Lukemaan uuden legacy-sukuni Tavaresien tarinaa pääsee TÄSTÄ.

Ja jälleen kerran kiitos kommenteista, joita olette yllättävänkin ahkerasti laittaneet Rodriquesien loppumisen jälkeen. (:

Ja tietenkin kiitos kaikista kommenteista, joita Rodriquesit ovat saaneet viimeisen osansa jälkeen. :)

Isabellan suloisuus ylitti kaikkien odotukset. Tytön syvin haave kuitenkin mursi kuvan kauniista, hauraasta ja viattomasta neidosta: Bella tahtoi terrorisoida koko naapurustoa ja Simlandiaa rikollisnerona. Davidin haaveet olivat hieman maltillisemmat. Hän haaveili hallitsevansa maailmaa median avulla mediamogulina.

Arthur ja Alli haaveilivat vain toisistaan ja yhteisestä ajasta. Alli oli rento nainen eikä häntä haitannut juoksennella ympäriinsä pelkissä alusvaatteissa. Öilliset tanssit parvekkeella olivat romanttisia.

Arthur oli huomannut, että talon edusta kuhisi kaikenlaisia ötököitä torakoista lähtien. Mies tarttui rohkeasti myrkkypulloon ja sumutti öttiäiset hengiltä.

Aamulla, heti auringon noustua pilviselle taivaalle, Alli ja Arthur saivat toisensa.

Häitä todistamassa olivat vain hirsikartanon asukit.

Vaikka vieraita oli vain vähän, tilaisuus oli todella romanttinen.

"Voitte suudella sulhasta", Arthur hassutteli alttarilla ja sai Allilta hymyllä kuorrutetun suudelman.

Ja kuten arvata saattaa, pariskunta kirmasi heti naimisiinmenon jälkeen yläkertaan lakanoita pöllyttämään.

Isabella päätti lähteä yliopistolle heti tilaisuuden jälkeen. Hän ei vaihtanut edes vaatteita, vaan marssi kauniissa juhlaleningissään taksiin, joka vei hänet kampukselle.

David seurasi sisartaan.

"Kun olet ruskistanut kalan kevyesti ja maustanut sen, asetat ruoan uunin keskitasolle ja kypsennät sitä 15 minuuttia", Kenzie neuvoi Kyöstiä ruoanlaitossa, "Tällä kertaa et voi mokata."

"Hmmh", Kenzie totesi, "Näköjään onnistuit mokaamaan kaikista neuvoista huolimatta". Kyösti mutisi jotakin turhasta tarkkuudesta, mutta ei uskaltanut sanoa mitään ääneen.

Alli ja Arthur eivät pelänneet esitellä rakkauttaan edes ruokapöydässä.

Tähtisädetikkujen lumo oli vastustamaton.

MacKenzie oli kuullut, että pihatöitä oli hauskempi tehdä juhlavaatteissa. "Pah!" Kenzie puhisi, "Tämä on vain kahta kamalampaa!"

Allille oli iskenyt ikävä pahanolontunne, joka johdatti hänet usein vessanpöntön äärelle.

Allin vatsa kenkutteli ikävän paljon. Hänellä oli kyllä vahva aavistus, mistä kaikki johtui. Hän oli mitä luultavimmin raskaana, mutta ehkä Kyöstin palaneilla ruoillakin oli osuutta asiaan.

Kenzie oli löytänyt taloudenhoitaja Katri Lassilasta uuden ystävän.

Allin aavistelut saivat vahvistuksen, kun vauva ilmoitteli tulostaan työpäivän jälkeen.

Arthur innostui tulokkaasta kovasti. "Ajatteles, pikkuinen, kun sinä synnyt, on sukumme kantaäidin Christinen tavoite saavutettu. Hän on vihdoin saanut näyttää vanhemmilleen, että hän kykenee luomaan kukoistavan ja elinvoimaisen suvun ilman rahaakin", hän selitti Allin vatsakummulle.

Raskauden aikana Allilla oli aikaa harjoitella uusia asioita. Viulunsoitto oli lähellä hänen sydäntään, ja hänellä oli selvästi lahjoja. "Soita minulle, Alli", pyyteli Arthur usein.

Kenzien iäkkään ulkokuoren alla asusteli yhä lapsenmielinen tyttö, jolle sanomalehdet tarkoittivat uutisten lisäksi myös paperilennokkia.

Allin ulkokuoren sisällä taas kasvoi uutta elämää, joka usein muistutteli tulostaan.

Arthur oli päättänyt jatkaa kirjailijanuraansa. Mieshän oli kirjoittanut teinivuosinaan dekkarin, joka oli jymymenestys. Nyt hän kuitenkin vaihtoi genreä ja kirjoitti romantiikkaromaania Ruusutarhan tytöt, jonka kuumat lemmenkohtaukset saivat oikolukijana toimineen Allin posket punehtumaan. 

"Muistahan, että lapsi tarvitsee unen ja ruoan lisäksi paljon läheisyyttä", Kenzie neuvoi Allia.

Eräänä talvisena aamuna Rodriquesien olohuoneeseen asteli sinisilmäinen pingviini.

Kenzie teki tuttavuutta mustavalkoisen linnun kanssa ja ihmetteli, miten veijari oli päässyt sisään.

Pingviini kiitti hellyydestä pissaamalla lattialle ja kiipeämällä varsin taitavasti tikkaita pitkin yläkertaan. Sitten se viipotti ulos.

Keittiössä siivoillut Alli vajosi miltei polvilleen äkillisesti iskeneestä tuskasta. Synnytys oli käynnistynyt, ja kymmenes sukupolvi oli syntymäisillään!

Allin tuskankiljahdukset saivat Kenzien ryntäämään paikalle. "Muista hengitys!" Kenzie ohjasti.

"Onpas siinä kaunis lapsi!" Kenzie hihkaisi ja Alli nauroi onnesta antaessaan tulokkaan isoäidin käsivarsille.

"Onpas siinäkin kaunis lapsi!" Kenzie hihkaisi uudestaan, kun vastasyntyneelle syntyi sisarus. Alli oli saanut kaksoset.

Pikkuiset olivat tyttöjä molemmat, ja Allin ja Kenzien mielestä he olivat suloisimmat olennot koko maailmassa. Kaksosista ensimmäisenä syntynyt sai nimekseen Lacey.

Laceyn muutamaa minuuttia nuorempi sisar nimettiin Lucyksi. Arthur ihastui tyttäriinsä ikihyviksi.

Tyttöjen vauva-aika kului äärimmäisen nopeasti. MacKenzie ja Kyösti auttoivat kaksosia kasvussa.

Lacey oli perinyt kasvonpiirteensä äidiltään. Mustat hiukset periytyivät kaukaa, neljän sukupolven takaa Leolta asti.

Lucy muistutti enemmän Arthuria kuin Allia. Kaksosista ei välttämättä olisi heti tajunnut, että he olivat niin läheistä sukua.

Laceyn luonne oli tasainen (4-7-6-7-6) ja tyttö oli uudessa hiustyylissään suloinen kuin suklaanappi.

Lucyn luonne oli vaihtelevampi (4-1-10-7-3).

Lucy sai tehdä heti tuttavuutta valkoisen potan kanssa. Kenzie varmisti, että tyttö tiesi, miten potan kanssa tuli käyttäytyä.

Yläkerrassa Lacey pääsi pihapottailemaan Arthurin avustuksella.

Sitten olikin aika ottaa ensimmäiset askelet.

Keittiössä Lucykin harjoitteli kävelemistä.

Kaksosille opetettiin kaikki heti. Laceyta uuden oppiminen alkoi jo rasittaa, ja puheharjoitukset menivät kiukutteluksi. Onneksi Arthur oli kärsivällinen sim.

Opettelun vastapainoksi oli tietenkin pidettävä hauskaakin. Lucyn lempilelu oli kiikkukaakki.

Kiikkuilun jälkeen Arthur juotti Lucylle mahtimaitoa ja sai opetettua tyttärensä puhumaan hurjan nopeasti.

"In your face, naapurin mummo!" Arthur intoili, "Sanoit, ettei minusta koskaan tulisi opetusministeriä, mutta tässä sitä nyt ollaan! Minä määrään koulutuksesta tässä maassa!"

Herra Opetusministerin lapset aiheuttivat kaikissa ihastuneita huokauksia.

Arthur osti Lucylle ja Laceylle nukkekodin, mutta tytöt eivät päässeet koskemaankaan uuteen leluunsa, sillä Kenzien oli pakko päästä leikkimään.

Kun tytöt puhkesivat itkuun Kenzie vihdoin tajusi, että nukkekoti ei ollut tarkoitettu hänelle. Kenzie häipyi vähin äänin ja tytöt pääsivät leikkimään.

Kaksoset kasvoivat hurjan nopeasti. "Kohta mä olen isompi kuin tuoli", Lucy mietti hetkeä ennen kasvuaan.

Lucysta kasvoi vähintäänkin tätinsä Isabellan veroinen kaunotar.

Lacey oli innoissaan kasvamisestaan.

Lacey ei jäänyt siskoaan huonommaksi ulkonäön suhteen, vaikka oliki aivan eri näköinen kuin Lucy.

Allin mielestä tähdet olivat kauneinta maailmankaikkeudessa.

Lucy ja Lacey juhlistivat synttäreitään ryntäämällä heti pihalle leikkimään.

Aamulla Kenzietä tultiin hakemaan tuonpuoleiseen. "Eihän minun aikani ole vielä lopussa!" Kenzie vastusti, "Tuollahan on vielä hiekkaa vaikka kuinka paljon.. Ainakin kolme murua on vielä valumatta!"

Viikatemiestä vastaan ei kuitenkaan voinut taistella ja Kenzie katosi Rodriquesien elämästä. Lucy järkyttyi syvästi isoäitinsä kuolemasta.

Paras tapa selvitä läheisen poismenosta oli jatkaa elämää. Lucy sai apua läksyihin äidiltään.

Seinän toisella puolella Arthur auttoi Laceyta läksyjen kanssa.

Sitten Viikatemies tuli toiselle vierailulle.

Arthur ja Alli seurasivat, kuinka Kyösti käveli seinän läpi pois tästä maailmasta.

Arthur ja Alli lohduttivat toisiaan suudelmilla.

Elämä jatkui normaaliin tapaansa. Tytöt menestyivät koulussa hyvin, ja Arthur oli hurjan ylpeä Lucysta ja Laceysta.

Lacey oli tutustunut naapurustossa liikuskelevaan Paljettiin. Lucysta oli paljon hauskempaa hyppiä hyppynarulla kuin leikkiä kissojen kanssa.

Lacey ja Lucy olivat läheisiä eroavaisuuksistaan huolimatta.

Tyttöjen oli aika kasvaa. Arthur seurasi, kun Lucy ja Lacey puhalsivat kynttilänsä.

Lucysta kasvoi ihan isänsä tytär. Ainoa piirre, jonka hän oli perinyt Allilta, olivat kulmakarvat.

Lacey taas oli aivan äitinsä kopio tummia hiuksia lukuunottamatta.

Laceyn tavoitteeksi arpoutui perhe.

Lucy tavoitteli elämässään nautintoja.

"Isi hei", Lucy sanoi Arthurille, "Me ollaan tässä vähän mietitty.." Arthur katsoi tyttöjään hämmentyneesti. "Niin. Kun sähän olet suvun perijä, niin me haluttaisiin tietää, että kummasta meistä tulee perijätär?" Lacey kysyi. Arthur hymyili ja sanoi: "Ei kummastakaan. Teillä ei ole enää mitään velvoitteita jatkaa sukuamme tässä samassa talossa. Teidän ei ole pakko pitää sukunimeämme. Te voitte muuttaa vaikka Zimbabween, jos siltä tuntuu! Meidän sukumme tavoite on nyt täytetty, tytöt. Te olette kymmenes sukupolvi, ja kantaäitimme Christinen meille osoittama tehtävä on nyt ohi", Arthur selitti. Lucy ja Lacey katsoivat toisiaan pöllämystyneinä, mutta onnellisena: ei enää mitään sukuvelvoitteita eikä perijäkiistoja (joilta tässä suvussa on vältytty)!

Loppu. [Muistakaa katsoa sukupuu, josta näkee koko suvun Christinestä Lucyyn ja Laceyhyn!]

Se oli sitten siinä. Kiitos kaikille tarinaa seuranneille ja erityiskiitos niille, jotka ovat ilahduttaneet kommenteilla. :) Hyvää kesää ja hauskoja hetkiä Simsin parissa!

Niin, ja kommentoidahan saa tätä viimeistäkin osaa. :)

Kenzie rakasti pienokaisia kovasti, vaikka David ei ollutkaan hänen biologinen jälkeläisensä.

Kenzie oli aina ennen ollut se nuori ja upea äiti, mutta nyt hänenkin oli aika siirtyä vanhuuteen.

Samaan aikaan myös Kyösti harppasi harmauteen.

Onneksi Kenzie ei rupsahtanut miltei lainkaan.

Samana päivänä vietettiin myös Isabellan ja Davidin synttäreitä.

Davidia ei voinut kehua erityisen suloiseksi, mutta erikoiseksi kyllä. Poika oli äärimmäisen siisti ja kiltti: 10-4-9-2-10.

Isabella oli ainoa lapsista, joka peri isänsä punaiset hiukset. Pikkuprinsessalla oli taipuvuutta marisemiseen: 8-3-10-6-2.

Arthur päätti, että talossa ei haisuvaippoja enää nähtäisi. Isabella oli mielellään isoveljen opissa.

MacKenzie ei ollut menettänyt tippaakaan viehättävyydestään vuosien saatossa.

Kyösti oli harmaahapsena jopa komeampi kuin nuorempana.

Pikku-Bellaa kiukutti ja usein. Kyösti oli kuitenkin kärsivällinen.

David oli aina iloinen ja pirteä. Poika hurmasi kaikki ihanalla luonteellaan.

Alex ja Bella olivat todella läheisiä. Isoveli varmisti, että pikkuprinsessalla oli aina kaikki hyvin.

Kenzie yritti opettaa Davidia puhumaan, mutta alienlasta kiinnostivat aivan muut jutut.

Oli yksi asia, josta Bella ei valittanut: kävelyharjoitukset. Niistä hän piti kuin hullu puurosta.

Jameskin osallistui pikkusisarustensa kasvattamiseen. Davidille kertyi karismapisteitä hurjaan tahtiin, kun James auttoi.

"Hyvä poika, juuri noin", Kyösti jutteli. Hän ajatteli, että lapsia voisi kouluttaa kuin koiria, joten hän silitteli, kehui ja antoi herkkuja Davidille ja Isabellalle, kun he onnistuivat toimissaan.

Alex rakasti shakkia. Kenzielle peli tuotti päänvaivaa.

"Aina toi vaan nukkuu", James mutisi. Hän olisi tahtonut viettää aikaa Arthurin kanssa.

Arthurilla ja Alexanderilla oli synttärit. Alex pääsisi sukeltamaan teinien ihmeelliseen maailmaan, kun taas Arthurilla oli edessä aikuisuus.

Veljesten ikäero näkyi paitsi kynttilöiden määrästä, myös siitä, miten he synttäreihinsä suhtautuivat.

Alexander kasvoi hiukan veljeään nopeammin. Pojan tavoitteeksi arpoutui tieto ja hän tahtoi tulla tähtirosvoksi.

Arthurista kasvoi äärimmäisen miellyttävän näköinen.

Uudella vaatetyylillä päästiin eroon teini-iän snobivaikutelmasta.

Arthur aloitti aikuisuutensa opettamalla Davidia kävelemään.

"Isi, sulta tuli pissit pöksyyn!" David riemastui, kun Kyöstille kävi vahinko, "Sun olis pitänyt mennä potalle!" Kyösti-parka ei ollut tajunnut, että vanhana rakko oli heikompi kuin ennen.

Arthur oli lähtenyt kaupungille vaimonhakuun. Mukavia nuoria naisia ei näkynyt mailla halmeilla, mutta eräs hyvin säteilevä vanha rouva kiinnitti Arthurin huomion.

Arthur tajusi, että nainen oli noita. Koska mies tahtoi tietää kaiken kaikesta ja oli jo kaikkien tuntemiensa alojen ekspertti, hän tahtoi oppia taikomaankin. Arthur päätti lahjoa noitaa mieltymysmehulla, jotta saisi naiselta taikataito-opetusta.

Alexanderilla ei ollut vielä kaikki perustiedotkaan hallussa, joten nuorukainen kulutti aikaansa lukemalla kirjoja.

Davidilla ja Isabellalla oli taas kasvun paikka. Kyösti ja Kenzie hymyilivät toisilleen: niin nopeasti ne pienet kasvavat!

Kenzie oli aivan innoissaan, kun perheen pienimmätkin olivat vihdoin kouluikäisiä. Kyöstin käytös oli paljon arvokkaampaa.

Bella oli suloinen punapää ja varmasti vanhempana kääntäisi poikien päät.

David pysyi ihan itsensä näköisenä.

Talo alkoi käydä aika ahtaaksi, kun sitä asutti kaksi vanhusta, yksi aikuinen, kaksi teiniä ja kaksi lasta. Kyöstiä harmitti, kun vessa oli aina varattuna. James ja Kenzie viettivät aikaa vessassa ihan muuten vaan, eivätkä tajunneet, että joillakin saattaisi olla ihan oikeasti asiaa sinne.

Arthur tahtoi kovasti naisystävän, ja pyysi ennustajaeukolta apua. Suhde Samanthan kanssa oli päättynyt, sillä Samantha oli vielä teini, ja koska tyttö oli sukua Arthurille. Perijä ei saisi naida omaa sukulaistaan.

"Jaa naista sinä haluat vai?" eukko vastasi Arthurin treffiseuralaispyyntöön, "Se maksaisi sitten rahaa." Arthur maksoi mielellään.

Pahaksi onneksi ennustajaeukko ei tajunnut, että Arthur oli sukua miltei kaikille Katajalehdon naisille. Niinpä Arthurin täytyi lähettää Andromeda pois.

"Nyt tahtoisin jonkun, joka sopisi minulle täydellisesti, ja jonka sukunimi ei olisi Rodriques tai Musta", Arthur pyysi. Ennustajaeukko nyökkäili ymmärtäväisesti.

Arthurin seuraavaksi seuralaiseksi arpoutui melko miehekäs nainen, joka oli niin ujo, ettei saanut sanaa suustaan.

Sitten ennustajaeukko loihti paikalle Cinnamonin, joka tietenkin oli kiellettyjen listalla.

Koko perhe söi aina yhdessä aamiaista. Se olikin ainoa hetki päivästä, kun kaikki olivat samassa paikassa.

Arthur oli ostanut ennustajaeukolta niin paljon palveluja, että eukko palkitsi hänet lahjalla.

Jälleen kerran Rodriquesien pihaan oli ilmestynyt taikalamppu.

Arthur meni tapaamaan henkeä, jonka sukunimi oli Kalliala.

"Kolme toivomusta ja silleen, eikö vaan?" Arthur tiedusteli hengeltä. "Aivan niin", henki vastasi jokseenkin tympääntyneenä. Koska rakkautta ei voinut toivoa, Arthur toivoi mielenrauhaa, kauneutta (:D) ja pitkää ikää.

Sitten käännyttiinkin taas ennustajaeukon puoleen. Arthur sai tällä kertaa treffiseuralaisekseen Erika-nimisen poliisin.

Arthur ei ollut Erikasta erikoisemmin kiinnostunut, mutta tarjosi naiselle uuden kampauksen ja meikin. Vaikka treffit menivätkin vähän pieleen, Erika lähti hymyssä suin.

Seuraavakin seuralainen oli poliisi, tällä kertaa nimeltään Hannele.

Arthur uudisti myös Hannelen tyyliä, vaikka Hannele ei ollutkaan ihan Arthurin mieleistä vaimomateriaalia.

Sitten eukko loihtikin paikalle hieman ikääntyneemmän neidon, jonka Arthur hylkäsi saman tien: hän tahtoi naisen, jonka kanssa voisi saada lapsia.

Eukko ei tainnut tajuta sitä, sillä seuraavakin ehdokas oli mummeli, jolla oli kaiken lisäksi täsmälleen samanlaiset vaatteet kuin edelliselläkin mummolla.

"No, herra on sitten hyvä ja tyytyy tähän", eukko tiuskaisi, kun Arthur pyysi taas uutta seuralaista.

Arthur päätti yrittää Alli Karnilaksi itsensä esitelleen naisen kanssa. Oli Alli ehdottomasti hurmaavin kaikista ehdokkaista.

Arthur loihti Allillekin uuden tyylin. Nainen alkoi näyttää hänen silmiinsä melkoisen hyvältä.

Allikin tuntui olevan kiinnostunut Arthurista.

David ja Isabella pelasivat usein shakkia, vaikka Bella olikin melko huono häviäjä.

Jamesista oli kuoriutunut kunnon kalamies. Hän tunsi kaikki niksit ja sai suuria kalasaaliita.

Arthur päätti yrittää hurmata Allin. "Vau, siis olet ihan varatoimitusjohtaja?" Arthur ihaili, "Musta on hienoa, että naisella on sekä älliä, vaikutusvaltaa että kauneutta."

"Varatoimitusjohtajan työ on varmasti rankkaa. Anna kun mä vähän hieron sun niskojasi", Arthur jutteli.

Alli palkitsi Arthurin iskuyritykset suudelmalla. Arthur oli niin kuumissaan Allin takia, että poltti itsensä.

Alli ja Arthur olivat jo ensitreffien jälkeen ihan pihkassa.

"Tervetuloa vaan sukuun!" Kenzie innostui nähdessään poikansa uuden naisystävän. Arthur punastui: eihän hän vielä tiennyt, oliko heidän suhteensa vakava. Kenzie sen sijaan oli vuorenvarma, että Allista tulisi Rodriques.

Kyösti ja Alexander tykkäsivät leikkiä taputusleikkiä. Heitä ei kiinnostanut ollenkaan, että Arthurilla oli naisseuraa.

Arthur tarjosi Allille palaneita porsaankyljyksiä, joiden paha maku onneksi unohtui lentosuukkojen ja ujojen vihjailujen myötä.

"Ahaa. Ensin siis otetaan kunnolla kiinni, sitten lähennytään, kunnes huulet koskee toisiaan, ja sitten vähän nuoleskellaan", David mutisi yrittäessään painaa mieleen, miten suutelu toimii.

Kyösti ja Kenzie näyttivät Davidille mallia, miten suutelu oikeasti toimii.

Bella oli sitä mieltä, että keksit ovat paras mahdollinen aamupala, eikä hän suostunut syömään mitään muuta.

Rodriquesien kunto alkoi rapistua, joten pihalle rakennettiin oma pikkuinen kuntosali. Kenzie innostui kuntopyöräilystä.

"Oi Allisein, sä kaunein maailmas oooooot!" Arthur luritteli rakkauslaulun Allille, joka hymyili vaisusti ja vilkuili ympärilleen. Arthurilla oli melko raastava ääni.

James oli tutustunut neitoon nimeltä Aurora Puistola. Hän ajatteli, että Aurorasta voisi tulla jotakin muutakin kuin pelkkä ystävä.

Aurora ei ollut kaikkein viehättävin neito, mutta uuden kampauksen ja meikin myötä hänkin näytti hitusen paremmalta.

James sai kuitenkin heittää romanttiset haaveensa Auroran suhteen, sillä hänen oli aika kasvaa.

Jamesista ei kasvanut lainkaan hullumman näköinen jätkä.

James sai kuitenkin hermoromahduksen, sillä tajusi jättäneensä yliopiston väliin. "Mutku mä oisin tahtonut.." mies sopersi keittiön nurkassa.

Davidilla oli ongelmia läksyjen kanssa. Kenzie yritti opettaa poikaa. Jostain syystä Davidin läksyt katosivat kuin tuhka tuuleen, ja pojan koulumenestys laski kuin lehmän häntä.

Yöllä puhkesi hurja ukkosmyrsky, ja pihakoivu syttyi palamaan. Arthurin mielestä paras keino torjua palon leviämistä oli pyöriä ympyrää ja huutaa kauhusta.

James oli vihdoin selvinnyt masennuksestaan. Uusi tyyli piristi häntä entisestään.

James päätti, että oli aika muuttaa pois kotoa ja aloittaa oma, itsenäinen elämä.

Alexander lähti yliopistolle, jotta hänelle ei kävisi kuten Jamesille.

Talo tuntui tyhjenneen huomattavasti, kun James ja Alexander olivat lähteneet. Isabella ja Kyösti lievittivät ikäväänsä tanssimalla.

David ja Isabella olivat parhaat ystävät.

Arthur alkoi olla varma siitä, että Kenzien puheet Allin liittymisestä Rodriquesin sukuun eivät olleet tuulesta temmattuja. Alli oli Arthurin syy elää.

Ilmeisesti Alli tunsi samalla tavalla Arthuria kohtaan.

David oli niin syvällä unten mailla, ettei kuullut yläkerrasta kantautuvia rakkauden ääniä.

"Alli! Odota vielä hetki!" Arthur huusi Allin perään, kun tämä oli lähdössä. "Minulla olisi yksi pieni kysymys.." Arthur sanoi ja laskeutui toisen polvensa varaan, "Tuletko vaimokseni?"

"Kyllä, rakkaani, tietenkin!" oli Alli vastannut, ja iltaan mennessä hän jo asui Rodriqueseilla.

Allin ja Arthurin kihlausta ei ehditty sen kummemmin juhlistamaan, sillä Isabellalla ja Davidilla oli synttärit.

Isabellasta kasvoi odotusten mukaisesti kaunis nuori neito. Hänelle tuli tietotavoite.

Ja Davidista kasvoi nuori alien, ja tavoitteeksi arpoutui suosio.

Mitäpä tässä turhia löpisemään, kuin että kohta on Rodriquesit kymmenennessä polvessa. :P Kiitos JIA, kun vastasit puolestani kysymykseen. Kommentoida saa, kuten aina ennenkin. 

James oli innoissaan tulevasta pikkusisaruksesta. "Kun se tulee tänne, mä voin leikkiä sen kanssa dinosaurusta!" James suunnitteli, "Sitten mä sanon murrurururur ja pidän käsiä näin!"

Kenzie tahtoi olla yhtä hyvä puutarhuri kuin Willow oli ollut, ja turvautui samoihin apukeinoihin kuten äitinsä aikoinaan. Puut selvästi nauttivat hyvästä keskustelusta.

James keskittyi hieman erilaisiin kasvatustoimiin. Hän pelasi Sporea ja kasvatti örkkejänsä kohti universumin valloitusta.

Kenzie rakasti aurinkoisia arkiaamuja, kun talo oli tyhjä ja hänellä oli aikaa itselleen.

Vauva ilmoitteli tulostaan kasvihuoneessa. Kenzie ilahtui kovasti; vaikka hän rakastikin vauvamasuaan, oli mukavaa päästä eroon ylimääräisestä taakasta.

Kuutti ja Arthur olivat perheen älyköt. He keskustelivat usein henkeviä ja väittelivät esimerkiksi laman vaikutuksesta arkielämään.

"Mutta muistahan poika, että elämästä pitää myös nauttia. Et saa antaa ylivertaiselle älyllesi liikaa valtaa, vaan sinun täytyy olla myös tavallinen teini", Kuutti sanoi ja ojensi Arthurille lahjan.

"Vau, MP3-soitin!" Arthur iloitsi, "Kiitti!" Kuutti myhäili tyytyväisenä. "Latasin sinne sekä klassista musiikkia että tuoreimpia populäärimusiikin mestariteoksia", hän selitti.

Rodriquesit söivät ainakin yhden aterian yhdessä päivittäin.

Pian pöydässä olisi yksi lapsi lisää, sillä Kenzien synnytys käynnistyi.

James ja Kyösti tulivat heti katsomaan vastasyntynyttä.

Pikkuinen nimettiin Alexanderiksi, sillä hän oli poika.

Arthurkin tuli katsomaan tuoretta pikkuveljeään. "En voi käsittää, kuinka suloinen hän onkaan", hän ihasteli.

Sitten Arthur painui lukemaan vauvanhoito-oppaita, jotta Alex saisi parhaan mahdollisen kasvatuksen.

Kuutti huolehti mielellään pikkuisesta. Arthur valmisti itselleen herkullista mansikkalimua, jonka avulla hän jaksoi opiskella entistä ahkerammin.

Jamesin oli aika kasvaa.

Pojalle arpoutui mammonatavoite, joka sopikin Jamesille kuin nenä päähän.

James tahtoi olla illuusioiden mestari ja hämmästyttää koko maailmaa kyvyillään.

Arthurin äly ja ulkonäkö viehättivät naapuruston neitoja. Samantha Rodriques oli Jacobin vanhin tytär.

Arthur sai runotuntemuksellaan tytön kuin tytön polvet veteliksi.

"Tiesitkö, että miehet pitää keskimäärin enemmän blondeista kuin muista naisista?" Arthur hurmasi Samanthan nippelitiedoillaan, "Mutta mua kyllä viehättää tummaveriköt eniten."

"Tiedätkös", Samantha kuiskasi Arthurille, "Mua viehättää brunetet pojat enemmän kuin blondit. Ne ovat katsos sielultaan vähän synkempiä, ja sähän tiedät, että siitä mä tykkään."

Samanthan viehtymys synkkiin sieluihin johtui siitä, että hän oli gootti.

Alexanderilla oli synttärit, ja Arthur vastuullisena isoveljenä puhalsi kynttilät veljensä puolesta.

Alex selvästi nautti synttäreiden tuomasta extrahuomiosta.

Alexista kasvoi suloinen pikkupoika, jonka luonne ei poikennut isoveljien luonteesta pätkääkään: 8-4-10-7-6.

Pienen kampauksenmuutoksen myötä Alexin sulous pääsi oikeuksiinsa.

Kenzie tahtoi opettaa Alexille kaiken heti ja mahdollisimman nopeasti. Mahtimaidosta oli paljon hyötyä opetustehtävässä. "Sinä oletkin sitten viimeinen lapsi, jonka opetan kävelemään", Kenzie jutteli; hän ja Kyösti olivat päättäneet, että kolme poikaa oli tarpeeksi.

Samaan aikaan Kuutti oli lähdössä viimeiselle matkalleen. Kyöstiä suretti vain se, että häneltä meinasi tulla housuun.

Viikatemies kyllä mahtui vessaan, mutta hulatytöt jäivät seinän taakse lastenhuoneeseen tanssimaan.

"Häivy jo!" Kyösti raivosi viikatemiehelle, "Toisilla olisi tarvetta päästä pytylle!"

Kenzie opetti Alexin puhumaankin. "Yritäpä nyt ymmärtää, että ättä ei ole mikään sana", hän selitti, "Sinun pitää sanoa äiti."

Puheharjoitusten jälkeen oli pottailun aika. Alexia potalla käyminen ahdisti.

Kenzie ja Kyösti olivat innokkaita siivoojia. Vessan lattian kuuraaminen oli kahdestaan helpompaa, ja samalla pystyi puhumaan mieltä painavista asioista, kuten Kuutin kuolemasta.

Perheen piti kuitenkin koota itsensä suuresta surusta huolimatta, koska yksityiskoulun rehtori oli tullut vierailulle. James otti miehen vastaan.

Arvovaltaiselle herralle tarjottiin tuoretta ahventa perunamuusin kera. Arthur viritteli sivistynyttä keskustelua.

Kenzie esitteli taloa rehtorille, ja vessaan päättyneen kierroksen jälkeen rehtori ilmoitti, että James ja Arthur olivat pääseet yksityiskouluun. "Ja tähän loppuun minun täytyy vielä sanoa, että hienon miehen olette itsellenne saaneet", rehtori sanoi, "Hänhän osaa siivota, ja vielä mukisematta!"

James tahtoi olla huippukunnossa, kun astelisi ensimmäisen kerran yksityiskoulun ovista sisään. Alexander ihmetteli, miksei James edennyt mihinkään, vaikka hän kuinka juoksi.

Arthur ja James näyttivät hurmaavilta koulupuvuissaan kaikista finneistä huolimatta.

Arthurin kannalta yksityiskouluun pääseminen oli vähän huonokin juttu, sillä Samantha kävi julkista koulua. Onneksi Samantha tuli mielellään usein Arthuria katsomaan.

"Samantha", Arthur sanoi epävarmasti, "Musta tuntuu, että... Sä olet todella kiva, ja..."

".. ja mä tahtoisin suudella sua." Sitten hän muiskautti kevyen pusun Samanthan huulille.

Samantha vastasi suudelmaan varsin intohimoisesti.

"Haluatko jäädä meille yöksi?" Arthur kysyi. "Joo", Samantha vastasi, "Eikös tyttöystävät joskus jääkin poikaystävilleen yöksi?"

Samantha pääsi todistamaan Alexanderin synttäripäivää. Hän ei suhtautunut synttäreihin ihan yhtä suurella innokkuudella kuin muut Rodriquesit.

Alexander muistutti melko paljon enoaan Gregorya.

James ja Alex olivat läheisiä. Poikien leikit olivat aika rajuja, mutta pääasia oli, että kummallakin oli hauskaa.

Arthur ja Samantha sen sijaan olivat rauhallisempia. He linnottautuivat yläkertaan keskustelemaan.

Kyösti tähysteli mielellään tähtiä. Hän oli kuullut huhuja, että hedelmällisessä iässä olevia kaukoputkella katselevia miehiä kaapattaisiin avaruusaluksille. Ei Kyösti niihin uskonut. Mutta sitten hänet ympäröi sininen hohde, joka tuntui vetävän häntä korkeuksiin.

"Ei, eiiii!" Kyösti kiljui varsin epämiehekkäästi, "Älkää viekö minua! En minä usko elämään avaruudessa! Kenzieeee! James! Arthur, joku, auttakaa minuaaaaa!"

Valitettavasti kukaan ei ehtiynyt auttamaan. Kenzie tiesi, ettei hän olisi voinut tehdä mitään Kyöstin hyväksi. Hänen oma veljensa Jordan oli saanut alkunsa juuri alienkaappauksesta, ja Kenzie arvasi, että Kyöstikin palaisi takaisin kantavana. "Alex, isäsi on kaapattu avaruuteen", Kenzie selitti aivan rauhallisena nuorimmaiselleen, "Mutta kyllä hän palaa takaisin, älä pelkää. Äläkä hämmästy, kun huomaat, että isäsi on raskaana. Se on aivan normaalia alienkaappauksen jälkeen." Alexanderista asia ei kuulostanut mitenkään normaalilta.

Arthur ei jaksanut vaivata päätään isänsä katoamisella, sillä Samantha oli täyttänyt hänen ajatuksensa.

Nuoret päästivät sisäiset lapsensa valloilleen ja leikkivät koko yön pihalla.

"Hmm.. Meniköhän se ufo tuonne Venuksen taa vai lähtiköhän se kohti Andromedan galaksia?" Kenzie yritti selvittää, minne Kyösti oli viety.

Samantha ja Arthur olivat rakastuneita.

Kesken pusuttelun talon ylle kuitenkin ilmestyi ufo. Arthur ei ollut uskoa silmiään, ja hän ryntäsi heti katsomaan lentävää lautasta.

Ufo piti omituista ääntä ja vilkkui kuin valot diskossa.

Ufo sylki sisältään Kyöstin, joka jäi maahan makaamaan järkytyksestä turtana.

Kyösti nousi hitaasti pystyyn avaruusaluksen yhä leijuessa tien yllä.

"Typerät avaruusoliot!" Kyösti kirosi noustuaan kokonaan pystyyn.

"Kyösti!" Kenzie hihkaisi ja hyppäsi Kyöstin syliin, "Et usko kuinka minä kaipasinkaan sinua!"

"No, nyt kun sinä mitä ilmeisemmin olet raskaana, vaikka meidän ei pitänytkään enää hankkia lapsia, niin mitä jos pistettäisiin elämä risaiseksi ja yritettäisiin omaa pikkuprinsessaa?" Kenzie ehdotti.

Alexista oli hauskaa röyhtäillä mikrofoniin, sillä silloin ääni kaikui kauas.

"Millaista oli olla avaruudessa?" Samantha kysyi aamiaispöydässä Kyöstiltä. "No, totta puhuen en muista oikeastaan mitään", Kyösti vastasi, "Ne alienit taisivat nukuttaa minut heti, kun olivat saaneet minut sisälle alukseen."

Arthur ja Samantha olivat suloisia yhdessä, vaikka toinen oli gootti ja toinen älykkö.

Arthur ja Samantha leikkivät huulillaan, kun James ja Alexander keinuivat.

"Kyllä, raskaanahan sinä olet", Kenzie totesi, "Varauduhan synnytyksen tuskiin."

Hetkeä myöhemmin Kenzienkin raskaus alkoi näkyä. "No niin, varauduhan synnytyksen tuskiin", Kyösti ivaili hymyillen.

Ruudut olivat Rodriquesien raskausmuotia.

"Erittäin mielenkiintoista", Arthur jutteli, "Mitä minä biologiasta tiedän, niin raskauden ei pitäisi olla mahdollista miehillä. Mutta tosi hienoa, että oot raskaana."

Arthurilla ja Samanthalla oli hauskaa yhdessä.

"Ehkä jonakin päivänä jompikumpi meistäkin odottaa lasta", Samantha suunnitteli.

"Sä olet kyllä suloinen", Arthur sanoi.

Rodriqueseilla oli kastelukone, joka valitettavasti oli rikki. Se ei kastellut pelkästään kukkia, vaan ruiskutteli vettä kaikkialle.

James ja Arhur olivat yhä aika lapsellisia, mikä ei tietenkään ollut yhtään huono juttu. Kenziestä oli hauskaa katsella nuorukaisten leikkiä.

"Oi, se taisi potkaista!" Kyösti iloitsi, ja mikrofoni vahvisti hänen äänensä niin, että kaikki varmasti kuulivat.

Kenzien maha kasvoi melkoisen mahtaviin mittoihin.

Seuraavana aamuna Kyösti sai kokea sen tuskan, jonka Kenzie oli jo kolmesti tuntenut.

"Ponnista, ponnista!" Kenzie kannusti miestään.

"Kenzie?" Kyösti sanoi epäröiden katsoessaan vauvaansa, "Jotain taitaa olla pielessä. Se on vihreä."

"Ihan normaali pikkupoikahan se on, alienlapseksi", Kenzie lohdutti. Vihreä vauva nimettiin Davidiksi.

Hetkisen päästä Kenzienkin synnytys alkoi. "Luulisi, että tuskaa oppisi sietämään, mutta ei se niin mene!" hän vaikeroi.

"Kyösti, Kyösti!" Kenzie kiljui onnellisena, "Saimme vihdoin pikkuprinsessan!"

"Tyttö! Vihdoin tyttö!" Kyöstikin iloitsi. Prinsessa sai nimekseen Isabella.

Kenzie ja Kyösti nostivat maljan pitkäaikaisen haaveensa täyttymyksen kunniaksi: tyttölapsi oli ollut heidän suurin haaveensa Arthurin syntymän jälkeen.

Tinkerbellille tiedoksi, että Kenzien yöasu edesmenneen Miss Cutie Pien tuotantoa, ja nykyään sen löytää Sims 2 Graveyardista (http://sims2graveyard.com/download.html) linkin Miss Cutie Pie alta. :)

Nutta, lataaminen onnistuu, kun painat linkkiä, jossa lukee download tai [tiedostonimi].zip tai [tiedostonimi].rar. Lataamiseen tarvitset purkuohjelman, kuten IZArcin. Ladatut puretaan downloads-kansioon, joka löytyy the Sims 2-kansiosta. Siinäpä taisi olla lataaminen pähkinänkuoressa. :)

Ja ainahan saapi kommentoida.

Rodriqueseilla oli jokin maaginen kyky hajoittaa kaikki kylpyammeet. Kenzie reippaana naisena päätti tarttua härkää sarvista ja korjata alakerran ammeen.

Kyöstin ja Willow'n välit olivat yhä hieman arat. Kenzie yritti saada aikaan kevyttä keskustelua, mutta Kyösti ja Willow keskittyivät vain syömiseen.

"Äiti, tämä ei oikein toimi", Kenzie otti Willow'n ja Kyöstin vaikeat välit puheeksi, "Minä pyydän, että lopettaisit mykkäkoulun. Olisi niin ihanaa pystyä puhumaan ihan normaalisti ruokapöydässä ja ylipäätään. Ja olen hyvin, hyvin pahoillani, että ajoin sinut tähän tilanteeseen. Annathan anteeksi?"

"Saat anteeksi, kultaseni", Willow sanoi, "Minä lupaan yrittää päästä tämän kaiken yli." Kenzie huokaisi helpotuksesta.

Myöhemmin samana iltana Kenzie tajusi tulleensa raskaaksi.

Kyösti ilahtui kovasti siitä, että Kenzie odotti lasta. Hänestä oli ihanaa ajatella, että hänestä tulisi isä. Kyösti näki koko yön unia tulevasta lapsesta.

"Oi, minusta tuntuu että se potkaisi!" Willowkin intoili uudesta tulokkaasta.

MacKenzie viihtyi äitinsä tavoin kasvihuoneessa. Rikkaruohojen kitkeminen oli sopivan kevyttä puuhaa yömyöhään.

Willow'lle hyvinvoivat kasvit olivat kunnia-asia.

Willow oli muutenkin kiinnostunut luonnosta. Toisinaan myös luonto oli kiinnostunut hänestä. Ampiaisparvi yllätti Willow'n keskellä talvea.

Kyösti ja Kenzie osoittivat rakkauttaan koko ajan ja joka paikassa.

Willow oli tajunnut, että kasvit voivat paremmin, jos niille juttelee. Kasvien lempipuheenaihe tuntui olevan sää. "Minustakin olisi paljon hauskaa, jos aurinko kurkistaisi pilven takaa", Willow jutteli.

Kenzien ruokahalu kasvoi mahan myötä. Kenzie saattoi hotkia jopa kolme munakasta aamiaiseksi.

"Kylläpäs sinä oikein hehkut odottamisen onnea", Kuutti ihaili tytärtään. "Mitä?" Kenzie ihmetteli, "Minusta tuntuu kuin olisin valas!"

Tähtisädetikut toivat paljon iloa synkän talven keskelle.

Kuutilla ja Willow'lla meni paremmin kuin koskaan. He olivat yhä kuin vastarakastuneet.

Kenzie heräsi outoihin vatsakipuihin keskellä yötä. Hän aikoi mennä ottamaan särkylääkettä ja painua sitten takaisin nukkumaan.

Särkylääke sai jäädä, sillä mahakivut johtuivat siitä, että synnytys oli käynnistynyt.

"Kyösti, herää! Meille syntyi ihan superihana poika!" Kenzie hihkui ihastellessaan esikoistaan.

Uusi tulokas nimettiin Arthuriksi. MacKenzie ja Kyösti olivat päättäneet nimetä lapsensa Skotlannin prinssien ja prinsessojen mukaan.

"Hei siellä, pikkuinen", Kyösti teki tuttavuutta Arthurin kanssa.

Kenzie oli kerännyt kiloja raskautensa aikana, ja kuten jokainen nuori äiti nykyään, Kenziekin tahtoi eroon kiloistaan.

"Arthurin pää on pienempi kuin minun käteni", Kuutti ihmetteli katsellessaan lapsenlapsensa unta.

Kenzien kilojenkaristusoperaatio ei oikein sujunut. Kyösti seurasi vaimonsa kompastelua naureskellen.

"Jopas! Sinähän olet ahne tänään", Kyösti puheli Arthurille.

Kenzietä hymyilytti, kun hän oli vihdoinkin päässyt eroon kiloistaan. Arthuria ja Kuuttia ei paljoa kiinnostanut.

Kuutti luuli olevansa hyvä mekaanikko, mutta totuus oli toinen.

Sähköisku sai varmasti Kuutin jättämään mekaanikon hommat niille, jotka oikeasti niitä osasivat.

Kuutti onnistui sytyttämään tulipalonkin.

"Yök!" Kenzie järkyttyi tirkistellessään kaukoputkella naapureidensa touhuja, "Ne syövät simpukoita!"

"Eikö Arthur vaikutakin vähän yksinäiseltä?" Kyösti kysyi Kenzieltä, "Mitä jos hankittaisiin hänelle kaveri?"

"No todellakin!" Kenzie suostui tuumaan, "Kyllähän me lisää pikkuprinssejä tarvitaan."

Willow'n paprikat olivat hyvin satoisia. Jutustelu oli selvästi tuottanut tulosta.

Kenzie sai tutustua hyvinkin läheisesti vessanpönttöihin aamupahoinvointien myötä.

Kenziellä vain kesti vähän aikaa tajuta, mistä aamupahoinvoinnit johtuivat. "Kyösti! Minä taidan olla raskaana!" Kenzie henkäisi. "Vai niin", Kyösti totesi tyynesti.

Samana iltana oli Arthurin synttärit.

Arthuria kasvaminen hymyilytti hurjasti. Pojalla oli varsin mukava luonne: 8-4-10-7-6.

Kyösti kammosi haisevia vaippoja, joten Arthur oli opetettava mahdollisimman pian käymään itse potalla.

Kenziellä ja Kyöstillä oli mielenkiintoiset lastenkasvatusmetodit.

Mahtimaito oli mainio apuväline puheopetuksessa. Arthurin ensimmäinen sana oli nalle.

Kenzie opetti samaan syssyyn Arthurin kävelemäänkin.

Kenzie ja Arthur söivät aina samaan aikaan. Kenzien ruoka-annokset vain olivat moninkertaiset Arthurin annoksiin verrattuna.

Willow oli hoitamassa puutarhaa, kun ukkosmyrsky nousi aivan yhtäkkiä. Willow joutui salaman iskemäksi samoin kuin koivupuukin.

Sähköiskun saanut ja haiseva Willow oli melkoisen kauhistuttava ilmestys, mutta Arthuria ei pelottanut.

Willow'sta oli hauskaa, kun vatsa oli suuri ja pyöreä raskauden takia.

Samaan aikaan kun uusi tulokas ilmoitteli itsestään, vanha elämä oli päättymässä.

Willow oli ollut niin järkyttynyt sähköiskusta, että oli unohtanut syödä. Vanhuksille ei tehnyt hyvää olla syömättä niin pitkään, ja Willow sai tuntea sen nahoissaan.

Willow vajosi maahan, eikä enää noussut. Kuutti itki järkytyksestä, surusta ja pelosta, kun viikatemies ilmestyi kylpyhuoneeseen.

Willow oli siirtynyt tuonpuoleiseen.

"Yhyy! En koskaan saanut korjattua välejäni Willow'n kanssa!" Kyösti itki. Willow'n kuolema järkytti kaikkia.

"Voikohan taivaaseen lähettää sähköpostia?" Kuutti mietti suruissaan.

Arthurkin oli tajunnut, että isoäiti ei enää tulisi takaisin. Pikkuisen mieleen mahtui kuitenkin vain yksi asia kerrallaan.

Kenzie turrutti suruaan siivoamalla. Pöntöt olivatkin päässeet hävyttömän huonoon kuntoon.

Arthur rakasti karismapupuaan. Se oli hänen lempilelunsa, sillä se oli ainoa, joka puhui.

"Kyöstiiii!" Kenzie vaikeroi synnyttäessään. "Odota hetki, minun pitää pedata sänky", Kyösti sanoi ja asetteli ilman suurempaa kiirettä peitettä paikoilleen.

"Oho, joko se syntyi?" Kyösti joutui toteamaan saatuaan sängyn pedattua. "Jo! Ja miten suloinen pikkuprinssi se onkaan!" Kenzie ihasteli.

Nimen James saanut pienokainen varasti heti Kuutin ja Kyöstin sydämet.

Kenzie jätti Jamesin isän ja isoisän huomaan ja opetti tuoreelle isoveljelle lastenlorun.

Pian sen jälkeen Arthur kasvoi.

Arthur näytti oikeastaan enemmän prinsessalta kuin prinssiltä.

"Hyvää synttäriä, muru", Kenzie onnitteli poikaansa halauksella.

Uusi hiustyyli ja uudet vaatteet tekivät terää.

Kyösti rakasti vauvoja. Hänestä ne olivat maailman suloisimpia olentoja.

Kenziekin rakasti vauvoja, mutta vihasi niistä aiheutuvaa jätteiden määrää.

Willow'n kuoltua kasvihuone oli jäänyt huomiotta. Kenzie päätti pitää hyvää huolta kasveista äitinsä kunniaksi.

Naruhyppely oli Arthurin lempiajanvietettä.

Ensimmäinen koulupäivä jännitti poikaa. Oli hurjaa astua ihan yksin koulubussiin ja mennä jonnekin ensimmäistä kertaa ilman vanhempia.

Kenzie oli kyllästynyt siivoamaan yksin, joten hän palkkasi kotiapulaisen. Heti kun Katri Lassila saapui paikalle, Kenzie painui pitkästä aikaa uimaan.

Kuntoilusta oli tullut mieluisa harrastus Kenzielle. Hän juoksi päivittäin matolla kilometrejä.

Jamesilla oli synttärit. Arthurista oli hauskaa, että veli kasvoi, mutta vielä kivempaa oli leikkiä tähtisädetikuilla.

Jamesista kasvoi mahdottoman suloinen taapero. Luonne on täsmälleen samanlainen kuin veljelläkin: 8-4-10-7-6.

Rodriquesien tontilla tavarat muuttuivat silloin tällöin näkymättömiksi. James pääsi harjoittelemaan pottailua näkymättömällä potalla.

Kyösti auttoi Arthuria läksyjen kanssa. Samalla hän tutki ovien rakennetta. "Jaa, nämä ovet ovat ihan oikeaa puuta", Kyösti mutisi.

"James, kävele tänne, niin pääset nukkumaan", Kenzie maanitteli Jamesia ottamaan ensiaskeleet.

Kyöstin harteille jäi Jamesin puheopetus. Pikkuinen oli hyvin vastahankainen sanojen kanssa.

Appelsiinipuussa oli tuholaisia, joten Kenzien piti myrkyttää ne.

Arthur oli monilahjakas lapsi. Hän oli jo saanut kerättyä kaikki karismapisteet ja oli oikea shakkinero. Lisäksi hän osasi maalata kauniita taideteoksia.

James oli vaatelias lapsi. Kun olisi pitänyt nukkua, hän tahtoi ruokaa, ja kun olisi pitänyt syödä, hän tahtoi leikkiä. Vanhemmat ja Kuutti eivät kuitenkaan hermostuneet Jamesin temppuiluun. Heistä se oli vain söpöä.

Kenzie rakasti lapsiaan yli kaiken.

Kuutti oli huolissaan Jamesista, kun tämä nukahti keskelle lattiaa. James ei kuitenkaan ollut lattianokosista moksiskaan.

Jamesin synttärit olivat taas käsillä.

James oli lapsena yhtä pirteä ja innokas kuin taaperonakin.

Kenzie oli perinyt Kuutilta luoton omiin mekaanikonkykyihin. Tietokone korjaantuikin käden käänteessä.

Mutta roskanpuristin, jolta Kuuttikin oli saanut säkärin, tuotti vaikeuksia.

Kenziekin sai tutustua sähköiskun purevuuteen.

Kyöstiä joskus lapsetti. Jamesista oli kivaa, kun isä leikki hänen kanssaan.

Arthur oli vähän maassa, kun koulu ei sujunut. "Ei se mitään. Aina ei suju", Kuutti lohdutti.

James oli seurallinen sim ja tahtoi paljon ystäviä. Hän kutsui usein kavereita koulusta kylään.

Kuutti piti huolen, että myös läksyt tuli tehtyä.

Kenzie ja Kyösti olivat yrittäneet kolmatta lasta jo pidemmän aikaa, mutta vielä ei ollut tärpännyt. Se ei kuitenkaan masentanut paria. Olihan lastenhankinta mukavaa puuhaa.

Kyösti ja Kenzie rakastivat toisiaan hurjan paljon.

He todella tahtoivat kolmannen lapsen. Mieluiten tyttären, oman pikkuprinsessan.

Kuutti oli pikkuhiljaa päässyt yli Willow'n kuolemasta. Hän alkoi taas katsella naisia sillä silmällä.

Työkavereiden joukossa oli muutama mahdollinen naisystävä.

Jameskin loi suhteita tyttöihin. Sophie Rodriques, Jacobin tytär, oli mukavaa seuraa.

Kuutti pisti kaiken charminsa peliin hurmatakseen nimettömänä pysytelleen työkaverinsa.

Nainen ei kuitenkaan lämmennyt Kuutin flirttailulle.

Kaikesta huolimatta Kuutti päätti esittää KaLan kannustushuudon naiselle.

"Minusta sinä olet todella mukava", nainen sanoi Kuutille.

Lähtiessään nainen suuteli Kuuttia. Kannustushuuto oli tehnyt tehtävänsä.

"Rafaelilla on samanlainen kampaus kuin minulla!" Kyösti tajusi, "Ei kenelläkään saa olla samanlaisia hiuksia kuin minulla!" Kenzie huokaisi. "Kyösti. Viimeisen kerran. Sinulla ei ole yksityisoikeutta hiuksiisi", hän sanoi väsyneesti. Rafael yritti olla mahdollisimman huomaamaton.

Kenzie oli hämmästynyt, kun huomasi olevansa raskaana. Hän oli jo melkein menettänyt toivonsa kolmannesta lapsesta.

Arthurin oli aika kasvaa.

Hymyilevä nuorukainen sai perhetavoitteen ja hän tahtoo opetusministeriksi isänsä tavoin.

Arthur oli nuori nero ja hänen piti näyttääkin sellaiselta. Arthur sai stipendin jokaisesta taidosta ja lisäksi hyvästä koulumenestyksestä.

Sellaistapa tällä kertaa. Kommentointi on yhä sallittua ja toivottuakin. :)

Rodriquesin suvussa oli kahden aliensimin ja zombien lisäksi myös kaksi vampyyria: toisen sukupolven Danielin tytär May ja tämän kihlattu Adam Avery. Averyt ovat muuten yksi Katajalehdon harvoista suvuista Rodriquesien lisäksi.

May ja Adam tahtoivat mennä naimisiin ja juhlia häitä aivan kuten normaalit simitkin. Hääjuhla oli pakko pitää yöllä, jotta hääpari ei kuolisi kesken seremonian. Tunnelma häissä oli silti mahtava: kaikki bailasivat ihan täböllä.

"Adam, mitä sinä vielä täällä kuppaat?" Adamin isä Kasmir ihmetteli tanssinsa lomassa, "Nyt minä vasta tajusin, että olet vampyyri! Sisälle siitä!" Kasmir oli napannut käsikynkkäänsä Noran, joka oli morsiamen eli Mayn äiti.

Seuraavana yönä pihaa kuopsuttamaan ilmestyi Örkki, Adamin edesmennyt koira.

Adam ja May olivat onnellinen vampyyripariskunta.

Kaupungin toisella laidalla asusteli Trey, jonka makuuhuoneessa oli samanlaiset tapetit ja sängyssä samanlaiset lakanat kuin vampyyriparillakin. Lisäksi Treyllä oli täsmälleen samanlainen kampaus kuin Adamillakin.

Treyn vaimo taas oli Mayn sisar Decembre. Decembren ja Treyn esikoistytär oli nimeltään Holly.

Hollyn syntymäpäiviä juhlittiin railakkaasti. Vieraiksi olivat saapuneet niin isovanhemmat Daniel ja Nora kuin Hollyn täti ja Decembren sisar April sekä Felix.

Hollylla oli ongelmia kasvun kanssa, joten vauvelin vanhentamiseen tarvittiin useampi kakku ja lopulta boolprop-koodi. Vieraat olivat silti innoissaan. Felix muuten asui Noran ja Danielin luona.

Hollysta kasvoi suloinen taapero.

Decembre oli tunnollinen äiti. Hän nautti Hollyn kasvattamisesta suunnattomasti.

Pikku-Holly oli vanhempiensa silmäterä.

Holly rakasti palikoilla leikkimistä.

Holly kasvoi niin nopeasti, että vanhempien oli vaikeaa käsittää sitä. Decembrestä tuntui hassulta ajatella, että nyt jo kouluikäinen Holly oli vasta äsken ollut vaipoissa.

Holly ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi lapseksi, sillä Decembre tuli raskaaksi.

Decembre ei muistanutkaan, kuinka rasittavaa raskaus oli. Elämä suuren mahan kanssa oli hankalaa.

Trey oli salapoliisiuralla. Hänestä oli mielettömän mahtavaa salakuunnella naapureiden puheita. Trey, Decembre ja Holly asuivat pienessä kerrostalossa, jossa juoruja kyllä riitti. Varsinkin seinänaapureiden Rakenbergereiden asunnosta kuului vaikka minkälaisia salaisuuksia.

Trey oli aivan paniikissa, kun Decembren synnytys käynnistyi.

Hollylle syntyi pikkusisko, joka nimettiin Heleniksi.

Trey oli ihastunut kuopukseensa. Hänestä tytär oli valloittava, kuten isosiskonsakin oli ollut.

Tällaisessa asunnossa Trey perheineen asusti.

Mörkö ja Muru (Vilthurilin Rodriques-ajan jälkeen syntynyt pentu) pitivät omanaan Danielin ja Noran asuntoa.

Danielin ja Noran luona asui myös Felix.

Irvistellen Felix siirtyi vanhuuteen.

"Noh, en minä niin kauhea olekaan", Felix totesi.

Nora onnitteli vastavanhentunutta Felixiä. Felix oli Noralle ja Danielille kuin oma poika.

Muru oli siisti kissa. Se raahusti aina hiekkalaatikolle, jopa umpiunessa.

Muru oli myös leikkisä kissa.

Ja pahalle päälle sattuessaan Muru saattoi laittaa koko sisustuksen uusiksi.

Siitäkin huolimatta se oli hyvin rakastettu kissa.

Felixillä oli ihan oma huone.

Danielin ja Noran huoneessa piti vahtia suurisilmäinen patsas, jonka Daniel oli ansainnut seikkalu-urallaan.

Yläkerrassa oli urapalkintoja vuosien varrelta.

Yläkerta oli myös kissojen valtakuntaa. Siellä oli paljon tilaa remuta ja leikkiä.

Katajalehdon laitamille oli rakennutettu uusi uljas kerrostalo, jossa oli kuusi asuntoa.

Ensimmäiseen asuntoon muuttivat Sam ja hänen tuore aviovaimonsa Nelli, jonka kanssa Sam oli jo yliopistossa seurustellut. Sam oli päättänyt luopua maanviljelystä.

Myös Siiri-koira oli saanut jäädä, sillä se oli ollut vanhus ja Sam halusi olla koirankasvattaja. Kahvi ja Kerma olivat Samin kennelin kantaisä ja -äiti.

Ensimmäinen pentukin oli jo syntynyt. Sen nimi oli Pipari.

Pieneen asuntoon mahtui hyvin kaksi simiä ja kolme koiraa.

Rowan oli kerrostalon toinen asukas.

Rowanin kämpän pääväri oli sininen.

Rowan ei tahtonut asua yksin asunnossaan. Hän päätti turvautua ennustajaeukon apuun, mutta sopivaa neitoa ei löytynyt.

Rob muutti kerrostaloon kolmatena. Miestä ei kauheasti hymyilyttänyt.

Rowan piti vihreästä, ja se hallitsikin asunnon värimaailmaa.

Spruce oli kerrostalon neljäs asukki.

Sprucen asunnon sisustus oli käytännöllinen ja melko neutraali.

Spruce päätti heti mennä juttelemaan Rowanin kanssa. Oli hienoa asua samassa talossa veljen kanssa: juttuseuraa löytyisi aina.

Rowan saisi kyllä jäädä rauhaan, sillä Erika muutti Sprucen luo.

Erikasta oli ihanaa muuttaa yhteen Sprucen kanssa.

Aida oli päättänyt laajentaa kukkakauppaansa. Vanhat tilat olivat käyneet liian pieniksi, joten Aida muutti uuteen taloon ja perusti kauppansa uusiin tiloihin.

Yhteistyökumppanikseen Aida oli saanut Corianderin, joka odotti innolla yrittäjyyden iloja.

Aidan ja Corianderin koti oli sisustettu maalaistyylisesti.

Kauppa taas oli pirteän vihreä ja tuotteet ehdottoman hyvälaatuisia.

Sugar saapui uuden kaupan avajaisiin. Coriander tarjosi sisarelleen uuden kampauksen.

Myös aina kovin pirteä Ida sai uuden tyylin Corianderin käsittelyssä.

Sellaista on siis tapahtunut perintölinjan ulkopuolella. Suurimmaksi osaksi tämä oli kai vain taloesittelyjä eikä mitään oleellista tapahtunut, joten korvaan pettymyksenne tarjoamalla (toivottavasti) mielenkiintoista nippelitietoa Rodriqueseista. :)

Tiesitkö tätä Rodriqueseista?

• Minulla on käytössäni kaikki lisäosat ja kamasetit lukuunottamatta Juhlien- ja Kartano & Puutarha -kamasettejä.
• Rodriquesien ensimmäinen osa ilmestyi heinäkuussa 2007, joten olen pelannut Rodriqueseilla 1 vuoden ja 9 kuukautta.
• Rodriquesien kotinaapurusto Katajalehto on nimetty Gabriellen Perintö -legacyn perustajattaren Gabrielle Katajalehdon mukaan.
• Aida on ensimmäinen pelissäni syntynyt aliensim ja Tosca ensimmäinen zombie.
• Idan nimeä ei lausuta Ida tai Iida vaan englantilaisittain Aida. Suvussa on siis periaatteessa kaksi Aidaa.

• Tätä kirjoittaessa kävijälaskurin mukaan Rodriquesien blogi on avattu 94649 kertaa.

• Yksittäisiä kävijöitä vuoden aikana sivustolla on käynyt 3362.

• Rodriqueseita on käynyt katsomassa vierailijoita 14 eri maasta.
  - Yhdysvaltalaisia on käynyt 17
  - Ruotsalaisia 3
  - Iso-Britannialaisia 2
  - Italiasta, Liechtensteinista, Saksasta, Virosta, Venäjältä, Norjasta, Sveitsistä, Puolasta ja Meksikosta on kustakin Rodriqueseja ihmettelemään eksynyt 1 vieras
  - Tuntemattomista maista on tullut 10 vierailijaa

Kommentoidahan saa, ja sukupuuta on päivitetty. :)

Willow'n ura huoltoasemalla oli ohi, sillä hänet erotettiin lamasta johtuvien ongelmien vuoksi. Willow'ta harmitti kovasti, mutta kohtalo oli pakko hyväksyä.

"Ole kingi, hampaista älä tingi!" Kuutti muisti vieläkin lorun, jolla häntä oli opetettu harjaamaan hampaitaan.

Willow'n puutarhaprojekti ei sujunut odotetulla tavalla: muutama kasveista oli kuollut ja rikkaruohot valtasivat alaa. Willow ei kuitenkaan lannistunut, vaan ahersi tomaattiensa parissa väsymättä.

Puutarhanhoidolta jäi silti aikaa vielä lehden lukemiseen ja uusien työpaikkojen etsimiseen. Avoimia paikkoja oli kuitenkin vain vähän, eikä Willow löytänyt mieluista hommaa. Onneksi perheen rahatilanne oli sen verran hyvä, että perhe tuli toimeen ilman Willow'n tuomia rahojakin.

Willow otti kaiken irti työttömyydestään. Oli hauskaa nauttia kesästä ja pyydystää perhosia.

Puutarhassa kasvoi harvinaisuus: tomaattipensas, jonka varsi ja lehdet olivat näkymättömiä. Onneksi edes sato näkyi.

Tomaateista tuli hyvää mehua, vaikka sato olikin mauton.

Rodriqueseilla syötiin yhä enemmän ruokaa, joka oli tehty tuoreista aineksista. Tuore ahven maistui varsinkin Kuutille ja Gregorylle.

Kuutti yritti luoda ystävyyssuhteita, joista olisi hyötyä myös tulevaisuudessa. Kristo Ray oli sen verran kohtelias ja mukavan näköinen, että Kuutti ajatteli miehessä olevan puolisoainesta MacKenzielle tai jollekin tulevalle tyttölapsoselle.

Oman puolisonsa Kuutti oli löytänyt jo aikoja sitten.

Willow'lla ja Kuutilla riitti säpinää, vaikka suhde ei enää mikään uusi ollutkaan.

Lyhyesti sanottuna Kuutti oli onnellinen.

Gregory ja Willow pelasivat usein yhdessä shakkia. Gregillä oli selvästi lahjoja älypelissä ja Willow'lla niiden puutetta. MacKenzie, Hayes ja Jordan kehittivät omia shakkitaitojaan yliopistolla, jonne he olivat lähteneet kolmistaan.

Willow oli hyvin eläinrakas. Naapuruston kulkukoirat ja -kissat saivat hänen sydämensä sulamaan.

Vaikka tomaattien viljely ei ollutkaan sujunut toivotulla tavalla, Willow oli päättänyt perustaa kunnon puutarhan. Kasvihuoneen suojissa sitruunapuut tuottivat komean sadon.

Gregoryn oli aika kasvaa. Poika toivoi "superhienoa urheiluautoa" synttärilahjaksi, mutta jostakin syystä vanhemmat eivät toivetta toteuttaneet.

"No ei haittaa, vaikken saanutkaan autoa, kun saan kuitenkin tyttöjä tällä naamalla", Greg kuittasi pettymyksensä.

Ennen tyttöjahtia liikakiloista oli kuitenkin päästävä eroon. Paras tapa kilojen karistamiseen oli Gregin mielestä uinti.

Joku oli ollut hyvin hajamielinen ja vienyt ruokakorin jääkaapin sijasta makuuhuoneen yöpöydälle.

Uinti ei ollut tuottanut toivottuja tuloksia, joten Greg siirtyi koripallon pariin.

Kun pallo ei mennytkään koriin, oli pakko keksiä selityksiä. "Mulla oli purkkaa kädessä, joten pallo tarttui siihen ja heitto meni pieleen", Greg selitteli.

Huono menestys koripallossa ajoi Gregin takaisin uinnin pariin. Samalla poika kuivaharjoitteli surfausta. Urheilun tuloksetkin alkoivat pikkuhiljaa näkyä.

Willow'n mansikankasvatus sujui paljon paremmin kuin tomaattien kasvattaminen oli sujunut. Osa mansikoista oli jopa täydellisiä.

Gregory yritti luoda suhteita vastakkaiseen sukupuoleen tulevaisuuden varalta, mutta huonoin tuloksin.

Greg päätti lähteä yliopistoon Hayesin, Kenzien ja Jordanin seuraksi.

Willow oli tyytyväinen, kun viimeinenkin lapsi oli lentänyt pesästä (vaikka yksi heistä tulisikin palaamaan takaisin kotiin) ja juhlisti tapahtumaa laajentamalla kasvihuonettaan.

Kuutti oli löytänyt laihdutusruoista parhaan: murot, jotka olivat sokerittomia, gluteenittomia, maidottomia, mauttomia ja näkymättömiä!

"Kuutti... Minulla on omituinen tunne, että jotakin tapahtuu", Willow paljasti Kuutille, "Ihan kuin käsissäni olisi jotain erilaista..." Kuutti tuhahti hymyillen. "Ei se mitään ole, olet vain vähän luulotautinen", hän tyrmäsi vaimonsa epäilyt.

Kuutin hymy kuitenkin hyytyi, kun Willow vanheni yhtäkkiä. Ei se pikkuinen rupsahtaminen Kuuttia säikäyttänyt, vaan.. "Willow! Sinulla on vaaleat hiukset!" Kuutti parahti.

"Yleensä simit harmaantuu, mutta minä blondaannun!" Willow nauroi järkyttyneelle Kuutille.

Willow ei kuitenkaan tahtonut olla vaaleaverikkö, vaan muutti tyyliään. Hänestä kuoriutui oikein viehkeä vanhus.

Yliopistolla odotti neljä aikuistunutta simiä, joista jokainen odotti innolla aikuisuuden haasteita.

Coriander huokaisi helpotuksesta, kun sai vihdoin karistaa kampuksen tomut jaloistaan ja aloittaa oikean elämän.

Ensimmäiseksi jokainen tuore opiskelija muutti tyyliään. Gregoryn tyyli oli rento ja huoleton.

Hayes ei jäänyt veljeään huonommaksi. Kumpikin veljeksistä tulisi olemaan kampuksen naisten mieleen, siitä ei ollut epäilystäkään.

Jordan oli yhä oma persoonallinen itsensä.

MacKenzie oli kyllästynyt kiltin tytön imagoonsa. Hän päätti muuttaa tyylinsä synkemmäksi ja viettelevämmäksi.

Kenziellä oli myös uusi, itsevarmempi asenne, joka sopikin hyvin perijättärelle.

Kenzie, Jordan ja Gregory päättivät juhlistaa uutta elämänvaihettaan palaneella ahvenaterialla ja kuohujuomalla. Paikalle oli tullut myös Kenzien tuttava, Kyösti Jantunen.

Kenzie oli ihastunut Kyöstiin. Hän tiesi, että Willow'lla ja Kyöstillä oli ollut suhde, mutta hän ei voinut tunteilleen mitään.

Kenzie oli oikeasti tullut yliopistoon vain sen vuoksi, että saisi tavata Kyöstiä vanhempiensa katseen ulottumattomissa, jotta voisi osoittaa Kyöstille tunteensa. Kenziellä oli epäilys, että Kyöstilläkin saattoi olla tunteita häntä kohtaan.

Kenzie ei kuitenkaan voinut olla varma, mitä Kyösti hänestä ajatteli. Siispä hän kysyi asiaa Kyöstiltä suoraan. "Pidätkö sinä minusta?" hän töksäytti. Kyösti antoi vastaukseksi pitkän vihellyksen.

"Tuo oli kai kyllä?" Kenzie varmisti ja nojautui lähemmäs komeaa punapäätä. "Sinä saat pääni pyörälle", Kyösti vastasi.

Kenzie oli vastauksesta hyvin ilahtunut, ja tahtoi suudella Kyöstiä, joka kuitenkin vetäytyi kauemmas.

"Vaikka oletkin tosi ihana ja niin edespäin, minun täytyy selvitellä päätäni, ennen kuin tästä tulee mitään virallista", Kyösti torjui Kenzien, "Ihan varmuuden vuoksi vain. Ja usko pois, tämä on hyvin vaikeaa."

"Minä ymmärrän", Kenzie sanoi hieman pettyneesti ja hipaisi Kyöstiä. "Olen pahoillani", Kyösti sanoi ja vastusti halua painaa huulensa Kenzien huulille.

Mutta se oli mahdotonta. Kyöstin oli aivan pakko suudella Kenzietä, sillä hän oli juuri tajunnut rakastavansa tätä. Hän oli yrittänyt kieltää tunteensa; hän ei saanut ihastua Willow'n tyttäreen, sillä se oli väärin - olihan hän tuntenut Kenzien lapsesta lähtien. Mutta tunteille ei voinut mitään.

Kenziekin tiesi, että oli väärin rakastaa Kyöstiä, mutta hän ei voinut pysyä erossa miehestä.

Siitä illasta alkoi suhde, joka kaikkien olisi hyväksyttävä, sillä Kyösti ja Kenzie eivät aikoneet jättää toisiaan.

Kun he olivat yhdessä, he olivat kiinni toisissaan kuin liimattuina ja kun he olivat erossa, he ajattelivat toisiaan tauotta.

Kumpikaan heistä ei ollut varautunut niin vahvoihin tunteisiin.

Kenzien sydän oli pakahtua kaikesta rakkaudesta. "Kyösti", hän sanoi eräänä iltana ja polvistui Kyöstin eteen, "Minä en koskaan arvannut tässä käyvän näin. Minä en voi elää ilman sinua. Sinä olet kaikkeni."

"Ota vastaan tämä sormus merkkinä rakkaudestani. Tule miehekseni ja ole ikuisesti minun", Kenzie kosi. Kyösti painoi kätensä sydämelleen, eikä sanonut mitään.

Hän otti sormuksen, pujotti sen sormeensa ja syleili Kenzietä. Kumpikin puhkesi liikutuksesta kyyneliin.

"Minä rakastan sinua, MacKenzie Rodriques", Kyösti sanoi ja suuteli Kenzietä intohimoisesti, "Enemmän kuin ketään muuta. Koskaan."

Sitten Kyöstin oli lähdettävä. Kenzie päätti pelata shakkia Hayesin kanssa ja kertoa kaiken, mitä juuri oli tapahtunut. Hayes otti tiedon vastaan ilolla, mutta hieman epäillen. "Olikohan kuitenkaan fiksua kihlautua äidin exän kanssa?" hän mietti.

Jordan oli onnellinen Kenzien puolesta. "Aidon rakkauden takia kannattaa ottaa riskejä", hän sanoi.

Kaikkein innokkaimmin tiedon otti vastaan Gregory. "Vau! Jos menit kihloihin noin nopeasti, varmaan saat kohta lapsiakin ja sitten minusta tulee setä!" Greg intoili.

Ja niin MacKenzie päätti lähteä takaisin kotiin. Hän tahtoi aloittaa yhteiselämän rakastamansa miehen kanssa mahdollisimman pian.

Hayes, Jordan ja Gregory jäivät yliopistolle jatkamaan opintojaan kukin omalla tavallaan.

Kenzietä hieman hirvitti palata takaisin kotiin. Häntä pelotti kohdata äitinsä, sillä hän ei voinut olla varma, mitä äiti ajatteli hänen kihlauksestaan.

Willow otti ainoan tyttärensä lämpimästi vastaan. Kenzie kertoi menneensä kihloihin, muttei uskaltanut kertoa kenen kanssa. "No, enköhän minä herran tapaa ihan lähiaikoina", Willow sanoi hymyillen. Kenzie hymyili epävarmasti takaisin.

Kenzie ei kestänyt olla erossa Kyöstistä, vaan vielä samana iltana kutsui miehen käymään.

Kenzie oli pakahtua onnesta nähdessään taas Kyöstin harmaiden silmien tuikkeen, vaikka he olivat olleet erossa toisistaan hädin tuskin vuorokauden verran. Vielä onnellisempi Kenziestä tuli, kun Kyösti muutti saman tien asumaan Rodriqueseiden hirsikartanoon.

Ensimmäisenä tekonaan uudessa kodissa Kyösti muutti tyyliään.

Sitten hän päätti tutustua Kenzien isään. Kuutilla ja Kyöstillä synkkasi heti. Olisihan sen voinut arvata: kumpikin on punapää ja molemmat kannattivat intohimoisesti "maailman parasta jalkapallojoukkuetta" KaLaa eli Katajalehdon Lahnoja. Sitä paitsi Kuutti ei takertunut pikkujuttuihin; hän ei välittänyt, vaikka Kyöstillä ja Willow'lla oli ollut suhde, sillä sehän oli mennyttä.

Willow'n ei ollut aivan yhtä helppoa sopeutua tilanteeseen. Hän oli tietenkin onnellinen tyttärensä puolesta, mutta oli suoraan sanottuna järkyttynyt, kun MacKenzie oli esitellyt Kyöstin hänelle kihlattunaan. Kyöstin nähtyään Willow oli painunut sanaakaan sanomatta kasvihuoneeseensa purkamaan äkkiä kasvaneita mustasukkaisuuden ja petetyksi tulemisen tunteita. Willow tiesi, että hänellä ei ollut mitään syytä tuntea niitä, mutta ei voinut itselleen mitään.

Yhtäkkiä kasvihuoneen ovi narahti ja sisään astui Kyösti. Willow nieli pahat tunteensa ja yritti näyttää mahdollisimman tyyneltä. "Hei, Willow", Kyösti aloitti varovasti. Willow vastasi jämäkällä nyökkäyksellä. "Ymmärrän, että tämä on sinulle hankala tilanne, koska se on sitä minullekin", Kyösti alkoi selittää, "Mutta minä rakastan tytärtäsi yli kaiken. Sitä paitsi meidän välillämme ei tainnut oikeasti olla mitään ihastusta voimakkaampaa." Willow nyökkäsi taas, tällä kertaa pehmeämmin. "Pyydän, että hyväksyisit minun ja Kenzien rakkauden ja unohtaisit menneet. Se on vaikeaa, mutta helpottaisi elämäämme huomattavasti", Kyösti vetosi lopuksi. Willow ei sanonut vieläkään mitään, ja Kyösti palasi takaisin taloon Kenzien luo.

"Siis mitä pitää vastata, kun pappi kysyy tahdon?" Kyösti kyseli Kuutilta, "Joo, kyllä, mikäs siinä, okei vai tahdon?" Kuutti huokaisi ja pudisteli päätään. "Sadannen kerran: tahdon", Kuutti vastasi. "Ai mitä sinä tahdot?" Kenziekin liittyi keskusteluun, jota ei ollut seurannut kunnolla.

"Kenzie, ihana nähdä sua! Ja kauhean vaikea uskoa, että olet menossa naimisiin!" Hayes päivitteli, kun oli saapunut juhlistamaan Kenzien ja Kyöstin rakkautta. Myös Jordan ja Gregory olivat saaneet kutsun.

Häät olivat mielenkiintoiset: vieraat seisoivat, Jordanin mielestä joulupukin puku oli sopiva juhla-asu, valkoinen susi kierteli pihamaata kerjäten huomiota ja sulhasella ei ollut kenkiä. Kaiken lisäksi sää oli kalsea.

"Apua, me ollaan oikeasti menossa naimisiin!" Kenzie hihkui innosta. "Sinä olet niin kaunis!" Kyösti ihasteli morsiantaan.

Kaikista omituisuuksista huolimatta seremonia oli hyvin romanttinen ja herkkä. Kyösti liitettiin kunniakkaaseen Rodriquesin sukuun kauniiden sanojen ja komean sormuksen myötä.

Tapahtumaa todistaneet eivät voineet hillitä hymyjään, niin onnellisia he tuoreen avioparin puolesta olivat.

Kenzie ja Kyösti siirtyivät sisätiloihin leikkaamaan kakkua. Kaikki muut jäivät pihalle jutustelemaan keskenään.

Kun he lopulta saapuivat syömään kakkua, oli liika juhlallisuuden tuntu kadonnut kokonaan. Hayes oli vaihtanut päälleen mustan balettipuvun ja Jordan uimahousut. Kuutti taas oli pukeutunut pyjamaan ja juhliin oli ilmestynyt kuokkijakin, jolle kakku totistesti maistui.

"Äiti, miksi sinulla on yöpuku?" Hayes murahti vihaisesti Willow'lle, kun oli maljapuheen aika. "Mitä? Perheen keskenhän täällä ollaan", Willow suhisi takaisin.

Rodriqueseilla on pukukoodi hallussaan, siitä ei ole epäilystäkään.

"Minä arvostan ihan kauheasti sitä, että tulitte tänne", Kenzie jutteli Hayesille, "Se merkitsee oikeasti tosi paljon minulle." Hayes nyökytteli. "Aivan niin, mutta saisinko nyt pelata shakkia ihan rauhassa?"

Häiden kunniaksi oli ostettu tähtisädetikkuja. Kenziestä oli ihanaa seurata kipinöiden lentelyä.

"Wiiih! Tämä on paras osa koko päivästä!" hän iloitsi.

Yläkerrassa tapahtui kummia Kenzien leikkiessä tähtisädetikuilla. Kyösti ja Willow olivat päätyneet nukkumaan vierekkäin, ja Willow oli kömpinyt Kyöstin kainaloon. Kyösti luuli Willow'n olevan Kenzie, mutta kun hän avasi silmänsä ja vihdoin tajusi, kuka siinä oli, kauhistus oli suuri.

Kumpikaan ei puhunut mitään, kun he nousivat järkyttyneinä sängystä.

Willow pakeni vessaan itkemään järkytystään. Hän ei voinut uskoa tapahtunutta todeksi.

Kyösti ei tietenkään kertonut mitään Kenzielle, joka oli ilmestynyt makuuhuoneeseen miltei heti Willow'n lähdettyä. Kyösti ei tahtonut pilata heidän hääyötään.

"Olenko koskaan sanonut sinun olevan kaunein nainen koko universumissa?" Kyösti kysyi hiljaa.

Kenzien ja Kyöstin hääyö oli taianomainen.

Mutta se oli aivan liikaa Willow'lle. Hän tunsi yhä rakastavansa Kyöstiä miltei yhtä paljon kuin Kuuttia, ja hänestä tuntui aivan kauhealta nähdä Kyösti petipuuhissa Kenzien kanssa.

"Kuinka sinä saatat?" Willow huomasi huutavansa ja läimivänsä Kyöstiä, "Sinähän rakastat minua!"

Kyösti oli hetken aivan ymmällään.

Sitten hän tajusi, mistä oli kyse. Willow'n vanhat tunteet olivat nousseet vahvoina takaisin, eikä vanhus osannut hillitä itseään. "Herää jo Willow! En minä enää rakasta sinua, ainakaan sillä tavalla!" Kyösti yritti saada Willow'n tajuamaan tilanteen läimimällä häntä poskille, "Meidän suhteemme on jo ohi ja sinä tiedät sen."

Kenzie tunsi itsensä hyvin syylliseksi tilanteeseen, ja päätti hiipiä vähin äänin toiseen huoneeseen, jotta Willow'lla ja Kyöstillä olisi tilaa hoitaa välinsä selviksi.

Kyöstillä oli tapahtuneesta niin paha olo, että hän purskahti rajuun itkuun. Tilanne alkoi seljetä Willow'lle, jota inhotti nähdä Kyösti kyynelissä. Willow tajusi toimineensa tyhmästi ja aivan väärin, aiheuttaneensa paljon mielipahaa sekä Kenzielle että Kyöstille puhumattakaan Kuutista.

Tähtisädetikut lohduttivat ja piristivät Kyöstiä, jota harmitti riita Willow'n kanssa.

Kyösti yritti unohtaa koko välikohtauksen suuntaamalla ajatuksensa muihin asioihin. Pallottelusta Kuutin kanssa ei kuitenkaan meinannut tulla mitään.

"Kuutti, sinun täytyy jutella Willow'n kanssa", Kyösti aneli Kuutilta, "Yritä saada hänet tajuamaan, että mitään väärää ei tapahtunut!"

Kuutti päätti heti tarttua toimeen. "Willow, kultaseni", hän aloitti lempeästi, "Tiedäthän, että Kyösti ja Kenzie rakastavat toisiaan ja ovat onnellisesti naimisissakin? Tiedäthän, että sinä ja Kyösti ette ole olleet yhdessä pitkään aikaan, ja että sinä lupasit unohtaa Kyöstin, kun valitsit minut?" Willow nyökkäsi avuttomana. "Tiedäthän, että he eivät anna anteeksi, jos vain riitelet heidän kanssaan. Sinun täytyy nyt hyväksyä tilanne. Ei ole muuta vaihtoehtoa", Kuutti sanoi jämäkästi.

"Se on vaikeaa, mutta minä tuen sinua", Kuutti lupasi ja hieroi samalla hellästi Willow'n niskoja, "Vaikka tämä on minullekin vaikeaa. Kyllä se aina loukkaa, kun oma vaimo rakastaakin toista miestä. Mutta minä kestän sen, sillä sinä rakastat myös minua." Willow kääntyi katsomaan Kuuttia. "Minä rakastan sinua, todellakin", hän sanoi hiljaa, "ja minä näen nyt, että toimin aivan väärin. Enkä minä enää rakasta Kyöstiä, enkä ole oikeasti rakastanut häntä moneen vuoteen. Tunne, jonka nyt koin, oli vain kaiku menneisyydestä, ei mitään muuta. Nyt ymmärrän, että rakastan sinua, ja vain sinua ."

"Hyvä. Eiköhän tästäkin tilanteesta sitten selvitä", Kyösti sanoi ja halasi Willow'ta. Sitten hän tunsi selässään ikävää kolotusta ja kirkas syntymäpäivävalo ympäröi hänet.

"Nyt me sovimme entistäkin paremmin yhteen", Kuutti tokaisi hymyillen, "olemme harmaantuneita molemmat."

Vihdoinkin uusi osa. :) Kommentoida saa ja hyvää pääsiäistä kaikille jo etukäteen.

Rodriquesit olivat sitä mieltä, että vanha punatiilinen talo oli aivan liian tavanomainen ja tylsistyttävä, joten he päättivät rakennuttaa itselleen modernin hirsikartanon.

Talon pihalle rakennettiin leikkikenttä, jossa lapset voisivat kuluttaa aikaansa.

Etupihalla oli kaksi pientä uima-allasta, jotka saivat naapurit kateudesta vihreiksi.

Sisustukseltaan hirsitalo oli melko tummasävyinen. Yläkerrassa oli makuuhuoneita, vessa ja pitkä käytävä, jota käytettiin myös maalaustilana.

Alakerran mahtavin huone oli näyttävä keittiö. Alakerrasta löytyi myös kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja olohuone unohtamatta valkeaa eteistä.

Keittiö oli erittäin laaja ja ilmeeltään melko moderni.

Lämmin ja kodikas olohuone houkutteli viettämään yhteisiä koti-iltoja.

Alakerran makuuhuoneet olivat sisustukseltaan yksinkertaisia, mutta viihtyisiä.

Yläkerran suurempi makuuhuone oli tummasävyinen.

Huoneen toisessa nurkassa oli pieni makuusoppi.

Huoneen vastakkaisessa päädyssä taas oli lastenhoitonurkkaus.

Yläkerran toinen makuuhuone oli väreiltään rauhallisempi ja tunnelmassa oli raikasta maalaishenkeä.

Lapset ottivat uuden kotitalon innolla vastaan. Varsinkin pihalla oli mukavaa temmeltää.

Willow oli erityisen tyytyväinen siihen, että heillä oli nyt uima-allas. Raskasta vauvamahaa oli helpompi kannatella vedessä.

"Jos mullakin olisi pallomaha, olisin ihan kuin äiti", Jordan tuumi kelluskellessaan.

Hayes piti kyllä uimisesta, mutta kylpyammeen puhdistaminen oli sitäkin hauskempaa.

Kaikkein hauskinta oli kuitenkin karusellissa pyöriminen.

Jordanin pää ei kestänyt yhtä paljoa pyöritystä kuin kaksosten, joten hän siirtyi keinumaan.

"Mä aina ajattelin, että liukumäestä laskeminen olisi hauskempaa", MacKenzie totesi muutaman laskun jälkeen.

"Pyöritä pyöritä!" Jordan hihkui ja kannusti Hayesia, joka yritti keksiä, miten Thymen rakentama laite oikein toimi.

"Tänään on ollut oikea onnen päivä", Kenzie selitti veljilleen, "ollaan saatu vaan leikkiä ja uida ja nyt syödään hampurilaisia!"

"Voi kun mä toivon, että se olisi tyttö!" Kenzie huokasi katsellessaan äitinsä vatsaa, "Mä lähetän sinne vähän tyttöenergiaa, niin ehkä se oikeasti on tyttö."

Jordanista oli hauskaa kiusata Kenzietä. "Mä oon ihan varma, että noi pallot sun uikkarissa on finnejä. Ne on varmaan pudonneet sun naamasta", Jordan härnäsi.

"Älä viitsi, Jordan! Ei mulla mitään finnejä ole! Mä olen vasta lapsi", Kenzie puolusteli Jordanin rallattaessa "finnejä, finnejä".

"Onpa ihanaa olla pitkästä aikaa ihan kahdestaan", Kuutti kuiskasi Willow'n korvaan. "Niinpä", hän vastasi ja halasi tiukasti Kuuttia, "Kerrankin täällä on hiljaista, ja me voimme tehdä mitä haluamme..."

Romanttinen hetki kuitenkin keskeytyi, sillä Willow'n synnytys alkoi. "Tämä ei ole yhtään hauskaa!" Willow kirkaisi. Kuutti säikähti vaimoaan ja säntäsi sohvan taakse pakoon. "Ihan rauhassa kultaseni, hyvin se menee", hän yritti rauhoitella Willow'ta.

Hetken päästä Willow katseli neljättä lastaan, pientä poikaa.

"Hahaa, ettepä saaneet tyttöä vaikka toivoitte", Juniper ilmestyi ilkeilemään.

"Onnea pojasta!" Jaana onnitteli tulokkaan syntymästä. Willow ei ollut tervehdyksestä kovinkaan iloissaan.

"Tsot tsot! Ei keksejä keskellä yötä", Jaana paheksui Kenzien yöpalaa.

"Tämä alkaa mennä jo oudoksi", Willow tuumasi, kun kummitukset riehuivat ympäri taloa säikytellen kaikkia, jotka heidän tielleen osuivat.

Perheen kuopus oli ainut, joka sai rauhan kummituksilta. Pikkuinen nimettiin Gregoryksi australialaisen joen mukaan.

Gregory oli Kuutin silmäterä.

Kuutti ja Willow toivoivat kovasti vielä yhtä lasta, mieluiten tyttöä, joten lakanat pöllysivät tuon tuostakin.

Hayes, Jordan ja MacKenzie katsoivat joka aamu piirrettyjä ennen kouluunlähtöä. Ufotuho oli heidän lempiohjelmansa.

Hovimestari oli sitä mieltä, että vihdoin talo oli samalla tasolla hänen arvokkuutensa kanssa.

"Greg-kultaseni, jos sinä olisit ollut tyttö, sinun nimesi olisi Darling", Willow höpötteli Gregorylle vaippaa vaihtaessaan.

Kun lapset olivat koulussa, Kuutti töissä ja Greg hovimestarin hoidossa, Willow'lle jäi paljon luppoaikaa. Sen hän kulutti mielellään puutarhatöissä.

Willow päätti perustaa oman kasvimaan.

Gregoryn syntymäpäivä koitti nopeammin kuin kukaan oli osannut odottaa.

Gregorysta kasvoi suloinen pallopää. Luonteeltaan poika oli erittäin siisti ja toimelias, mutta ei kovinkaan kiltti: 10-3-9-3-1.

Kuutti ei vihannut mitään niin paljoa kuin vaippojen vaihtamista, joten Greg pääsi heti tekemään tuttavuutta potan kanssa.

Kun rakko oli tyhjennetty, poika sai uudet vaatteet ja kampauksen.

Sitten alkoivatkin puheharjoitukset.

Samaan aikaan Willow yritti saada Kenzien ymmärtämään läksyjen tärkeyden. "Jos minä olisin jättänyt läksyni tekemättä, en olisi kohta lähtemässä yötöihin huoltamon kassalle", Willow saarnasi.

Kun Kenzie oli saanut läksynsä päätökseen, hän siirtyi keittiöön aamupalalle ja leikkimään ruokasotaa Hayesin kanssa.

Greg katseli huolissaan tuttipullonsa takaa sisarustensa toimintaa.

Hayesista oli kasvanut oikea villikko. Sohvilla pomppiminen oli pojan mielestä kaikkien kivointa heti siivoamisen jälkeen.

"Hyvä Willow, juuri noin. Seuraavaksi sitten otat askeleen taaksepäin, että Greg voi tulla eteenpäin.. Älä ota liian pitkiä askelia, ettei vaan käy mitään!" Kuutti neuvoi koko ajan Willow'lle, kuinka lapsia opetetaan kävelemään. "Ole hiljaa, Kuutti! Kyllä minä osaan!" Willow kyllästyi neuvomiseen.

Kuutti säikähti Willow'n äänensävyä ja painui vähin äänin pihalle kitkemään kukkapenkkiä ja jupisemaan siitä, miten häntä ei ymmärretä.

Kenzie oli innostunut shakin pelaamisesta. Hän olisi ehkä voinut keskittyä pelaamiseen paremmin, jos Kuutti ja Gregory eivät olisi leikkineet kurkistusleikkiä aivan hänen vieressään.

Willow ja Kuutti harkitsivat vakavasti Gregoryn sängyn siirtämistä toiseen huoneeseen. Ei ollut hauskaa nousta rauhoittelemaan palosireenin lailla huutavaa taaperoa keskellä yötä.

Kuutilla ja Hayesilla oli tapana pallotella sisällä. Willow pelkäsi aina, että he joutuisivat siivoamaan lasinsirpaleita harhaheiton seurauksena.

Willow'sta oli hauskaa viettää aikaa lasten kanssa. Gregoryn lempilelu oli kanikupoli.

Willow viihtyi pihalla keinumassa. Ihan yhtä kovia vauhteja kuin Kenzie hän ei uskaltanut ottaa.

Toisinaan Kuuttikin innostui antamaan vauhtia Kenzielle.

Kaksosten synttäreitä oli seuraamassa koko perhe lukuunottamatta kuopusta, joka jo nukkui.

Kenziestä kasvoi viehättävä nuori neito. Hänen tavoitteekseen arpoutui suosio ja hän tahtoo omistaa 5 huippuluokan yritystä.

Hayes ei olisi tahtonut vielä kasvaa, joten synttärisankari ei paljoakaan hymyillyt. Tietotavoitteinen poika tahtoi olla maailmankuulu balettitanssija.

"Kunhan mä vähän uudistan tyyliäni, saan varmasti paljon kavereita", Kenzie selitti Jordanille, jota ei suoraan sanoen voinut vähempää kiinnostaa.

Heti kakkuaterian jälkeen Kenzie ryntäsi vaatekaapille ja sitten laittamaan hiuksensa. Lapsekkaista piirteistään huolimatta Kenzie oli yksi naapuruston kauneimmista.

Myös hieman angstinen Hayes kuului selvästi naapuruston komeimpaan kastiin.

"Siis mä en kestä! Ihan kauheet paineet! Pitäis niinku käydä koulua, tehdä töitä, hoitaa pikkuveljiä, tehdä läksyjä, syödä, nukkua ja hengittää ja kaikkee ja vielä elääkin!" Hayesista tuntui kuin koko maailma olisi kaatunut niskaan. Kenzie lohdutti veljeään toteamalla: "Elämä on."

Jordan ei jaksanut kuunnella Hayesin teiniangstia vaan päätti aloittaa maalausharrastuksen.

Samaan aikaan Gregory sai heittää hyvästit pottailulle ja vaipoille - oli hänen aikansa kasvaa.

Pojasta kasvoi melkoisen suloinen.

"Siis ei voi olla totta! Mua ei kuuntele kukaan, kukaan ei niiku yhtään välitä. Mitä väliä vaikka Gregorylla on synttärit, kyllä niitten pitäis silti muhun kiinnittää huomiota! Mutta ei sitten, en mä pakota. Ihan sama mulle. Kyllä mä pärjään itsekin. Mä vaikka kalastan oman ruokani!" Hayes jatkoi angstausta tomaattien kimpussa.

Kun Hayes oli raivonnut tarpeeksi tomaateille, hän todellakin meni kalastamaan. "Vau, hei mä sain kalan!" hän hihkui innoissaan.

"Mä tein tän ruuan ihan itse!" Hayes hehkutti, "Kalastin kalan ja sitten paistoin sen ja tein muussinkin!"

Kenziestä oli yhä hauskaa leikkiä leikkikentällä. Gregory ja Jordan eivät pistäneet pahakseen siskonsa seuraa.

Hovimestari oli hyvin kiintynyt Rodriqueseihin. Hän seurasi perheen touhuja isällistä rakkautta katseessaan.

Willow oli ollut pihalla ukkosen aikaan ja saanut salamaniskun. Onneksi hänelle ei käynyt kovinkaan pahasti.

"Meillähän on samanlaiset pöksyt", Gregory tajusi katsellessaan Jordanin siivouspuuhia.

Jordanin oli aika astua teini-ikään. Vaikka hänen ympärilleen olikin kerääntynyt paljon porukkaa, vain hovimestari seurasi kasvua. Muut tuijottelivat toisiaan, ja kaikki ajattelivat Kenzietä.

Jordan otti teini-iän haasteet hymyillen vastaan. Pojalle tuli tietotavoite.

Tuota nenää Jordan ei kyllä perinyt minulta, Kuutti ajatteli.

"Hyvää synttäriä, veli", Hayes toivotti onnea aika epämiellyttävällä tavalla.

Saman kohtelun sai MacKenzie, joka ei ollut eleestä ollenkaan ilahtunut. "Lopeta heti! Mun kampaus menee pilalle!" hän ulisi veljen vain nauraessa.

Tasan kuukausi on kulunut viime osasta. :D Kiitoksia kaikista kommenteista, joita edelliseen osaan tuli, ja olen pahoillani, etten ole niihin vastaillut. On ollut sen verran kiirettä kaikkien wanhojen tanssien ja muiden kanssa, että aikaa on ollut aika niukasti. Seuraavan osan ilmestymiseen saattaa hyvinkin mennä taas kuukausi, mutta nauttikaahan nyt tästä osasta, kun sen vihdoin valmiiksi sain.

Yumille tiedoksi: lastenhuoneen kalusteet on ladattu täältä.

Thyme auttoi mielellään MacKenzien ja Hayesin kasvatuksessa. Hänestä oli mukavaa nähdä pikkuisten oppivan ja kehittyvän koko ajan.

Jaanakin tykkäsi touhuta taaperoiden kanssa. Hän tahtoi lasten saavan parhaan mahdollisen kasvatuksen, vaikka Hayes ei puheopetuksesta erityisemmin välittänytkään.

Toisinaan taloon eksyi kuokkavieraita. Jostakin syystä haisunäätä oli onnistunut murtautumaan taloon sisään.

Willow piti pottailutaitoa ensisijaisen tärkeänä, sillä hän ei todellakaan tahtonut olla vaihtelemassa vaippoja joka toinen tunti.

Kuutti ei uskonut omiin opetustaitoihinsa tarpeeksi, joten hän turvautui mahtimaidon apuun.

Kenzietä hymyilytti hurjasti, kun äiti opetti hänelle teputtelun taitoa. Pikkuisesta oli hurjaa seistä kahdella jalalla: perspektiivi laajeni huimasti, kun katseli korkeammalta.

Hayes oli oikea hurjapää eikä pelännyt yhtään, kun Kuutti heitteli häntä ties miten korkealle. Poika luotti isäänsä varauksetta.

Jordan oli omituinen vauva, eikä pelkästään ihonvärinsä vuoksi. Poika ei oikeastaan koskaan hymyillyt tai itkenyt, vaan hänellä oli täydellisen tyyni pokerinaama.

Kaiken lastenhoidon ohessa vanhemmilla riitti aikaa myös toisilleen.

"Oletpas sinä jo potra poika", Willow tuumasi nostellessaan Jordania, "kohta minulta loppuu voimat kesken!"

Hayes oli ylpeä itsestään: hän oli vihdoin ja viimein päässyt alakertaan leikkimään äidin tarkasti vaalimalla nukkekodilla. Pojasta oli varsin nautinnollista pureskella talon asukkien jalkoja.

"Miksei ole jo minun synttärini? Minäkin tahdon puhaltaa kynttilät", Kuutti kiukutteli Jordanin synttäreillä. Kaksoset seurasivat ihmetyksen vallassa kauniita liekkejä ja ihmettelivät hössötystä veljen ympärillä.

Jordanista kasvoi mielenkiintoinen poika. Luonnekaan ei ole tavallisimmasta päästä: 10-3-10-3-0.

Taaperoiässä vauvakauden ilmeettömyys vaihtui kunnon naamanvääntelyyn. Uudet hiukset taisivat kutittaa pikkumiehen poskia.

Willow ryhtyi heti opettamaan Jordania puhumaan. "Onko tämä polvi?" Jordan kysyi ensimmäisinä sanoinaan.

"Aina ne lapset vain sotkee eivätkä koskaan siivoa", Kuutti mutisi siirrellessään leluja takaisin lelukoppaan.

Jaanan uusi harrastus oli naapureiden kyttääminen. "Mikä niitä oikein vaivaa?" Jaana jupisi, "kello on kolme yöllä ja naapureita ei näy..."

Alissa oli aivan samaa maata Jaanan kanssa. "Typerät naapurit", hän mutisi aavemaisen kaikuvalla äänellään, "tekisivät nyt jotain hauskaa, niin minäkin piristyisin!"

Alissa päätti mennä säikyttelemään Thymeä, joka oli ihan uupunut vahdittuaan koko päivän taaperopoppoota. Thymestä ei ollut ollenkaan hauskaa, kun yhtäkkiä tuntui kuin jaloille olisi kaadettu saavillineen jäävettä.

Yläkerrassa oli käynnissä yölliset pottailuharjoitukset. Ihan vielä ei Jordan saanut täysiä tyylipisteitä suorituksestaan.

Alissa ei suostunut jättämään Thymeä rauhaan. Hänen mielestään oli hurjan hauskaa, kun Thyme haukkoi henkeään kauhuissaan.

"Hyvänen aika! Minullahan ei tunnu pulssia!" Thyme huomasi.

Sitten hän vajosi kuolleena lattialle. Alissa nielaisi kauhuissaan: hän oli juuri tappanut oman lapsenlapsenlapsensa!

Ei kestänyt sekuntiakaan, kun viikatemies ilmestyi Thymen ruumiin vierelle.

Miltei yhtä nopeasti paikalle ennättivät Willow ja Jaana, jotka eivät voineet uskoa todeksi Thymen kuolemaa.

Jaana oli niin sekaisin, että väänteli käsiään outoihin asentoihin.

Vielä oudommin käsiään väänteli Kuutti.

Viikatemiestä melkein hävetti tehdä työtään, kun näki, miten Thymen omaiset reagoivat tapahtuneeseen.

Suru oli helppo upottaa arkeen. Lasten kanssa ajatukset pysyivät kurissa ja pienten simien nauru oli parasta lääkettä.

"Ihan kauheita nuo kummitukset", Willow selitti Kuutille, "minua ihan pelottaa! En enää uskalla liikkua omassa kodissanikaan."

Kuutti veti Willow'n kainaloonsa. "Sinä olet ihan turvassa, pajuseni", Kuutti vakuutti, "Minun sylistäni eivät kummitukset sinua vie."

Jaana viihtyi Demelzan seurassa. Leskirouvalla ja papukaijaneidolla riitti puhuttavaa.

"Kukkuluuruu!" Alissa ilmestyi Demelzan häkistä. "Häivy siitä säikyttelemästä!" Jaana kirkaisi. Alissa oli näemmä päässyt omatunnontuskistaan ja pelästytti simejä entiseen malliin.

Alissa suorastaan vainosi Jaanaa. Hän piiloutui mitä kummallisempiin paikkoihin saadakseen Jaanan säikähtämään.

Kuutti oli saanut ylennyksen muistokirjoitusten laatijaksi. Ylennyksen takia työkavereita tuppautui käymään harva se päivä.

Jordan nautti kävelyharjoituksista isänsä kanssa. Vihreä hehku puki poikaa kauniisti.

Willow oli hermoromahduksen partaalla. Kolme taaperoikäistä lasta ja isän äskettäinen poismeno rasittivat nuorta äitiä enemmän kuin hän oli koskaan kuvitellutkaan. Maailma tuntui kaatuvan niskaan.

Tilannetta ei yhtään helpottanut tieto siitä, että lapsia oli tulossa lisääkin. "Ei voi olla totta!" Willow parahti tajuttuaan, että aamupahoinvoinnit olivat olleet merkkejä raskaudesta.

Kaksosten synttärit olivat käsillä. Willow'ta ei hymyilyttänyt, vaikka hän kuinka yritti nähdä valoa synkän arjen keskellä.

Iloiselta ei näyttänyt Jordankaan, joka nyrpisteli nenäänsä kaikelle mahdolliselle.

MacKenzien kurotellessa kynttilöitä kohti Willow'n oli pakko hymyillä, sillä tyttö oli niin suloinen.

Hayesista tunnisti heti, että kyseessä oli Rodriquesin suvun jäsen.

MacKenzie muistutti kovasti veljeään: suloisuus ja tasaiset peruspiirteet yhdistivät kaksosten ulkonäköjä.

MacKenzien vaatteissa näkyi tytön lempivärit eli turkoosi, vihreä ja violetti.

Hayes tahtoi olla tyylikäs ja rento yhtä aikaa. Poika tiesi, että vaaleanpunainen oli nyt muotia.

Willow oli löytänyt elämäänsä uuden ilon: videopelit. Kun kaksoset olivat koulussa, Kuutti töissä ja Jaana Jordanin kimpussa, Willow valloitti olohuoneen ja alkoi pelata milloin mitäkin räiskintäpeliä.

Joskus Hayes häiritsi äitinsä pelinautintoa hyppimällä hyppynarua suoraan telkkarin edessä.

MacKenzie tykkäsi leikkiä nukkekodilla ja otti joskus Jordaninkin mukaan leikkiin, vaikka veli yleensä vain pureskelikin muoviukkoja.

Demelza oli kohdannut julman lopun ja kuollut nälkään.

Kenzie oli murheen murtama, vaikka ei koskaan ollutkaan Demelzan kanssa mitään puuhannutkaan.

Kenzie piti linnulle koskettavan jäähyväispuheen, jota kukaan ei valitettavasti kuunnellut.

Jaana otti tehtäväkseen häkin siivoamisen. Oli raskasta heittää hyvästit papukaijaystävälle, mutta muutakaan ei voinut.

Willow'n maha jatkoi kasvuaan. Willow toivoi, että lapsi pysyisi vatsassa vielä jonkin aikaa; hän ei ollut vielä valmis hoitamaan vauvaa.

"Siistiä sen olla pitää!" Hayes puhkui kuuratessaan pönttöä.

"Olettekos nähneet isäänne?" Willow tiedusteli Hayesilta ja MacKenzielta, jotka pudistelivat kieltävästi päätään. "Outoa", Willow sanoi, "en ole huomannut hänen lähteneen."

Oikeasti Kuutti oli koko ajan samassa huoneessa. Miesparka oli syystä tai toisesta muuttunut sekä näkymättömäksi että mykäksi. Kuutin olinpaikan huomasi vain ilmassa liikkuvasta sormuksesta.

Ehkä Kuutti piilotteli ulosottosimiltä, joka tuli käymään. Ilkeästi hymyilevä mies vei rikkinäisen kylpyammeen.

Hayes ja MacKenzie olivat parhaita kaveruksia. Heillä oli omat leikkinsä, joista ulkopuolinen ei tajunnut mitään.

Willow voi jo paljon paremmin, mutta joskus hänestä vieläkin tuntui siltä, että ei enää vain jaksanut. Hän saattoi purskahtaa itkuun, kun kukaan ei nähnyt, sitten koota itsensä ja leikkiä, ettei mitään tapahtunutkaan.

Viikatemies oli tullut hakemaan Jaanaa hieman eri tavalla kuin Thymeä. Jaana oli elänyt pitkän ja onnellisen elämän ja oli saanut hulatyttösaattueen. MacKenziesta oli silti kauheaa, että isoäiti kuoli.

Samana iltana oli myös Jordanin synttärit, jotka eivät sattuneesta syystä olleet onnellisimmasta päästä.

Jordan iloitsi kasvustaan, vaikka olikin juuri menettänyt rakkaan läheisen. Hänestä oli turhaa jäädä vatvomaan ikäviä asioita.

Lyhyehkö ja ei kovin tapahtumarikas osa tällä kertaa. Kommentointi ei ole kiellettyä tälläkään kertaa. :) Otan vastaan myös nimiehdotuksia seuraaville sukupolville.