Jatkoa taas. Ei tässä ihan 130 kuvaa olekaan, koska karsin osan kuvista pois, mutta aika paljon niitä on silti. :)
Leo yritti epätoivoisesti unohtaa Toscan zombiuden ja ajatella naista äitinään, ei hirviönä. Kuitenkin Toscan sinertävä iho ja huonot hampaan saivat Leon aina värisemään kauhusta, joten mies päätti pysyä kaukana zombista. Leo käytti yhä enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Rowan oli mielissään huomiosta, mutta läksyt hän olisi tahtonut jättää tekemättä.
Thyme sen sijaan viihtyi Toscan kanssa mainiosti. Hänestä oli mukavaa kuunnella juttuja isänsä lapsuudesta ja siitä, mitä Tosca oli tuonpuoleisessa puuhaillut. Myös hovimestari Riku Marjamaa tahtoi kuulla Toscan turinointia.
Jaana opetti Willow'lle kävelyn jaloa taitoa. "Juuri noin, pajunkissaseni", Jaana jutteli Willow'n ottaessa tuettuja askelia, "ensin oikea, sitten vasen jalka - tai toisinpäin, jos tahdot."
"Ja kävelyharjoitusten jälkeen potalle", Jaana puheli Willow'lle, joka tarttui tarmokkaasti toimeen. Oppiminen oli hänen mielestään hauskaa.
"Oletpas sinä yhden Toscan näköinen", Asko Lampukka sanoi Toscalle eräänä iltana, "Voisit olla vaikka hänen siskonsa". Asko oli Rosemarian työkaveri ja vieraili Rodriqueseilla miltei joka päivä. Hänelle oli uskoteltu Toscan pyynnöstä, että Tosca oli Rosemarian Anna-serkku kaukaa pohjoisesta. Asko oli hyväksynyt selitykset mukisematta, mutta oli jo useamman päivän ihmetellyt "Annan" ja Toscan yhdennäköisyyttä. "Kenen Toscan?" Tosca kysyi nopeasti. "Leon äidin", Asko vastasi, "Tiedätkös, minä melkein olen Leon isäpuoli! Olin Toscan kanssa kihloissa juuri ennen kuin hän kuoli." Tosca nyökkäsi. "Rakastitko sinä häntä?" hän kysyi, sillä tahtoi tietää Askon mietteet. Asko huokaisi. "Oi, minä jumaloin häntä. Olin niin murtunut, kun hän kuoli", hän sanoi surullisesti. Toscan sydän suli Askon sanoista.
Hän tarttui miestä käsistä. "Mitä jos minä sanoisin, että Tosca on tullut takaisin?" hän kysyi hymyillen ujosti. Asko katsoi hämmentyneenä Toscaan. "Mitä tarkoitat?" hän tahtoi tietää. "Asko", Tosca sanoi lempeästi, "minä en ole mikään Anna-serkku, vaan Tosca. Leo herätti minut henkiin haudantakaimella, joskin vähän epäonnistuneesti." Asko ei voinut hetkeen tehdä muuta kuin tuijottaa Toscaa.
Sitten hän yllättäen painoi huulensa Toscan huulille. "Rakkaani!" hän kiljaisi riemusta ja suuteli hämmästynyttä Toscaa yhä uudelleen ja uudelleen.
He siirtyivät sohvalle muhinoimaan ja muistelemaan yhteiseloaan. "Miten sinä tunnistit minut?" Tosca ihmetteli istuessaan Askon syleilyssä. "Silmistäsi", Asko vastasi, "kellään muulla ei ole samanlaisia silmiä kuin sinulla. Nyt minä esitän kysymyksen, jos sopii." Tosca hymyili myöntävästi. "Mikset kertonut minulle, että olit palannut?" Asko kysyi. Toscan hymy muuttui tuskaiseksi. "Minä olen niin kauhea! Minä olen oikea hirviö, enkä tahtonut näyttäytyä kuin perheelleni. Sitä paitsi pelkäsin, että torjuisit minut", Tosca tilitti. Asko naurahti. "Minähän rakastan sinua. En voisi koskaan torjua sinua", hän sanoi ja suuteli Toscaa taas kerran. Pari kuherteli koko yön, ja Tosca tunsi olonsa onnellisemmaksi kuin aikoihin.
Rosemaria leikitti pojantytärtään. Willow'sta oli hauskaa ratsastaa kiikkukaakilla.
Tosca oli saanut uusia voimia suhteestaan Askoon, ja hän jaksoi nyt huolehtia kodin toimivuudestakin.
Askon takia Tosca päätti muuttaa tyylinsäkin taas nuorekkaammaksi ja kauniimmaksi.
Willow oli utelias lapsi ja oli päätynyt tutkimaan pöntön ihmeellisyyksiä.
WCn toimintaan tutustuminen oli kuitenkin kiellettyä toimintaa, ja rangaistukseksi Willow joutui jäähylle. Neiti ei mielestään todellakaan ansainnut rangaistusta, ja järjestikin mielenosoituksellisen huuto- ja naamannyrpistelykohtauksen.
Spruce oli löytänyt koulusta kivoja kavereita, joiden kanssa vietti aikaa kotonakin. Rhonda oli pojan kaukainen sukulainen.
Rowankin oli saanut leikkitoverikseen sukulaisnaisen. Kolmannen sukupolven Diegon vaimo Mira oli intoutunut ottamaan osaa nukkekotileikkiin.
Mira pääsi myös todistamaan Rowanin vanhenemista. Nukkekoti sai jäädä unholaan, kun pojan oli aika kohdata teini-iän haasteet.
"Grrrauhh", Rowan totesi, "näillä muskeleilla valloitetaan mimmien sydämet!"
Mammonatavoitteinen (en kyllä ole ihan varma) Rowan tiesi, että pelkät muskelit eivät riittäneet neitojen hurmaamiseen, vaan tarvittiin myös tyyliä.
Seuraavana aamuna Rowan aloitti iskentäpuuhansa. Ensimmäinen kohde oli postinjakajatyttö, jonka nimeä Rowan ei vaivautunut kysymään. Rowan tervehti tyttöä halauksella.
Lupaavan alun jälkeen kaikki alkoi mennä pieleen. Postinkantajatar ei voinut sietää tietokonepelejä, scifi-kirjallisuutta, jääkiekkoa tai eläimiä, joita Rowan rakasti, joten poika päätti jättää iskuyritykset sikseen.
Koska Katajalehdon teinityttötilanne oli aika huono, päätti Rowan lähteä kokeilemaan onneaan yliopistolle.
Sprucen mielessä eivät vielä liikkuneet muut tytöt kuin pikkusisko Willow, jonka kanssa oli hauskaa lausua lastenlorua.
Jaana oli pitkän lastenhoitovapaan jälkeen päässyt taas työskentelyn makuun. Myös työkavereita oli kiva tavata pitkän tauon jälkeen.
Sähäkälle punapäälle Jaana tarjosi juoruilutuokion lisäksi uuden kampauksen.
Leo oli päättänyt tarttua härkää sarvista ja puhua asiat selviksi äitinsä kanssa. "Kuulepa.. äiti", Leo joutui ponnistelemaan sanoakseen äiti-sanan; hän ei vain voinut kuvitella zombia äidikseen, "olen.. tuota.. hyvin pahoillani siitä, että en ole oikein tullut juttuun kanssasi." Tosca näytti ilahtuneelta. "Onko tuo anteeksipyyntö, Leo?" hän kysyi iloissaan, "Johan minä olenkin tuota odottanut!"
"Minäkin olen pahoillani siitä, että en ole jutellut sinulle", Toscakin alkoi vuodattaa tuntojaan ulos, "minä ajattelin, että sinulla on jo tarpeeksi kauheaa, kun teit minusta tälläisen rumiluksen, ja minä ajattelin, että sinulle tulisi vielä pahempi olo, jos kertoisin sinulle miten hirveää on olla zombi, mutta nyt kun tässä kerran avaudutaan, niin kiitos vain, poikaseni, että teit mínusta hirviön ja rikoit ehdotonta sääntöä, jonka olin sinulle asettanut silloin kun olit pieni. Minä oletin, että tottelisit sanaani kuolemani jälkeenkin, ja -" Leo painoi sormet korvilleen. "Äiti, älä! Minä en kestä tuota syyllistämistä!" hän karjui.
Sitten Leo yhtäkkiä hiljeni. "Minä en enää kestä", hän sanoi rauhallisesti ja katsoi tyhjyyteen. Tosca tajusi, mitä Leo tarkoitti. "Eiii!" hän kiljahti ja purskahti itkuun. Samalla hetkellä viikatemies lipui tontille ja kohti Leoa.
"Kukaan äiti ei tahdo nähdä lapsensa kuolevan", Tosca nyyhkytti ja hautasi kätensä kasvoihinsa, kun viikatemies tervehti iloisesti Leoa, joka oli hämillään, mutta tyytyväinen. Hän oli elänyt hyvän elämän: saanut ihania lapsia ja lapsenlapsia, saavuttanut elämäntoiveensa ja jutellut juuri äidilleen pitkän tauon jälkeen.
Silti kuolema vähän huolestutti Leoa. Hän kuitenkin tiesi, että ei voinut enää muutakaan kuin lähteä.
Tosca pyyhki kyyneleensä Leon ottaessa vastaan viikatemiehen tarjoaman drinkin. "Hei hei, rakas poikani", hän sanoi hiljaa, "ei kuoleminen niin kauheaa ole." Sitten Leoa ei enää ollut, ja viikatemies hulatyttöíneen oli kadonnut. Tosca purskahti hillittömään itkuun, sillä vaikka kuoleminen ei kuolevasta pahalta tuntunutkaan, se satutti läheisiä enemmän kuin Tosca oli muistanutkaan.
Jaana, joka oli saapunut paikalle juuri Leon lähtiessä, nappasi Toscan tiukkaan syleilyyn ja lohdutti vanhaa zombia.
Willow ei tiennyt mitään isoisänsä poismenosta. Hänellä oli synttärit, eikä muulla ollut hänelle väliä. "Hei hei, tuttipullo", Willow tuumasi kasvaessaan.
Thyme seurasi nuorimpaisensa kasvua. Kun riemu uuden ikävaiheen saavuttamisesta oli hieman laantunut, hän kertoi Willow'lle Leon kuolemasta.
Tyttö purskahti välittömästi itkuun. Koko talossa surtiin hetkinen, ja sitten päätettiin jatkaa elämää.
Willow'lle elämän jatkaminen tarkoitti uutta tyyliä.
Toscan elämä jatkui iloisella jälleennäkemisellä. Felixin iltakävelyreitti kulki tällä kertaa Rodriquesien talon ohi, ja Tosca huomasi hänet ollessaan viemässä roskia. Muistot Felixin pettämisestä ja kipeästä erosta olivat mennyttä, ja Tosca tervehti miestä iloisesti vanhana ystävänä.
"Ihana nähdä sinua!" Tosca tuumasi halatessaan Felixiä. "Siitä on jo vuosia, kun viimeksi puhuimme", Felix vastasi, "sinulle on näemmä sattunut ja tapahtunut?" Tosca nauroi ja kertoi kaiken elämästään Felixin jälkeen ja zombiudesta - kaiken paitsi rakkauden Askon kanssa. Syytä sen kertomatta jättämiseen Tosca ei tiennyt; se ei vain tuntunut tähdelliseltä silloin.
"Minä olen niin onnellinen siitä, että olemme nykyään taas ystäviä", Tosca sanoi Felixille, joka oli juuri kertonut muuttaneensa asumaan toisen sukupolven Danielin ja tämän Nora-vaimon luo asumaan, koska vuokrat olivat nykyään niin hurjia ja vanhana miehenä hän ei omaa taloa jaksaisi hoitaa. Toscasta oli hauska vaihtaa kuulumisia Felixin kanssa. Hänelle tulivat ihan vanhat, hyvät avioliittoajat mieleen.
Hetken aikaa Tosca ajatteli, että he yhä olivat pariskunta ja puristi Felixiä takapuolesta.
Felixin reaktio tapahtuneeseen oli aivan erilaienn kuin olisi voinut olettaa. Hän suuteli tulisesti Toscaa.
"Felix, minä rakastan sinua taas!" Tosca kiljaisi hypätessään Felixin syliin. "Tosca, minä olen aina rakastanut sinua!" Felix vastasi nauraen onnesta.
Tosca ja Felix käyttäytyivät kuin teinit hipsiessään salaa autoon kuhertelemaan. "En voi käsittää, miten olen voinut elää ilman sinua", Tosca kuiskasi suudelmien lomassa, "se koko erojuttu oli ihan vikatikki." Felix oli samaa mieltä.
Sinä yönä autossa oli kuuma tunnelma.
Myös talon yläkerrassa oli sähköä ilmassa.
Felix lähti kotiin onnellisena, vaikka olotila ei hänen kasvoiltaan kuvastunutkaan.
Toscankin sisällä kupli ilo. Ennen pehkuihin painumista hän katseli hetken Sprucen ja Willow'n leikkejä.
Rosemaria oli talon aikuisista ainut, joka oli surullinen. Hän tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi ilman Leoa.
Rosemaria yritti haudata yksinäisyydentunnettaan lasten kanssa leikkimiseen.
Hän tahtoi pitää Sprucen ja Willow'n lähellään ja hemmotteli lapsia. Spruce ajatteli Rosemarian olevan paras mummo ikinä.
Aamulla Thyme ei millään olisi tahtonut lähteä pois sängystä. Jaanan vieressä oli niin ihana nukkua.
Töihin oli kuitenkin mentävä. Thyme yritti siirtyä Jaanan halauksesta pois herättämättä yhä unessa olevaa naista.
Hovimestari oli hurjan kätevä käsistään.
Hän kokkasi maittavat ruoat, huolehti puutarhasta ja osasi korjata tietokoneenkin. Rodriquesit pitivät miestä jo perheenjäsenenään.
Thyme ja Tosca olivat huomanneet Rosemarian masentuneisuuden. "Ei ole häpeä mennä lääkärille, jos tuntee olonsa huonoksi", Tosca neuvoi Rosemariaa ottamaan yhteyttä ammattiauttajiin.
Sprucella ja Willow'lla oli hauskaa yhdessä. Sisarukset leikkivät, hupsuttelivat ja keppostelivat kahdestaan.
He olivat suunnilleen erottamattomat.
"Kuule Jaana", hovimestari-Riku jutteli Jaanalle, "onkohan ihan järkevää olla paljain varpain pihalla talvipakkasella?"
Willow'lla oli ainakin kunnolla päällä, kun hän leikki pihalla.
Naruhyppely oli tytöstä erittäin hauskaa.
Myös nukkekodilla oli kiva leikkiä, kuten kaikkien muidenkin lasten (ja aikuisten) mielestä.
Spruce halasi äitiään aina ennen nukkumaanmenoa.
Thyme ja Jaana olivat ottaneet tavakseen suudella aina, kun sattuivat samaan huoneeseen.
He olivat päättäneet viettää uutta kuherruskuukautta ja romantisoida tylsän arkielämän.
Pikkusuudelmia vaihdettiin lastenkin nähden, mutta suuremmat muhinoinnit jätettiin iltaan, jolloin lapset jo nukkuivat.
"Hupsista..." Jaana tajusi, että kuherruskuukaudesta oli seurannut muutakin kuin pelkkiä hyviä suutelukokemuksia.
"Kappas vaan", Thyme totesi hymyillen, "no, ainahan lapset ovat mukavia."
Uuden raskauden myötä sai Jaanan tyyli muuttua.
Kevät oli tullut, ja Spruce sekä Willow viettivät yhä enemmän aikaa pihalla.
Toisaalta myös opiskelu oli tärkeää, ja ulkoilun vastapainoksi lapset pänttäsivät ruoanlaitto-oppia.
Kevät toi mukanaan kaunokaisia. Meri Broman oli kasvanut nenäkkäästä lapsesta kauniiksi naiseksi.
Thyme meni heti tutustumaan Meriin; hän tahtoi pojilleen kauniin vaimon.
Myös suhde sukulaisiin oli pidettävä hyvänä. Signe ja Jacob pistäytyivät vierailulle kevään kunniaksi.
Aina kevät ei kuitenkaan ole valoisa. Rosemaria tunsi, että hänen oli aika siirtyä ajasta ikuisuuteen ja tavata rakas Leo uudelleen.
"No, pääsenkö jo lähtemään?" Rosemaria kysyi viikatemieheltä, joka tuntui hidastelevan.
"Kiirettä nyt! Ei tässä ole koko päivää aikaa", Rosemaria hoputti kuoleman herraa ja tämän nättejä seuralaisia.
Lopultakin Rosemaria pääsi lähtemään, ja keittiöön jäi kaunis uurna muistoksi rakastetusta mummelista.
Willow raivostui Rosemarian kuolemasta. "Ensin pappa meni, ja nyt mummo! Ei ole reilua!" tyttö raivosi ja potki nukkekodin hajalle.
Spruce tyytyi vain itkemään.
"Miksi kaikki kuolee?" Willow itki äidilleen, joka jaksoi lohduttaa.
Signe halasi Thymeä auttaakseen miestä toipumaan äitinsä kuolemasta.
Iltaruoalla vältettiin visusti kuolema-aihetta, sillä kaikki olivat niin herkkiä itkemään. "Mä näin tänään kivan elokuvan marsuista", Spruce jutteli.
Toscaa Rosemarian kuolema ei niinkään koskettanut, mutta hän ei tahtonut loukata muiden tunteita, joten hän vetäytyi omaan rauhaansa uuteen piharakennukseen, joka toimi verstaana. Lohduttaakseen lapsia hän alkoi rakentelemaan lelurobotteja.
Jaanan masuasukki ilmoitteli olemassaolostaan ja siitä, että kohta hänen olisi aika tulla ulos suureen maailmaan kesken herkullisen lihaleipäaterian.
Thyme oli innoissaan tulevasta lapsestaan ja kertoi siitä kaikille vähääkään kiinnostuneille. Pian koko naapurusto tiesi, että "sille lörpälle Rodriques-miekkoselle on syntymässä taas yksi kakara. Eikö niille kolme riittänyt?"
Toscakin oli taas oma pirteä itsensä löydettyään Askon ja Felixin uudelleen. Hän tutustui uusiin simeihin mielellään, eikä enää häpeillyt ulkomuotoaan.
"Hei, tiesitkö, että meille syntyy vielä yksi lapsi?" Thyme selitti innoissaan naapuriin juuri muuttaneelle naiselle, jota ei voinut vähempää kiinnostaa.
Synttärit naista kuitenkin kiinnostivat sen verran, että hän jäi hurraamaan kasvavalle Sprucelle.
"Toivon, että saan pikkuveljen!" Spruce esitti toivomuksensa puhaltaessaan kynttilät. Thymellä meni lujaa.
"Ai tälläiseltä näyttää maailma näin korkealta", Spruce ihmetteli iloisena venähdettyään kymmeniä senttejä. Hän sai tietotavoitteen.
"Tylsää, kun kasvoit", Willow sanoi Sprucelle mutustellessaan kakkua, "nyt me ei voida enää leikkiä yhdessä, kun sä olet jo liian iso."
Spruce ei siitä kuitenkaan suurempia välittänyt, sillä häntä kiinnosti jo ihan muut jutut kuin leikit pikkusiskon kanssa.
Hän lähti veljensä luo yliopistoon. Willow'ta vähän harmitti, kun veli lähti pois. Hän ei tahtonut olla yksin.
"Katajanmarjat sentään, tämä sattuu!" Jaana voihki synnytyksen alkaessa miltei heti Sprucen lähdettyä.
"Voi ei, nyt se taas alkaa", Thyme tuskaili, "hengitä syvään Thyme, kyllä se siitä, ei se synnytys niin paha juttu ole. Kyllä sinä selviät." Jaana pyöräytteli silmiään synnytyksensä lomassa. "Aina Thyme ajattelee vain itseään", hän mutisi.
Pian Jaanan käsivarsilla lepäsi pieni poika, joka sai nimen Juniper eli kataja.
"Wau, Jaana on niin hottis vaikka on juuri synnyttänyt", Thyme ajatteli ääneen. Willow hihkui riemusta. "Sprucen toive toteutui, vauva on poika!" hän tuuletti.
Toscakin oli innoissaan vauvasta. "Olet sinä kyllä hurjan suloinen", hän jutteli pienokaiselle, "olisipa kiva itsekin saada vauva." Tosca oli kuitenkin jo liian vanha siihen, eikä hän todellakaan tiennyt haluaisiko hän Askon vai Felixin lapsensa isäksi, jos siihen olisi mahdollisuus. "Olen minä aika sopan itselleni keittänyt", Tosca tajusi, "olen rakastunut kahteen mieheen, jotka rakastavat minua enemmän kuin mitään muuta! Olen kirjaimellisesti kahden tulen välissä."
Tosca kysyi hovimestarilta apua ongelmaansa. "Aivan!" Tosca kiljaisi, "Olet niin fiksu, Riku! Minä katkaisen suhteeni siihen, joka ei pidä juustoleivistä. Kiitos!" Riku hymyli. "Oli ilo auttaa", hän myhäili.
Willow'lla oli aihetta iloon. Hän oli juuri saanut ensimmäisen kympin todistuksensa. "Mikään ei vois olla paremmin!" hän ajatteli iloissaan, "Oon hyvä koulussa ja mulla on ihan uusi velikin, joka on ihan supersöpö!"
Sellaista siis tällä kertaa. Kommentoidahan saa, jos tahtoo. :)
Kommentit