Vihdoinkin uusi osa! :D Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja kiitos, kun jaksoitte odottaa.
Rodriquesit olivat kyllästyneitä vanhaan sisustukseensa, ja talon jokainen huone sai kokea muutoksen. Ulkopuolelta tiilikartanoa ei haluttu uudistaa.
Keittiö uudistettiin kokonaan. Tunkkainen maalaistunnelma vaihtui raikkaaseen moderninpaan.
Harrastuspalkinnot pääsivät koristamaan ruokailutilan seinää.
Olohuoneeseen luotiin lämmin tunnelma punaisella värillä.
Alakerran makuuhuone sisustettiin pojan makuun sopivaksi.
Yläkerta laitettiin kokonaan uusiksi.
Käytävä maalattiin pirteän vihreäksi ja kulmaan laitettiin muutama nojatuoli.
Yläkerrassa oli makuuhuoneita joka lähtöön: lastenhuone..
... nuorten huone, jossa oli tilaa sekä läksyille että omille puuhille sekä pääsy omalle parvekkeelle...
.. nuoremman pariskunnan makuuhuone...
... sekä lämmin vanhemman pariskunnan makuuhuone. Lisäksi tietenkin sekä ylä- että alakerrasta löytyy vessatilat.
Taloon hankittiin myös lemmikki. Värikäs papukaija sai nimekseen Demelza.
Demelza oli luonteeltaan oppivainen, puhelias ja diivamainen. Tyttölintu tuntui kuvittelevan olemansa maailman keskipiste, ja nautti kovasti saamastaan huomiosta. Thyme jaksoi aina ihastella Demelzan kaunista höyhenpukua.
Jaana päätti opettaa Demelzan käyttämään laaja-alaista ääntään vähän fiksummin. Lintu oli ilmeisen kiinnostunut ilmastonmuutoksesta, ja puhumaan opittuaan selitti kaikille kasvihuoneilmiöstä ja Al Goresta.
Silloin harvoin kun häkin ovi vahingossa unohtui auki, Demelza otti vapaudestaan ilon irti. Se lenteli ympäriinsä ja yritti piiloutua milloin minnekin kaappiin tai huonekasviin, jotta ei joutuisi palaamaan häkkiinsä. Mutta kyllä routa porsaan kotiin ajaa - tai Demelzan tapauksessa nälkä, jano tai simien kädet.
Thyme oli varsin taitava käsistään, ja oli rakentanut Juniperin iloksi minikokoisen karusellityylisen lelun. Yömyöhään poika pyöritti itseään. Hänestä oli hassua, kun pää meni ihan sekaisin.
Valitettavasti tasapainoaistin sekoamisen myötä myös vatsa tuntui kääntyvän ylösalaisin, ja Juniperin iltaruoka päätti jättää mahalaukun ja siirtyä pihamaalle.
Thymekin leikki leluillaan. Leijaa hän ei ollut lennättänyt koskaan, joten ilo oli ylimmillään, kun vanhus näki tekeleensä nousevan yläilmoihin.
Willow oli tajunnut, että suosittuna oleminen oli kivaa. Hän loi suhteita miltei jokaiseen, joka sattui tulemaan vastaan - eritoten, jos vastaantulija sattui olemaan miespuolinen. Harald Senkki vaikutti mukavalta herrasmieheltä, joka ymmärsi herkän harppumusiikin päälle.
Eikä Harald ulkomuodoltaankaan pahimmasta päästä ollut.
Willow viihtyi myös veljensä kanssa. Kumpikin oli innokas kivi-paperi-sakset-pelin pelaaja, ja illat kuluivat mukavasti käsiä heilutellessa. Jaana tarkkaili lastensa puuhia. Hän ei koskaan ollut tajunnut, voittaako kivi paperin vai toisin päin.
Willow oli kyllästynyt hillittyyn tyyliinsä, ja ajatteli olla vähän räväkämpi. Siisti ja sovelias ehtisi olla myöhemminkin, nuoruuden sen sijaan koki vain kerran.
"Mä en voi millään uskoa, että sä olet huippuoppilas, kun sä ahmit noin rumasti", Juniper ihmetteli aamiaispöydässä.
Vaikka Jaana tiesi, että hovimestari osasi kokata ja teki sen mielellään, hänenkin oli pakko hääriä keittiössä. Valitettavasti hänen kokkaustaitonsa oli päässyt ruostumaan pahemman kerran. "Naiset", hovimestari tuhahti, kun Jaana oli onnistunut sytyttämään keittiön tuleen.
Juniper oli nähnyt painajaisia tulipalosta ja mennyt Jaanan viereen nukkumaan. Thyme olisi tahtonut nukkua vaimonsa kylkeä vasten, mutta ei hennonnut herättää lapsenlastaan.
Nukuttuaan tarpeeksi Juniper päätti lähteä pihalle pyydystämään tulikärpäsiä.
Seuraavana päivänä oli Juniperin synttärit. Willow kannusti veljeään iloissaan. Hänestä oli mukavaa saada teiniseuraa.
Juniper yllättyi iloisesti uudesta, aikuisemmasta minästään.
Uusilla vaatteilla hän tunsi itsensä ikäisekseen. Hän tahtoi kerätä mahdollisimman suuren omaisuuden elämänsä aikana, mieluiten rikosuran kautta.
Juniper päätti saman tien etsiä töitä haluamaltaan alalta uudella kannettavallaan, ja yllättäen huomasi, että tarjolla oli katukaupustelijan paikka. (Simien maailma on oikeasti seko - kuka ilmoittaa rikollisalan töistä paikallisessa sanomalehdessä? Netin sentään vielä ymmärtää.)
Jaana oli saanut rakennettua kastelurobotin, joka harmi kyllä oli syntymästään asti susi. Pikku masiina ruiskutteli vettä nurmikolle vähän liiankin kanssa.
"Apuaa! Kauko-ohjaus ei toimi!" Jaana oli laitteensa kanssa ihan paniikissa. "Naiset", huokasi hovimestari katsoessaan Jaanan kamppailua keittiön ikkunasta.
Lopulta Jaana sai kastelukoneensa talttumaan. "Tässä on nyt jokin perustavanlaatuinen probleema", hän mutisi tutkiskellessaan laitteensa rakennetta.
Thyme oli kutsunut poikansa yliopistolta kotiin käymään. Juniper, joka ei koskaan ollut nähnytkään veljeään, oli jokseenkin hämmästynyt äkillisestä tapaamisesta.
Rowan teki heti tuttavuutta Demelzan kanssa, eikä sen kummemmin jaksanut ihmetellä uutta sisustusta.
Isä, pojat ja Rob, Thymen setä, linnottautuivat keittiön lattialle vaihtamaan kuulumisia. Kukaan pojista ei ollut vielä aloittanut opintojaan, he vasta tutustuivat uuteen asuntoonsa ja miettivät pääaineitaan.
"Nyt kyllä tekee mieli höyryävän kuumaa juustoleipää", tuumasi Thyme Sprucen, Rowanin ja Robin lähdettyä takaisin yliopistolle. Juniper jo söikin omaa juustoleipäänsä.
Illalla talon ohi käveli tyttö, joka sai Juniperin sydämen läpättämään, vaikka hän olikin poikaa vanhempi. Juniper meni heti iskemään juttua.
"Hei", tyttö tervehti, "minä olen Liila Luode." Juniper vakavoitui. Liila, mikä ihana nimi, hän ajatteli.
Pian Liila ja Juniper olivat jo kuin vanhat tutut, ja leikkivät innoissaan sormileikkiä.
Sillä välin yliopistolla Rob päätti vihdoin ja viimein lähteä takaisin Katajalehtoon. Hänen opintonsa oli suoritettu jo aikaa sitten. Samalla hän myös toivotti tervetulleeksi Willow'n ja Juniperin, jotka olivat saapuneet opiskelemaan.
Vanha opiskelukämppä sai sekin kokea sisustusmuutoksen. Keittiö oli pieni, mutta käytännöllinen.
Olohuoneeseen oli harmaan piristesävyksi valittu oranssia.
Alakerrassa oli yksi makuuhuone.
Yläkerrassa oli pitkuliainen opiskelutila.
Yläkerran makuuhuoneet olivat sisustukseltaan niukkoja.
Rob lähti yliopistolta sekä tyytyväisenä että vähän huolestuneena. Hän ei tiennyt, miten uudet tulokkaat osaisivat toimia opiskelumaailmassa.
Ainakin porukka oli hyvän näköistä, jos ei muuta. Willow'sta kasvoi näyttävä nainen. Hänen tavoitteli romanttista yliopistokokemusta ja opiskeli samalla filosofiaa, josta olisi hyötyä löysäilyuralla, jonka huipulle neiti havitteli.
Sprucesta kuoriutui hyväkäytöksinen herra, joka janosi tietoa. Hän kuitenkin tahtoi tähtirosvoksi, ja ajatteli kirjallisuudesta olevan hyötyä uralla. Siksipä hän valitsi pääaineekseen sen.
Juniper oli saanut monta stipendiä. Hän oli menestynyt lukioaikanaan niin urheilussa kuin loogisissa mittelöissä, ja sai vielä Viehättävin viestijä -palkinnonkin. Juniper tahtoi mammonaa ja rikollisneroksi, joten hän opiskeli matematiikkaa.
Rowan tahtoi yliopiston jälkeen perustaa perheen ja joskus päätyä opetusministeriksi. Hän opiskeli psykologiaa.
Sisarusparven mukana yliopistolle saapui myös Coriander, joka oli heidän setänsä. Corianderia kiinnosti tieto, ja hän tahtoi illuusioiden mestariksi. Saavuttaakseen haluamansa Coriander päätti opiskella teatteritaidetta.
"Minusta tuntuu, että hyvästä koulumenestyksestä on hyötyä täällä yliopistossa", Coriander selitti sukulaisilleen. Kaikki muut nyökyttelivät myöntelevästi ja ajattelivat nyt kiitollisena, että heidät oli pakotettu tekemään läksyjä.
Nuoret aikuiset ryhtyivät heti hommiin. Willow aloitti opiskelemalla elämän kannalta tärkeitä tietoja ja taitoja, kuten ruoanlaittoa, ennen kuin siirtyi kouluaineiden pariin. Yliopiston koripallojoukkueen maskottilaama oli tunkeutunut Willow'n seuraksi.
Myös Spruce aloitti elämänsä kampuksella ruoanlaiton parissa. Hän oli yläasteella ottanut kotitalouden vakavasti, eikä hänen tarvinnut enää opiskella kokkausta perusteellisesti.
Valitettavasti Spruce käytti hieman liian ahkerasti öljyä paistamiseen ja sai kokkaukset oikein roihahtamaan. Onneksi kampuksellakin oli oma palolaitoksensa.
Urheilu oli Rowanin ja Corianderin mieleen. He heittelivät koripalloa aina, kun siihen oli mahdollisuus. He tahtoivat liittyä koulun korisjoukkueeseen ja saavuttaa mainetta ja kunniaa.
Opiskelijat yrittivät pitää yllä perheperinteitä, kuten yhteisiä ruokailuja. Laamahyypiö valitettavasti varasti aina jonkun paikan. Hän yritti ilmeisesti tunkeutua sukuun kaikin keinoin.
Willow, jonka kohtalo oli olla perijätär, oli tutustunut muutamaan mukavaan mieheen. Yksi ystävä jo teiniajoilta oli baarimikko Kyösti Jantunen, joka oli osoittanut kiinnostusta aikuisempaa Willow'ta kohtaan.
Willow piti Kyöstistä oikein kovasti, sillä mies oli komea, vitsikäs ja rento. Willow'ta ei haitannut, vaikka Kyöstillä ei ollut kunnon koulutustakaan. Hänelle oli aivan sama, oliko mies varakas vai ei - hänen sukunsa rahoilla sitä kuitenkin elettäisiin. Kyöstin ainoa huono puoli oli miehen tavattoman huono ryhti.
Huono ryhti ei haitannut talvista lumisotaa, jossa höyhenet pöllysivät ja nauru kaikui.
Lumisodasta siirryttiin vähän rauhallisempiin, romanttisempiin tunnelmiin, kun Kyösti tahtoi opettaa Willow'lle hitaiden tanssimista. "Baarissa on hyvä tietää askeleet, jos joku vaikka sattuisi kysymään neitiä tanssimaan", punapää selitti. "Ahaa, ymmärrän", Willow nyökkäili, "mutta voisitko opettaa minulle vähän muutakin? Kuten vaikka suutelemista?"
Kyösti piti opettamisesta, varsinkin sellaisesta, johon sisältyi kauniiden naisten suutelua.
Kirpeästä pakkassäästä huolimatta tunteet kuumenivat niin paljon, että lumi miltei suli. Pariskunta päätti siirtyä sisälle.
Willow ja Kyösti hipsivät yläkerran punaiseen makuuhuoneeseen, jonka suuri parisänky oli varustettu hierontatoiminnolla.
Suudelmia vaihdettiin kiihkeään tahtiin, ja lopputuloksen voi jokainen itse päätellä.
Iloittelutuokion jälkeen Kyösti näytti aika pöllämystyneeltä. Mies ei tainnut odottaa ihan niin hurjaa menoa niin hennolta tytöltä.
Kyöstin oli lähdettävä kotiin. Willow'ta se ei sen kummemmin haitannut - ihan hyvä vain, että mies lähti pois ennen kuin veljet heräisivät ja alkaisivat udella kaikkea tyhmää.
Juniper oli hereillä Kyöstin lähtiessä kotiin, mutta ei huomannut, kun punapää askelsi rivakasti hänen ohitseen. Juniperia kiinnostivat vain tähdet.
Rowanilla oli kiikarissa muuta kuin taivaankappaleita. Hänen psykologianryhmässään kävi myös Aliisa Mäntylä -niminen tyttö, josta Rowan piti.
Psykologian luennolla opiskelijat oli jaettu pareihin, ja heidän tehtävänsä oli tutkia eri kasvatusmenetelmiä. Kuin sattuman kaupalla Rowan oli saanut Aliisan parikseen. He viihtyivät hyvin yhdessä, ja pienen flirtin jälkeen tyttö oli kuin sulaa vahaa Rowanin käsissä.
Aliisan lähdettyä kotiinsa Rowan ja Willow heittelivät vähän jalkapalloa ja juttelivat Aliisasta ja Kyöstistä.
Kyösti ei ollut ainoa, joka oli osoittanut kiinnostusta Willow'ta kohtaan. Niin ikään teini-iän tuttu Harald Senkki oli huomannut Willow'n olevan aika kuuma pakkaus. Harald oli pyytänyt Willow'n kanssaan syömään, ja ainahan tytölle ilmainen ruoka kelpasi. Willow vain ei aina osannut käyttäytyä aikuisen simin tavoin.
Haraldia se ei kuitenkaan haitannut. Hän oli rakastunut Willowiin ja nappasi neidon keveästi käsivarsilleen. Willow hämmästyi, mutta ei sanonut mitään. Eihän hänen juttunsa Kyöstin kanssa ollut kiveen kirjoitettu, joten Haraldin hellyydenosoituksista ei ollut mitään haittaa.
Willow oli hieman varautunut, kun he istuutuivat pöytään. Mielessä oli vielä yö Kyöstin kanssa, mutta toisaalta ajatus Haraldin suudelmista kutkutti.
Saman tien kun Harald oli istunut Willow'n viereen, Willow unohti kaiken Kyöstistä. Harald oli hänestä niin ihana: romanttinen, hyvännäköinen sekä hyväryhtinen.
Harald laittoi kaiken viehätysvoimansa peliin illallisella. Willow oli pakahtua kaikista hellyydenosoituksista.
Aterian jälkeen hän ei voinut enää hillitä itseään, vaan hyökkäsi suutelemaan Haraldia. Ravintolan muut asiakkaat yskähtelivät kuuluvasti.
Illallisen jälkeen Harald vei Willow'n tanssimaan.
Tanssiliikkeet vaihtuivat kuitenkin nopeasti nuoleskeluun, mutta eihän se Willow'ta haitannut.
Willow oli erittäin onnellinen treffiensä päätyttyä. Hän oli jopa niin onnellinen, ettei edes huomannut selkänsä takana seisovaa noitaa, joka loihti kunnon myräkän.
Willow teki lumienkelin ennen kuin taksi ehti paikalle. Taksikuski ei pitänyt siitä, että koko penkki kastui Willow'n mukanaan tuomasta lumesta, mutta ei sanonut mitään maireasti hymyilevälle neidolle.
Sprucella ei ollut aikaa ajatellakaan romantiikka. Koko talo oli rempallaan, ja kaikki korjaustyös jäivät hänen harteilleen.
Sisuuntuneena suuresta vastuusta Spruce nakitti Willow'n ja Juniperin hoitamaan kylpyhuoneen siivous- ja korjaustyöt.
Juniperkin oli löytänyt itselleen naisseuraa. Liila Luode oli herättänyt Juniperin huomion jo aikaa sitten.
Itse asiassa he olivat hyviä ystävyksiä, ja nyt Juniper tahtoi viedä suhteen uudelle tasolle. "Tiedäthän sinä, että minä pidän sinusta todella, todella paljon?" Juniper kuiskasi Liilan korvaan. Liila punastui.
"Tiedän", Liila vastasi, "ja tiedätkö? Minä tunnen samoin." Juniperin kasvoille nousi onnellinen hymy, ja hän suuteli varovasti Liilaa.
Spruce ollut odottanut törmäävänsä kehenkään varteenotettavaan tyttöystäväehdokkaaseen, eikä hänellä ollutkaan haku päällä. Mutta kun Erika Pönttä -niminen hemaiseva blondiini oli astellut ensimmäistä kertaa Sprucen ohi suloinen hymy kasvoillaan, oli mies mennyttä. Sprucen ei ollut tarvinnut tehdä mitään, sillä Erika oli se joka teki aloitteen. Spruce ei todellakaan vastustellut, ja pariskunnan suhde kehittyi huimaa vauhtia.
Erika oli kaikkea sitä, mitä Spruce oli halunnutkin, ja vielä enemmänkin. Tyttö oli niin rohkea, että Sprucea miltei hävetti olla niin hiljainen ja harkitsevainen.
Spruce kuitenkin rohkaisi itsensä ja yritti iskeä Erikan, vaikka tyttö olikin jo oikeasti iskenyt hänet.
"Tuo turkoosi sadetakki kyllä korostaa kauniita silmiästi", Spruce imarteli.
Erika vain nauroi saaden Sprucen hämmentymään. "Kyllä minä sen tiedän, höpsö", Erika ilmoitti, veti Sprucen syliinsä ja suuteli tulisesti. Sitten hän jätti Sprucen seisomaan pöllämystyneesti paikoilleen ja käveli hymyillen poispäin. Tontin reunalla hän vielä kääntyi, vilkutti ja huusi tulevansa seuraavana päivänä käymään. Spruce oli kuin puulla päähän lyöty, mutta onnellinen.
Iltasella Coriander ja Juniper olivat kahdestaan pihalla. Juniper katseli tähtiä ja haaveili Liilastaan, Coriander katseli tähtiä ja haaveili mahtavasta urasta illuusioiden mestarina, joka on huippu tähtitieteilijä.
Rowan oli ottanut asiakseen etsiä Corianderille naisseuraa. Cheerleadertyttö näytti mukavalta ja Rowanin mielestä ihan Corianderin unelmien naiselta.
"Hei tyttö", Rowan sanoi, "yksi minun kaveri kaipaisi seuraa. Haluaisitko tavata hänet?" Tyttö katsoi hetken Rowania kummeksuen ja säälien, ja käveli sitten tuhahdellen pois. "Pelkkä ei olisi riittänyt!" Rowan huusi tytön perään.
Corianderilla itselläänkin oli kiikarissa cheerleader. Kaino Melavirta oli aika tiukka mimmi, eikä lämmennyt Corianderin iskuyrityksille yhtään.
Yliopiston uhreilujoukkueen kannustajat viihtyivät Rodriqueseilla paremmin kuin hyvin. Talo oli täynnä cheerleadereita ja maskotteja, mutta eihän se ketään haitannut. Mitä enemmän porukkaa, sitä paremmat bileet, opiskelijat ajattelivat. Willow'n mielestä oli mukavaa jutella välillä muillekin kuin veljille, sedälle ja poikaystäville - vaikka ei keskustelukumppaninsa kasvoja näkisikään.
Sellaista siis kuuluu Rodriqueseille. Yritän saada uuden osan aikaan ennen joulua, mutta en lupaa mitään. Kommentoida saa. :)
Kommentit