaa pentua, jotka nimettiin Rosmariiniksi (ylin), Orenganoksi (valkea) ja Timjamiksi (alin). Rosmariini oli ainut tyttöpentu.

"Ooh, onpa se pieni!" Daniel tutki silmät pyöreinä yhtä pennuista.

Kaikki olivat innoissaan kissanpennuista. Gabriel halasi kaikkia ja oli muutenkin ihan täpinöissään pentujen takia.

Vilthuril oli hämillään poikasten synnyttyä. Se ei tainnut oikein tajuta, mistä pikkuiset olivat putkahtaneet. Varovasti haistellen se yritti tutustua uusiin tulokkaisiin.

Kastanjalle oli sen sijaan heti selvää sen rooli isänä. Hän alkoi heti pestä pienokaisia. Vilthuril oli synnytyksen jälkeen väsynyt ja nukahti lattialle.

Kyllä Vilthurilinkin äidinvaistot heräsivät ja hänkin päätti osoittaa hellyyttään poikasilleen nuolemalla ne puhtaiksi.

"Sinusta minä pidän eniten", Christine supatti Oreganon korvaan, "koska sinä olet vaalein kisu."

Mutta tokihan Christine muistakin pennuista piti. Vilthuril seurasi tarkasti, ettei Christine sattuttaisi pikkuisia leikkiessään niiden kanssa.

Pennut olivat todella leikkisiä ja talossa ei ollut enää koskaan hiljaista, kissanpojat pitivät siitä huolen.

Aika kissoja vahtiessa ja töitä tehdessä kului nopeasti ja ennen kuin kukaan huomasikaan, oli Christinen aika kasvaa. Kaksosia ei moinen tapahtuma paljoa hätkäyttänyt - Danielia kiinnosti enemmän sarjakuvat.

Christineä ei kamalasti vanhuus huolettanut, paitsi tietysti ryppyjen osalta. Vaatteet kyllä pitäisi vaihtaa, tyylistä ei tingittäisi vaikka ikää olisi kuinka paljon.

Onneksi Christine oli varautunut vanhuuteen jo etukäteen ja hankkinut kauniit vaatteet.

"Kappas, enhän minä niin pahasti rupsahtanutkaan!" Christine tuumasi iloisena, "minähän olen oikeastaan vetävämmän näköinen kuin silloin nuorena!"

Christinen syntymäpäivien mentyä ohi alkoi taas arki. Kissanpentuja piti opettaa hyville tavoille, koulua oli käytävä ja töitä tehtävä.

Reko halusi aika ajoin viettää kahdenkeskeistä aikaa jokaisen lapsensa kanssa. Danielin kanssa hän pallotteli...

.. ja Keiran kanssa leikki tyynysotaa. Ehkäpä Reko oli hiukan lapsellinen.

Kisut olivat erittäin vilkkaita tapauksia ja olivat aina tekemässä pahojaan. Rosmariinille ei kissanruoka aina maistunut ja haikaillen se katseli simien ruokien perään.

Onneksi pikkuisilta sujui hiekkalaatikkoon tarpeiden tekeminen, sillä muuten olisi talon simasukkeilla ollut kamalasti hommia siivotessa lätäköitä.

Keiralla ei ollut onnea kokkailujen kanssa. Onneksi palomiehet saapuivat nopeasti paikalle ja sammuttivat tulipalon.

Illalla Keira kirjoitti päiväkirjaansa päivän tapahtumista. 'Ensin mä sytytin tulipalon ja melkein koko talo meinas palaa, sitten mä suutuin kaksosille - enkelikaksosille, niinkuin äiti sanoo - koska ne oli heittäneet mun läksyt roskiin ja nyt mua ärsyttää ihan kamalasti kun noi kissanrääpäleet valtaa joka nurkan!' Keira tilitti päiväkirjalleen. 'Ja ai niin, tänään on Danielin ja Gabrielin synttärit! Melkein unohdin sen. Onneksi ne ei odota multa mitään lahjaa.'

Sinä päivänä todellakin oli kaksosten synttärit. Christine ja Keira olivat todistamassa tapahtumaa, Reko varmaankin nukkui tyytyväisenä sängyssään.

Pojat venähtivät huomattavasti pituutta ja lapsenpyöreys kasvoista katosi. Christine oli innoissaan. "Pikku enkeleistä tuli nyt ihan aitoja arkkienkeleitä", Christine nyyhkytti, eikä kukaan tajunnut mitä hän selitti.

Gabrielista tuli hauskan näköinen nuori mies. Tavoitteekseen hän sai - jos nyt oikein muistan - mammonan, ja elämäntoive hänellä on omistaa viisi huippuluokan yritystä.

Danielista tuli oikea hurmuripoju. Hän tavoittelee tietoa ja tahtoo rikollisneroksi - kunnianhimoakin löytyy siis ulkonäön lisäksi.

Teini-ikä ei tuonut helpotusta poikien koulunkäyntiin. Läksyt oli yhä tehtävä ja ne olivat entistä aikaavievempiä. Lisäksi talossa oli vain yksi työpöytä ja se aiheutti riitoja Keiran, Danielin ja Gabrielin välille.

Sisaruksilla oli paljon yhteistä läksyjentekotuokioiden lisäksikin. Keira oli ainut, joka osasi kokata vähääkään, joten pojat yleensä roikkuivat hänen kannoillaan, kun heillä oli nälkä. "Kiusaisitte joskus äitiä tai isää!" Keira tiuski usein pojille, mutta suostui silti yleensä kokkailemaan heille, sillä kaksoset osasivat mielistelyn jalon taidon.

Christine oli kotona siihen aikaan, kun Reko ja lapset olivat töissä tai koulussa. Silloin hän keskittyi uuteen, vanhuuden aikana keksittyyn harrastukseen: romantiikkakirjallisuuteen. "Oih, voi kunpa Rekokin joskus veisi minut maalle ja etsisimme jonkun ihanan heinäladon, niin kuin tässä kirjassa..." Christine huokaili lukiessaan.

Pian oli kissanpentujenkin aika kasvaa. Oregano kasvoi ensin.

Siitä tuli oikein komea kisu. Se muistutti aika paljon Kastanjaa, mutta naamio oli selvästikin Vilthurililta peritty.

Sitten kasvoi Timjami. Komea kolli siitäkin tuli. Se muistutti suunnattomasti Vilthurilia, paitsi sen häntä ei ollut yhtä tuuhea.

Viimeisimpänä kasvoi pentueen ainut naaras eli Rosmariini. Siitä tuli täydellinen kopio äidistään.

Christinellä oli hauskaa kun hän leikki Vilthurilin kanssa. Vilthurilkin tuntui nauttivan touhusta.

Rosmariinissa ja Vilthurilissa oli sittenkin eroja: Rosmariinin turkki oli sinisempi kuin äitinsä.

Rekon mielestä viisi täysikasvuista kissaa oli aivan liikaa. Niinpä hän soitti lemmikkien adoptointipalveluun ja kysyi, tahtoisivatko he adoptoida neljä kissaa. Vastaus oli myöntävä ja niinpä neljä kissaa katosi Rodriquesien tontilta ainakin toistaiseksi. Yhden kissan he siis pitivät..

... ja se oli Rosmariini, joka saisi jatkaa kissasukua sitten jonakin päivänä.

Kissojen lähdettyä Reko tunsi jotain tapahtuvan. Christine ei ollut tapahtumasta innoissaan. "Miten minun muodikkuudelleni käy, jos Reko vanhenee? Nyt juuri on tosi IN jos mies on nuori ja itse on vanha!"

Reko ei ollut kovin viehättävän näköinen vanhennuttuaan ja Christine teki heti miehelleen muodonmuutoksen. Rekosta tulikin aika tyylikäs. Christinekin katseli miestään tyytyväisenä. "Jaahas", Keira totesi, "se on nyt menoa. Me kolme häivytään yliopistolle!"

Ja niin he häipyivätkin. Keirasta kasvoi viehättävä nuori nainen.

Gabrielistakin tuli hyvän näköinen.

Kuten myös Danielista. Tämä kolmikko hurmaisi koko kampuksen! Sitä ennen olisi kuitenkin pienten muodonmuutosten aika.

Keira tahtoi aikuisemman tyylin ja hankki hiustenpidennykset. Hän myös opetteli meikkaamaan.

Gabriel oli oikeastaan tyytyväinen tyyliinsä. Hän hankki vain uudet vaatteet ja trimmasi hiukan kulmakarvojaan.

Daniel halusi sen sijaan eroon pikkupojan tyylistään. Hän halusi olla rajumpi.

Kun kaikki olivat tyytyväisiä tyyleihinsä, oli aika syödä ensimmäinen ateria yliopistolla. Se oli tietysti Keiran kokkaama. Keiran pääaine on muuten biologia, Gabrielin kirjallisuus ja Danielin matematiikka.

Sitten alkoi tietenkin opiskelu, sillä siitähän on yliopistossa kyse.

Vai onko sittenkään? Pojat olivat ilmeisesti kuulleet, että yliopistossa on kyse hauskanpidosta. Keira päätti kuitenkin keskittyä ykkösvaihtoehtoon eli opiskeluun. Hän alkoi tehdä lopputyötä.

Lopulta Danielkin päätti hyökätä lopputyön kimppuun. Gabrielia mokoma homma ei paljoa innostanut. Hän päätti sen sijaan opetella kokkaamaan.

Illalla Gabriel kirjoitteli päiväkirjaansa (ah, miten miehekästä!). 'Rakas päiväkirja, musta tuntuu, että yliopisto onkin tosi hyvä paikka, vaikka täällä pitääkin oikeasti opiskella', hän kirjoitti, 'Mä olen tainnut löytää tytön, jonka mä tahtoisin omakseni.' Gabriel imeskeli mietteliäänä kynäänsä. "Sitten kun Alina suostuu mun tyttöystäväksi, mä etsin meille kivan ladon", hän mutisi onnellisena. On tainnut poika lukea samaista romantiikkakirjaa kuin äitinsä.

Gabriel oli ihastunut jo ensimmäisinä päivinään yliopistossa samoilla kursseilla käyvään Alina Huotariin. Vihdoinkin hän oli uskaltautunut pyytämään Alinaa käymään. Danielkin katseli kiinnostuneena Alinaa.

Daniel päätti jutustella hieman Alinan kanssa, kun Gabriel oli vessassa. "Anteeksi nyt vaan, mutta sun veljesi on paljon parempi vitsienkertoja", Alina tyrmäsi Danielin yritykset heti alkuunsa. Daniel ei lannistunut - hän löytäisi varmaan jonkun hauskemman tytön.

Yliopistolle päättyy tämä osa. Kommentteja saa taaskin laittaa, niitä on kiva lukea. :)