Rowan oli kova mahtailemaan, ja Rosemarialla mummon osassa oli velvollisuus kannustaa ja kehua lasta mielin määrin.
Vaikka Spruce oli vielä todella pieni, puuhattiin talouteen vielä kolmatta lasta.
Yläkerran sisustus oli uusittu. Pelitilan sijasta aulassa oli nyt toinen olohuone.
Huone oli jaettu kahtia. Toisella puolella oli opiskelu- ja shakinpeluutila.
Thyme ei voinut lakata ihastelemasta Jaanaa. Jaana ei kuitenkaan tykännyt siitä, että Thyme häiritsi hänen kylpyjään.
"Tehtävä suoritettu, herra kapteeni!" Thyme tuumasi ajettuaan Jaanan pois kylpyhuoneesta. Hän oli ärsyttänyt Jaanaa vain saadakseen ammeen leikkiveneekseen.
Sillä välin Rosemaria tuskaili etupihalla torakoiden kanssa. "Kuvottavaa!" hän puhisi raivoissaan, "Eikö kukaan koskaan siivoa täällä? Mokomakin hovimestarihemmo, ei tee töitään kunnolla!" Rosemaria ei tajunnut tai halunnut uskoa, että vikaa oli hänessäkin.
"Miksi minulla oli tämä pallo taskussa?" Thyme mietti, eikä millään keksinyt vastausta.
Rowan oli innoissaan, kun koitti Sprucen syntymäpäivät. Leo auttoi pikkuista kynttilöiden puhaltamisessa.
Sprucesta kasvoi kirkassilmäinen poikanen, jolla oli tasainen luonne: 7-3-3-10-4.
Pienellä hiustenleikkuulla nähtiin Sprucen kasvonpiirteet paremmin.
Kaikkien syntymäpäivät eivät aina ole kovinkaan onnellisia. Hovimestari oli unohtanut lohet uuniin ja ne syttyivät palamaan. Thyme yritti sammuttaa paloa, koska palokunta oli nykyään niin hidas. Rowan oli ihan paniikissa pikku Sprucesta puhumattakaan.
Leo vei lapset nopeasti pihalle. Spruce ei osannut muuta kuin itkeä, vaikka palossa ei sen pahemmin mitään käynytkään.
"Shh, ei mitään hätää", Jaana rauhoitteli poikaa ja vei hänet heti palon sammuttua keittiöön, jotta Spruce tajuaisi, että keittiö oli turvallinen paikka.
Mahtimaidon avustuksella Sprucesta tuli taas pirteä poju, joka tahtoi opetella pottailemaan.
Seuraavaksi oli vuorossa puheharjoitukset. "No, kakista sanottavasi ulos", Jaana patisteli hivenen vastahakoista poikaa.
Opetustuokion jälkeen oli leikkimisen aika. Sprucesta oli hauskaa leikkiä nukkekodilla ja syödä ukkeleita.
Hauskaa oli myös Jaanalla, joka seurasi Sprucen leikkejä uuden vauvan ilmoitellessa itsestään.
Ihan niin kivaa ei ollut Rowanilla, kun hän joutui tekemään läksynsä Rosemarian valvovan silmän alla. Mieluummin poika olisi mennyt uimaan.
Spruce tahtoi aina saada kaiken heti. Pinnasängyssä yksin värjötteleminen oli taaperon mielestä ehdottomasti kamalinta heti tulipalon jälkeen.
Rowan tahtoi kostaa Rosemarialle, koska mummeli oli pakottanut hänet tekemään läksyt. Poika seurasi Rosemariaa hurja irve naamallaan ja sormi syyttävästi pystyssä.
"Siis voi ei!" Thyme kiljaisi tutkiessaan itseään peilistä, "eikai minulle ole taas tullut finniä?"
Rosemaria opetti Sprucea kävelemään. "Sitten voit itse kiivetä pois pinnasängystä, jottei sinun tarvitse kiljua ääntäsi käheäksi", hän motivoi poikaa.
Jaana ja Thyme olivat koukussa konsolipeleihin. Töiden jälkeen saattoi kulua tunteja television ääressä.
Rowanilla oli terveemmät harrastukset. Hän oli oikea vesipeto.
Leokin tykkäsi seurata pelejä. Rosemaria vain päivitteli miehensä, miniänsä ja lapsensa harrastusta.
Kun Rowan ei uinut, hän hyppeli naura. Silloin eivät aikuiset voineet pelata konsolillaan, koska Rowan tykkäsi hypellä telkkarin edessä.
"Haluutko Spruce tän auton?" Rowan kysyi veljeltään, joka innostui suunnattomasti nähtyään keltaisen lelun. "Joojoojoo!" hän kiljahti riemusta.
"No ota se sitten", Rowan heilutteli autoa korkealla Sprucen ulottumattomissa. "No mikä on? Etsä saa sitä?" hän kiusoitteli pikkuveljeään, "Sä et taida haluta sitä tarpeeksi, kun et yritä kovasti."
"Haahaa, pikku luuseri!" Rowan ilkkui. Spruce sisuuntui veljensä kiusaamisesta ja alkoi parkua niin, että Rowanin korvat tuntuivat halkeavan.
Rowan rauhoitteli Sprucea, jotta vanhemmat eivät saisi vihiä hänen ilkeydestään. "Enhän mä sua kiusata halunnut", Rowan sanoi, "anna pusu sovinnoksi!" Spruce, joka oli seurannut Leon ja Rosemarian suutelukohtauksia, moiskautti ilolla suukon veljensä huulille. Rowan oli kyllä ajatellut poskipusuja.
"Jos tästä tulee poika, me meinattiin Thymen kanssa antaa sen toiseksi nimeksi Leo", Jaana selitti Leolle, joka oli tullut ihailemaan koko ajan pyöristyvää vatsaa. "Oi, olen niin otettu!" Leo tuumasi kiitokseksi.
Sinä iltana hän vei Rosemarian takapihalle tähtiä ihailemaan. "Olet sinä sitten ikuinen romantikko", Rosemaria huokaisi ihastuksesta maatessaan märällä nurmikolla Leon lämmintä kylkeä vasten.
"Mieti, jos nuo kaikki tähdet olisivat timantteja", Rosemaria maalaili haavekuvia. "Mitä me niillä tehtäisiin?" Leo ihmetteli, "Eikös me olla jo aika rikkaita?"
Spruce oli ottanut Rosemarian sanoista vaarin, ja kiipesi itse pois pinnasängystään.
"Jopas!" Jaana ihmetteli, kun vatsakumpu taas kerran suureni, "Tässähän täytyy alkaa hankkia uusia vaatteita, kun ei meinaa enää vanhoihin mahtua."
Rowan oli vilkas lapsi. Hän keksi leikinaiheita kaikesta. Aamiaispöydässä saattoi leikkiä ruokasotaa, jos vastustaja sattui olemaan oikea.
Leo ei ehkä ollut sotaisin vastus, mutta hän ei sentään suuttunut saadessaan pannukakkua poskelleen.
"Mmmm, vaahterasiirappia! Herkullista!" hän söi Rowanin heittämät ruoat sormillaan.
"Teiltä naisilta irtoilee kauheasti hiuksia!" Thyme ilmoitti siistiessään Jaanaa, "Hankkisit jonkun hiusverkon tai jotain, niin ei viemäritkään olisi aina tukkeessa."
"Mä lähetän tolle vauvalle energiaa, jotta se olis pirteä syntyessään", Rowan selitti Jaanalle, kun tämä kysyi miksi poika heilutteli käsiään hänen vatsansa edessä.
Sitten he painuivat pihalle. Jaana kaikista raskaudenaikaisista nostelukielloista huolimatta pyöritti Rowania ympäri. Rowan nautti suunnattomasti leikistä, vaikka pää menikin aika pyörälle.
Pää pyörällä joutui helposti kutituksen uhriksi.
Pihaan hankittiin leikkikaluja, jotta lapset saisivat purkaa energiaansa pihalla. "Hei hei äti!" Rowan vilkutti Jaanalle aina, kun karuselli pyörähti naisen ohi.
Kiipeilyteline oli Rowanin suosikki.
Rowan viihtyi Sprucen kanssa, vaikka aina silloin tällöin äityikin kiusaamaan veljeään.
Rosemaria oli vakuuttunut laulutaidoistaan, ja laulelikin usein upouudella mikrofonilla. Muiden talon asukkien mielipiden Rosen laulusta oli hieman eriävä.
Kurkkausleikki oli Sprucesta todella hauskaa. Hän olisi voinut leikkiä sitä vaikka aina.
Jaanasta oli suloista, kun pojat leikkivät keskenään.
Rosemaria ja Leo eivät välittäneet paikasta, kun osoittivat toisilleen huomiota.
Jaanan mielestä lasten olisi ollut hyvä oppia lastenloru, mutta Spruce ei ollut ihan samaa mieltä.
"Olisipa kiva joskus lentää raketilla kuuhun", Thyme mietti katsellessaan kaukoputkella taivasta.
Rosemaria oli teräsmummo. Hän oli perheessä ainoa, joka uskalsi hypätä kolmoisvoltin.
Jaanan oli aika päästä eroon vatsastaan.
"Jees, vauveli!" Leosta oli kivaa saada kolmas lapsenlapsi.
Uusi tulokas oli pieni tyttö. Hän sai nimekseen Willow, paju.
"Oijoijoi!" Rowan kiljui tyttömäisesti nähtyään supersuloisen vauvasiskonsa.
Willow oli rauhallinen ja tyytyväinen lapsi.
"Toivottavasti perit äitisi kauneuden", Thyme kuiskutteli Willow'n korvaan tuudittaessaan tyttöä uneen.
Sitten hän painui pihalle täyttämään susien kaivamia kuoppia. "Inhottavat elukat", hän mutisi vihaisena, "kaivaisivat kuoppansa muualle."
Kun kuopat oli täytetty, Thyme siirtyi seuraamaan Sprucen synttäreitä.
Poika iski heti kasvettuaan kiinni kakkuun.
"Krhm, hyvä herra lamppu, pidän teille nyt puheen", Spruce osoitti synttäripuheensa kaikille huoneessa läsnäoleville - eli lampulle.
Thyme oli kuullut, että paikallinen tiedemies oli valmistanut tarmonaattoreita, joilla saattoi parantaa mielialaansa. Tekniikasta kiinnostuneena Thyme osti heti sellaisen, ja päätti kokeillakin laitetta samantien.
"Tä-tämä ei tu-tunnu yhtä-än rentouttavaltaaa!" Thyme karjui, kun laite alkoi höykyttää oikein kunnolla.
Lopulta hän paiskautui päistikkaa pois laitteesta. "Yääh", hän miltei itki, "tämä ei toimi! Minulla on entistä karmeampi olo!"
Hän syöksyi heti vessaan. Siellä häneltä purkautui itku.
Seuraavana aamuna kaikki oli jo hyvin. "Kuka on isin söpö höpönassu?" Thyme leperteli hovimestarin käsivarsilla makaavalle Willow'lle.
"Kuka on paras?" Rowan hehkutti ensimmäistä kymppiään.
Spruce oli ollut ensimmäistä päivää koulussa, joten ei ihan ollut yltänyt veljensä tasolle.
Willow'n vauva-aika oli ohi. Tyttösen synttäreitä seurasi perheen lisäksi Asko Lampukka ja April Rodriques, joka oli Danielin tytär.
Willow nautti huomion keskipisteenä olemisesta, joten tyttö kasvoi onnellinen hymy naamallaan.
Suloisempaakin suloisempi Willow oli luonteeltaankin ihanteellinen: 5-1-9-9-4.
Rosemaria päätti heti opettaa tytön potalle. "Minä en tahdo vaippoja vaihdella", hän kertoi perusteluksi.
Leo oli löytänyt autotallin nurkasta kiehtovan puhelimen. "Taidanpa tilata leipomosta kakkua", hän ajatteli. Oikeasti hän vain tahtoi kokeilla miten salaperäinen puhelin toimisi.
"Haloo?" kuului karhea ääni langan päästä Leon näppäiltyä leipomon numeron. "Öö, hei", Leo aloitti vakuuttavasti, "tahtoisin tilata toskakakkua." Puhelimessa kuului paperin rapinaa. "Hyvä on", ääni sanoi, "paljonko maksatte?" Leo hämmentyi: ei leipomolla ennen oltu kyselty paljonko asiakas tahtoi maksaa. "Öö", Leo sanoi taas, "20 simoleonia?" Langan päästä kuului tuhahdus. "268?" Leo arpoi numeroita. "Pidättekö minua ihan tyhmänä? Kolme tonnia on vähimmäistaksa!" karhea ääni vastasi. Leo näytti tyrmistyneeltä. "3576 sitten!" hän puuskahti - hänen oli alkanut tosissaan tehdä mieli toskakakkua, joa oli valmis maksamaan siitä mitä tahansa. "Hienoa", ääni mutisi, "mutta en takaa tuotteen toimivuutta." Leo mutristi suutaan, kun hänen korvaansa lyötiin luuri. "Ihme porukkaa leipomoilla nykyään töissä", hän jupisi.
Yhtäkkiä hänen edessään oli punainen savupilvi. "O-ou", Leolta pääsi, "en taidakaan saada toskakakkua."
Punaisesta pilvestä ilmestyi hahmo, joka näytti hyvinkin tutulta.
"Äiti!?" Leo kiljaisi tajutessaan, että hän oli tavallaan saanut tilaamansa. Tosca oli palannut takaisin elävien kirjoihin - tavallaan. Leo hytisi kauhusta tajuttuaan, että omituinen puhelin oli ollut haudantakain: laite, jonka Tosca oli työllään ansainnut ja ehdottomasti kieltänyt ketään koskemasta siihen. "Olen tehnyt äidistäni hirviön!" Leo parkaisi, kun Tosca katsoi häneen.
Tosca lähti pelokkaan Leon luota. Hän oli itsekin kauhuissaan ja surullinen. "Kyllähän minä perheeni perään haikailin, mutta hauskempaa oli kuolleena kuin tälläisenä", Tosca mietti masentuneena, "Nyt olen vain zombi - oikea friikki! Kukaan ei varmaan tahdo minua tänne. Ei Leokaan tahtonut."
April, jonka sisaresta Maysta oli vähän aikaa sitten muuttunut vampyyri, ei reagoinut Toscaan sen kummemmin. "Minulla kuule on jo epäkuolleita sukulaisia", hän lohdutti murtunutta zombimuoria.
Tosca ei tahtonut, että hänet tunnistettaisiin, joten hän teki muodonmuutoksen itselleen.
Ulkoisen olemuksen lisäksi myös muuta oli muuttunut. Toscan luonne oli jokseenkin erilainen kuin oikean elämän vuosina: 0-4-2-1-0.
Ensi kerran Toscan nähdessään Thyme oli järkyttynyt, mutta sitten hän oli vain iloinen. "Moi Tosca, mummo jota en koskaan ehtinyt tuntemaan!" Thyme tervehti, "Kiva kun tulit tänne takaisin lastenlastesi iloksi."
Tosca ei kuitenkaan ollut niin onnellinen kuin Thyme. "Mummo hei", Thyme yritti piristää Toscaa, "minusta on hienoa, että vihdoinkin näen sinut - vaikkakin epäkuolleena, mutta se on kyllä mielestäni vielä hienompaa kuin elävänä tapaaminen."
"Millaista oli olla kuollut?" Thyme kyseli Toscalta aterialla, joka oli Toscalle ensimmäinen pitkään aikaan. "Oh, se oli hauskaa", Tosca vastasi, "sai pelata jalkapalloa ja seurustella kaikkien sukulaisten kanssa. Esimerkiksi suvun kantaäiti Christinekin oli siellä."
Willow otti uuden zombi-isoisoäitinsä ilolla vastaan. Toscasta oli hurjasti apua lastenkasvatuksessa.
Jaanaakaan Tosca ei hätkäyttänyt. Zombiuden päivittelemisen sijaan hän keskittyi Thymen hellittelyyn.
Tosca alkoi nauttia uudesta elämästään. Hänestä oli ihanaa opettaa Willowta puhumaan.
Leo ei vielä ollut selvinnyt järkytyksestään, ja arasteli äitiään. Lasten kanssa hänen oli helpompi olla.
Tosca auttoi Willowta ottamaan ensiaskelia. Hän alkoi taas tuntea, miksi elämä oli ollut niin ihanaa, kun pienen tytön huulille nousi onnistumisen hymy.
Nyt oli toivottavasti vähän mielenkiintoisempi ja erilaisempi osa. Kommentteja saa laittaa, niitä on niin mukava lukea. Otan myös vastaane ehdotuksia nimiteemoista. :)
Kommentit