Whoah, olen pääsyt masennuskaudestani eroon ja jaksan taas jatkaa tarinaa. :) Tässä saattaa olla pieniä hyppäyksiä ja muita kummallisuuksia, kun on mennyt niin pitkän aikaa siitä kun viimeksi pelasin.

Alina oli hankkinut töitä poliisiuralta ja sai melkein heti ylennyksen. "Hei kaikki, kattokaa, täällä on Katajalehdon uusin passipoliisi!" Alina kailotti töistä tultuaan.

Gabriel ja Alina päättivät Alinan ylennyksen kunniaksi pistää lakanat pöllymään.

Reko toi työkavereitaan kotiin käymään. Reko oli jo tähtipelaaja, hieman vanha tosin.

Kevät alkoi tehdä tuloaan Katajalehdossa ja se sai Rodriquesitkin nauttimaan ulkoilmasta. Alina ja Gabriel pelailivat shakkia kuunnellen Christinen epämääräistä puhinaa. Christinekin oli yhä töissä seikkailu-uralla.

Kevät päättikin sitten jäädä tulematta ihan vielä. Takatalvesta järkyttyneenä Reko unohti mennä töihin, joten talouteen oli pakko ostaa auto.

Töistä tullessaan Reko oli jo tottunut lumikerrokseen ja väsyneenä sekä haisevana alkoi rakentaa lumiukkoa.

Samaan aikaan Alina heräsi päiväuniltaan mahakipuihin. Hän jostain kummasta syystä vaihtoi nopeasti päälleen ruman mutta kamalan yöpuvun ja maha pyöristyi hauskasti. Alina oli siis raskaana.

Vihdoinkin kevät tuli ihan oikeasti Rodriquesejenkin tontille. He päättivät istuttaa kolme hedelmäpuuta pihalle toiveissaan suuri sato.

 
"Oh, joko siellä taas sataa?" hän ihmetteli hoitaessaan puutarhaa.

Alinalla oli paljon aikaa hoitaa puutarhaa nyt kun hän oli raskaana ja äitiyslomalla.

Alina harrasti meditointia, sillä siinä ei kulunut energiaa.

Rosmariinin seuraksi oli hankittu Dimitri-kisu. Haaveissa oli kissapoikue.

Dimitri oli herraskissa ja antoi Rossun syödä ennen häntä ruokaa.

Gabriel oli innoissaan uudesta kissasta. Hänestä oli kiva leikkiä kissojen kanssa.

Alinan ruokahalu kasvoi mahan mukana. Ruokaa kului nykyään miltei kolminkertaisesti verrattuna siihen, mitä Alina yleensä söi.

"Ohhoh.. Ei kai tuo ole.. taas uusi RYPPY!" Christine tuskaili vanhuuden tuomien ongelmien kanssa.

Christine päätti kuitenkin hyväksyä rypyt ja mennä kalastamaan upouuden lammelle. Yöpuku oli oiva asu ulkoiluun.

Illan hämärissä Rosmariini ja Dimitri katosivat kopin syvyyksiin tekemään uusia pentuja.

"On se kiva saada taas taloon vauvoja", Reko tuumasi ruokapöydässä. Alina oli samaa mieltä.

Alina oli ensimmäinen, joka huomasi Rosmariinin raskauden. "No nyt me molemmat tytöt saadaan lapsosia", hän tuumasi iloisena helliessään Rossua.

"Oijoi.. Musta tuntuu, että kuulin sen äänen!" Gabriel oli innoissaan tulevasta pienokaisesta.

Alina oli taas meditoimassa, kun synnytys käynnistyi. "Aiaiaaa, miksei kukaan kertonut tämän sattuvan näin kamalasti?!?" hän kiljui tuskissaan.

Christine riensi paikalle heti kuultuaan Alinan kiljumisen. Hän todisti, kun Alina putkautti maailmaan pienen pojan, joka sai nimekseen Rafael.

Synnytyksen jälkeen Alinan valtasi väsymys. Christine oli huolissaan miniästään, Alinanhan pitäisi jaksaa huolehtia vauvastaan.

Gabriel tuli kesken kuntoilun hoivaamaan esikoistaan.

Sitten hän meni halailemaan Rosmariinia, sillä hän tahtoi huolehtia tulevasta kissamammastakin.

Kunhan Alina oli nukkunut univelkansa pois, hän jaksoi hoivata Rafaelia vaikka keskellä yötä.

Rekokin halusi hoitaa osansa lapsen huoltamisessa.

Rosmariinin synnytyksen aika oli käsillä.

Rosmariinista tuli äiti kolmelle pennulle, joiden nimiä en muista! :D Voi kamala, mitenkäs tässä näin kävi...

"No kukas pikku söpöliini se siellä on?" Gabriel oli todellinen kissafani.

Rosmariini oli tottumaton äiti. Pennut riehuivat minkä ehtivät ja se vain näytti tuskaiselta.

Pennut olivat suloisia ja kovin leikkisiä.

Eivätkä Dimitri ja Rosmariini jääneet pentuja huonommiksi leikkisyydessä.

Rodriquesien kissat sulattivat jopa kylmäkiskoisen Lulu Harakan sydämen.

Aika kului nopeasti ja Rafaelin oli aika kasvaa.

"Kato sen nenää!" tirskui Gabriel nähdessään taaperoituneen poikansa. "Ehm", Alina totesi, "juu.. Komeahan se.."

Oikeasti Rafaelista tuli söpöliini, aivan kuten isänsäkin oli ollut pienenä. Luonne: 6-1-10-6-7.

Pienen muodonmuutoksen jälkeen hän oli entistä söpömpi.

Ja vaikka Rafaelilla oli synttärit, ei se estänyt pottailuharjoituksia.

Opetusta oli käynnissä muuallakin. Rosmariini opetti pennuilleen, että oli kivempi olla puhdas kuin likainen ja haiseva.

Dimitri ei paljoa pentujensa kanssa telminyt, mutta katseli ylpeydellä kuitenkin pienokaisten touhuja.

Puuro maistui Rafaelille, joka kasvoi ja kehittyi kohisten.

Rafaelistakin oli tullut kissafani. Toisaalta mikäs ihme se on, kun talo on täynnä kissoja.

Christine ja Reko olivat toistensa faneja. Pussailu maistui vanhuksillekin.

Alina opetti Rafaelille kävelyn jaloa taitoa. Onneksi poika oli nopea oppimaan.

Puhumisen opettelu oli kuitenkin hankalaa. Miksi pitäisi opetella pitkiä sanoja, kun haluamansa sai selväksi rääkymälläkin?

"Ja tää käsi tulee täältä kutittamaan Rafaelia!" Gabriel rakasti poikaansa ja tahtoi leikkiä tämän kanssa.

Rafael joutui välillä leikkimään yksikseenkin. Hänen lempilelunsa oli rumia puhuva karismapupu.

Aivan liian pian oli Rafaelin taaperoaika ohi.

Rafaelista kasvoi komea miehenalku.

Muodonmuutoksen jälkeen poika oli hieman apealla päällä.

"Yritä nyt ottaa mun sormesta kiinni.. Yritä yritä!" kissanpoikien kanssa leikkiminen oli Rafaelista hurjan hauskaa.

Kaiken kasvun ja hauskuuden keskellä tapahtui jotain aivan järkyttävää: Reko päätti jättää maallisen elämän. Vain Rafael ja Dimitri näkivät miehen kuoleman.

Poika järkyttyi tapahtuneesta niin kovin, että painui pehkuihin. Muut eivät sen sijaan paljoa hätkähtäneet; he olivat jo ymmärtäneet kuoleman olevan osa elämää, joten miksi sitä vatvomaan.

Pikkuhiljaa Rafaelkin toipui isoisän menetyksestä. Koulu oli alkanut ja Alina auttoi poikaa läksyissä.

Rekolta saaduilla perintörahoilla oli hankittu rullaluistinrata. Alinan oli pakko päästä kokeilemaan sitä vaikka satoi.

Luistelu ei heti lähtenyt sujumaan, mutta Alina ei lannistunut.

Illan hämärtyessä hän rullaluisteli jo kuin vanha tekijä. Hän teki piruetteja ja hyppyjäkin jo.

Alina ei ollut ainut, joka oli oppinut jotain uutta. Rosmariini oppi käymään pöntöllä.

Christine kävi aika ajoin muistelemassa Rekoa haudalla. Kerran Alina ja Rafael olivat samaan aikaan pihalla. Alina tiesi, että Rafaelin järkytys palaisi, jos hän tajuaisi mummonsa itkeskelevän Rekon perään, joten hän päätti kiinnittää Rafaelin huomion muualle. "Hei Rafael, kato, tuolla on lentävä lehmä!" Alina kiljaisi. Rafael meni halpaan ja säästyi näkemästä Christinen surua.

Siihen loppui tämä osa. Tiedän, että tämä on sekava ja hutaisten kirjoitettu osa, mutta nyt se on ainakin tehty. Seuraavasta osasta tulee parempi. :) Kommentteja saa laittaa.