"Keira, muistatkos mikä päivä huomenna on?" Christine uteli Keiralta ilta-aterialla. "Muistan", Keira sanoi heti, "eka koulupäivä tietty." Reko pudisteli päätään. "Niin se aika kuluu. Vastahan sä äsken olit pikkuinen toukka", hän sanoi Keiralle, joka purskahti nauruun. "Mä mikään toukka ole ollut!" hän kihersi ja melkein läikytti juustopastat pöydälle.

Aamulla Christine saattoi jännityksestä melkein tärisevän Keiran bussille. "Älä huoli, ihan hyvin se menee, kunhan et rupea rettelöimään", hän rohkaisi Keiraa.

Kun Keira oli koulussa, päättivät Christine ja Reko hankkia lisää jälkikasvua.

Kolmelta Keira asteli ulos bussista. "Njaa, seiska", hän katseli todistustaan ja kohautti sitten olkiaan - mitä väliä numeroilla nyt vielä muka olisi.

Christine patisti heti Keiran läksyjen kimppuun. "Ensin työ ja sitten huvi", hän opasti tytärtään. Sitten hänen oli pakko lähteä töihin.

"No, mitenkäs koulu sujui?" Reko uteli Keiralta illallisella. "Ihan hyvin", Keira vastasi maiskuttaen hampurilaistaan, "siellä oli oikeestaan tosi kivaa. Opet on kivoja ja mä tapasin pari tyyppiä, jotka vaikuttaa tosi kivoilta. Ne asuu tossa naapurissa, niitten nimet on Justiina ja Taavetti." Reko ilahtui siitä, että Keira oli nauttinut koulusta ja päätti antaa tytölle pikkuisen lahjan.

Pikkuruinen lahja saapui poliisiauton kyydissä. Kyseessä oli uroskissanpentu.

Keira ilahtui lahjasta suuresti. "Se on niin ihana!" hän kiljahteli onnellisena ja leikki kissan kanssa. "Sen nimeks tulee Kastanja", hän päätti.

Valittettavasti Reko oli unohtanut, että kissan hankkiminen maksaa. Poliisi halusi jotain maksuki ja päättikin viedä Rodriquesien haisevan vessanpöntön.

Yömyöhään Christinekin tuli töistä. Keira ryntäsi heti äitinsä luo ja selitti päivän tapahtumia. "Isi hankki mulle kissan ja sitten poliisisetä otti meidän pöntön ja..." Keira höpötti ja Christine naurahti. "Kiva juttu", hän sanoi, "mutta miksikäs neiti on tähän aikaan vielä hereillä?"

Niinpä Keira passitettiin nukkumaan. Hän kuitenkin kantoi Kastanjan vielä sisälle ennen sitä.

Reko jäi leikkimään uuden tulokkaan kanssa. Kastanja oli suorastaan sulattanut raavaan miehen sydämen.

Heti aamulla Reko päätti maalata kisusta kuvan.

"Hei pikkuinen.." Christine teki tuttavuutta Kastanjan kanssa.

Eipä aikaakaan kun Christine jo leikitti kissaa ja nauroi niin että koko talo raikui.

"Öh, Keira, miks sä haluat pelata shakkia heti aamusta?" Christine ihmetteli kun Keira tuli seitsemältä lauantaiaamuna herättämään äitinsä. "No katos, mun on helpompi voittaa sut, kun sun aivot on vielä vähän jumissa näin aamusella!" Keira selitti.

Shakkia pelattiin Rodriqueseilla usein pitkin päivää. Se oli hyvä tapa rentoutua.

"Oho, joko tää kidutus taas alkaa?" Christine totesi huomattuaan, että vatsan seutu oli taas pyöristynyt.

Niinpä Christine jäi äitiyslomalle, mutta Rekon ja Keiran piti silti jatkaa koulua ja työtä.

Vaikka Christinellä olikin lomaa ja aikaa rentoutua, ei raskausaikaa voinut helpoksi sanoa.

Reko oli hankkinut kuntolaitteen, sillä tahtoi ylentyä urallaan. Kirpeässä talvi-ilmassa oli hyvä huhkia.

"Uu jeah, tsekatkaas nää muskelit!" Reko oli oikein ylpeä itsestään treenailtuaan kovasti.

Seuraavana päivänä hän saapui töistä tähtipelaajaksi ylennettynä. "Hei kaikki, mä olen Reko, urheilusankari."

Kastanja oli tosi suloinen...

... myös Keiran kavereiden mielestä. Justiina oli kovin ihastunut Kastanjaan, mutta kissa taisi kavahtaa Justiinan ulkomuotoa.

"Voisitsä käskee sun siskoas irrottamaan näppinsä mun kissasta? Kastanja pelkää Justiinaa ihan selvästi", Keira pyysi Taavetilta, joka oli Justiinan veli.

"Älä välitä Kassu, Justiina tarkoitti vain hyvää", Keira lohdutteli kissanpentuaan. "Mä en kyllä ymmärrä, miks äiti ja isi lähetti Justiinan ja Taavetin niin pian kotiin. Eihän ne ihan niin rumia ole", hän pohdiskeli.

Christinen maha oli kasvanut ennätysmittoihin.

Hän päätti aloittaa meditoinnin, koska joku trendilehti oli sitä suositellut raskaana oleville naisille.

"Mitä luulet, kumpi sieltä tulee?" Reko kysyi Christineltä. "En mä tiedä, tosi vaikea kyllä arvatakaan", Christine vastasi. "Ai jaahas. No mä veikkaan, että se on poika", hän sanoi.

Pianhan se saataisiin selville - Christinen synnytys nimittäin alkoi.

Kävi ilmi, että Reko oli aivan oikeassa, poikahan sieltä tuli.

Mutta eivätpä vauvat siihen jääneet. Christine putkautti maailmaan vielä toisenkin palleroisen.

Sekin oli poika. Christine oli iloinen siitä, että sai kaksoset, mutta toisaalta häntä hirvitti ajatus kahdesta sinappikoneesta yhtä aikaa.

Poikakaksoset saivat nimet Gabriel ja Daniel. He näyttivät täysin identtisiltä. (Jos oikein muistan, Gabriel on Rekon sylissä ja Daniel Christinen.)

Pikkuisilla tuntui olevan ainainen nälkä. "Monetta tuttipullollista Gabriel jo vetää?" Christine hermostui, "Danielille ei kohta riitä mitään!"

"Oi, se on tosi ihana. Tai siis ne on tosi ihania!" Keira hurmaantui täysin pikkuveljistään.

"Hyviä unia, enkelikaksoset", Christine laittoi pojat nukkumaan.

Lapset kasvavat todella nopeasti, ja pian Gabriel ja Danielkin joutuivat kokemaan sen. Keira oli innoissaan.

Ja niin kasvoi Gabriel...

.. ja näin Daniel.

Daniel säilytti suloiset piirteensä kasvaessaan. Hän oli horoskooppimerkiltään jousimies ja luonne on tälläinen: 2-5-9-6-4.

Gabrielkin oli yhä suloinen. Hänkin oli jousimies, mutta luonteessa oli eroa veljen luonteeseen: 3-4-10-10-7. Keiralla oli täsmälleen sama luonne kuin Gabrielilla, joten hänkin oli jousimies. (Paitsi minä en välitä horoskooppimerkeistä simsissä, mutta tulipa nyt laitettua.)

Koska kalju pukee harvoja, muutettiin Danielin tyyliä. Pojasta tuli entistä suloisempi.

Enkelikaksoset, kuten Christine poikia nimitti, syömivät heti leikkimään. Keiraa ei harmittanut, vaikka pojat leikkivät vain kahdestaan, hän oli tottunut leikkimään yksin.

Daniel ihastui suuresti Kastanjaan, kun taas Gabriel ei olisi koskenut kissaan mistään hinnasta.

Gabriel leikki sen sijaan mieluusti karismapupullaan.

Kaksoset jättivät jälkeensä kamalat sotkut, jotka yleensä Keira joutui siivoamaan.

Pojat olivat suloisia leikkiessään leluillaan.

Yhtäkkiä Kastanja oli venähtänyt täyteen mittaansa ja oli nyt aikuinen kolli.

Christine onnitteli halaamalla Kastanjaa syntymäpäivän johdosta.

Samana päivänä oli myös Keiran aika kasvaa.

Keirasta tuli kaunotar. Hän tajusi tahtovansa tulevaisuudessa rauhallista perhe-elämää ja hänen toiveinaan oli opettajan ura. Hän myös  tunsi vetoa ruskeahiuksisiin ja parrakkaisiin miehiin ja äitinsä tavoin hänellä oli hajuvesiallergia.

Christine oli käynyt aikaa sitten kaupassa ja ostanut Keiralle vaatteita, sillä hän tahtoi, että tyttö näytti hyvältä teininä, jolloin ulkonäkö oli suuri asia tytöille. Keira kaivoikin kaapista mieleisensä vaatteet ja pyysi äitiään leikkaamaan hänen hiuksensa.

Keira oli nyt tyytyväinen ulkonäköönsä.

Kauaa ei Keiraa voinut juhlia, sillä kaksoset veivät kaiken ajan. Itse asiassa päivänsankari sai heti tehtäväkseen auttaa vanhempiaan lastenhoidossa. Keirallehan se sopi, sillä hän tahtoi isona paljon lapsia.

Kastanja ei paljoa murehtinut kaksosten hyvinvoinnista, vaan telmi mielummin Elmeri-suden kanssa.

Enkelikaksoset eivät osoittautuneetkaan niin enkelimäisiksi, kun piti alkaa opettelmaan asioita. Pottailu oli yhtä tuskaa...

.. kuten myös puhumaan opettelu...

... sekä kävelemään opettelu. Keira katseli taustalla, kun Reko opetti Danielia, että sitten isompana osaisi itsekin homman.

Keira pääsi kokeilemaan kävelemisen opettamista aika nopeasti. Hän onnistui kuin onnistuikin opettamaan Gabrielille teputtelun taidon.

"Yritäpä säkin kävellä takajaloilla, Kassu", Keira päätti opettaa vielä Kastanjankin kävelemään takajaloillaan.

Kastanja ei pitänyt oppitunnista, vaan se kyllästyi ja meni kostoksi nukkumaan Keiran sänkyyn. 

Reko tahtoi maalata Keiran kuvan, mutta Keira oli aika huono malli.

Mutta vaikka Keira olikin huono malli, oli hän loistava isosisko.

Kukaan ei oikein välittänyt siitä, että ulosottomies kävi vähän väliä kylässä. Christineä kiinnosti enemmän urheilu kuin se, että hänen hienosti sisustamansa talo tyhjennettiin pikkuhiljaa kalusteista.

Kaksosten oli aika kasvaa ja jättää huolettomat päivät taaperoina wc-pyttyjä kaivellen. Christine oli töissä, joten Gabrielia kasvussa auttoi Keira.

Daniel sai kasvaa isänsä sylissä.

Synttärikakku ei ollut Gabrielin mieleen.

Gabriel ja Daniel olivat yhä todella suloisia, oikeita enkeleitä.

Pojilla oli aina jotain omia juttuja ja salaisuuksia...

.. ja niin oli Keirallakin - hän ei vain jakanut asioitaan kenenkään kanssa. Toisaalta kaikki olisivat varmaan nauraneet, jos olisivat tienneet, että Keiran syvin salaisuus oli se, että hän yhä leikki kylpyammeessa.

Vaikka tuli kesä, ei Katajalehdon kouluissa ollut lomaa. (Rodriquesit asuvat siis Katajalehdossa, joka on nimetty Saveloiden kunniaksi.) Pojat eivät silti oikein olisi välittäneet tehdä läksyjä, tyynysota oli paljon hauskempaa.

Siispä Christine ja Reko päättivät varmistaa, että pojat tekisivät läksynsä.

Onneksi pojat oppivat nopeasti tekemään läksynsä joka ilta.

Perheellä oli tapana syödä yhteinen illallinen aina kun siihen oli mahdollisuus. Kaikki nauttivat yhteisistä hetkistä kovasti.

Tässäpä tämä tällä kertaa. :) Ensi viikolla ei tule päivityksiä ainakaan näin tiuhaan kuin tässä alussa on tullut, koska menemme mökille, eikä minulla ole mahdollisuutta päästä nettiin. Niin, ja kommentteja saa laittaa, niin negatiivisia kuin positiivisiakin.